Perturbaatioharjoittelussa epävakaus on avain vakauteen

Kun väestö ikääntyy, myös neurologiset sairaudet yleistyvät. Tämä asettaa uusia vaatimuksia neurologiselle kuntoutukselle – sen on oltava sekä vaikuttavaa että kustannustehokasta. (Dumurgier & Tzourio 2020.) Perturbaatioharjoittelu on lupaava ja näyttöön perustuva kuntoutusmenetelmä, jossa pyritään parantamaan kehon reaktiivista tasapainoa ulkoisesti aiheutetuilla äkillisillä horjutuksilla. Harjoittelun tavoitteena on kehittää kehon kykyä reagoida yllättäviin tilanteisiin, kuten liukastumisiin tai horjahduksiin, ennen kuin ne johtavat kaatumisiin. (McCrum ym. 2022.)

Neurologisissa sairauksissa, kuten aivoinfarktissa, Parkinsonin taudissa tai MS-taudissa, tasapainon ongelmat johtuvat hermoston vaurioista. Ongelmat eivät johdu pelkästään lihasvoiman tai aistitiedon heikkenemisestä, vaan myös hermoston säätelyhäiriöistä. Nämä häiriöt voivat näkyä esimerkiksi liikkeiden hitautena, koordinaation puutteena tai väärin ajoitettuina liikkeinä. Usein ongelmana on reaktioaikojen viive, heikentynyt kehonkuva tai kehon toispuoleinen toimintakyvyn heikentyminen. (NINDS 2025.)

Tasapaino ja asennonhallinta perustuvat eri aistijärjestelmien yhteistyöhön. Aivot tulkitsevat aistitiedon pohjalta, millaisia motorisia toimintoja tasapainoa haastavissa tilanteissa tarvitaan ja mitä lihaksia tulee aktivoida, jotta tasapaino säilytetään. (Peterka 2018).  Tasapainon hallinta on opittu motorinen taito, jota voidaan harjoitella. Myös lihasvoimasta ja -kontrollista on hyötyä tasapainon ylläpitämisessä (Kalaja & Kalaja 2022, 28–29).

Perturbaatioharjoittelun suunnittelu neurologisessa kuntoutuksessa

Kulmalan ja Saastamoisen (2025) opinnäytetyössä tarkasteltiin perturbaatioharjoittelua neurologisissa sairauksissa. Tutkimusten mukaan harjoittelussa korostuu yksilöllinen lähestymistapa, jossa harjoittelun eteneminen suunnitellaan asiakkaan toimintakyvyn ja oirekuvan mukaan. Ennen perturbaatioharjoittelun aloittamista on olennaista arvioida kuntoutujan yksilölliset voimavarat ja mahdolliset rajoitteet. Harjoittelu tulee toteuttaa turvallisesti, progressiivisesti ja kuntoutujan kestokyvyn mukaan. Harjoittelussa on myös tärkeää huomioida kuntoutujan psyykkinen tila, luottamus omiin kykyihin sekä se, kuinka mielekkääksi hän kokee harjoittelun – nämä tekijät vaikuttavat olennaisesti kuntoutuksen onnistumiseen.

Perturbaatioharjoittelua leimaa spesifisyys, jonka vuoksi menetelmässä harjoitellaan juuri niitä tilanteita, joissa tasapaino on vaarassa. Harjoittelun muoto kannattaa sovittaa kuntoutujan toimintakykyyn. Liikkeessä tapahtuva harjoittelu on perusteltua erityisesti aktiivisesti liikkuvien kuntoutujien kaatumisten ehkäisyssä, kun taas paikallaan tehtävät harjoitteet eri asennoissa sopivat paremmin kuntoutujille, joilla on merkittäviä liikkumisen rajoitteita. Heillä kaatumiset tapahtuvat usein siirtymisten yhteydessä, kuten noustessa istumasta seisomaan. (McCrum ym. 2022.)

Koska harjoittelu perustuu tasapainon haastamiseen, turvallisuus on siinä keskeisessä roolissa. Harjoitukset toteutetaan valvotusti ja tarvittaessa apuvälineiden tuella. Turvavaljaiden käyttö on olennainen osa turvallisuutta, sillä ne mahdollistavat harjoittelun ilman kaatumisen riskiä. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa asiakas voi kohdata horjutuksia ilman pelkoa kaatumisesta. (Kulmala & Saastamoinen 2025.)

Perturbaatioharjoittelu tarjoaa lupaavan lähestymistavan neurologisten asiakkaiden tasapainon kehittämiseen. Yksilöllisesti suunniteltu, turvallisesti toteutettu ja tarkasti kohdennettu harjoittelu voi paitsi vähentää kaatumisriskiä ja parantaa toimintakykyä, myös vahvistaa kuntoutujan itseluottamusta ja elämänlaatua. Kun kuntoutuja kokee olonsa turvalliseksi, hän uskaltaa haastaa itseään enemmän, mikä on keskeistä oppimiselle ja tasapainoreaktioiden kehittymiselle. Tämä on erityisen tärkeää neurologisissa sairauksissa, joissa kaatumisen pelko voi itsessään heikentää toimintakykyä ja estää aktiivista osallistumista harjoitteluun. (Kulmala & Saastamoinen 2025.)

Lähteet

Dumurgier, J. & Tzourio, C. 2020. Epidemiology of neurological diseases in older adults. Revue neurologique. Vol. 176 (9). 642–648. Viitattu 20.5.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.neurol.2020.01.356

Kalaja, S. & Kalaja, T. 2022. Liikuntataitojen oppiminen ja harjoittelu. Lahti: VK-Kustannus Oy.

Kampus Production. A Man and a Woman Assisting an Elderly Man in Standing. Pexels. Viitattu 9.6.2025. Saatavissa https://www.pexels.com/photo/a-man-and-a-woman-assisting-an-elderly-man-in-standing-7551686/

Kulmala, R. & Saastamoinen, L. 2025. Perturbaatioharjoittelu neurologisissa sairauksissa. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.5.2025.

McCrum, C., Bhatt, T. S., Gerards, M. H., Karamanidis, K., Rogers, M. W., Lord, S. R. & Okubo, Y. 2022. Perturbation-based balance training: Principles, mechanisms and implementation in clinical practice. Frontiers in sports and active living. Vol. 4. Viitattu 20.5.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fspor.2022.1015394

NINDS. 2025. Disorders. Viitattu 20.5.2025. Saatavissa https://www.ninds.nih.gov/health-information/disorders

Peterka, R.J. 2018. Sensory integration for human balance control. Handbook of Clinical Neurology. Vol. 159. 27–42. Viitattu 20.5.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/B978-0-444-63916-5.00002-1