Potilaan näkökulma korostuu toipumisorientaation opettamisessa

Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusilmiöt haittoineen heijastuvat moninaisesti yhteiskuntaan, ja näihin ilmiöihin liittyvä osaamisen tarve on laajasti tunnistettu. Vuonna 2020 julkaistiin Kansallinen Mielenterveysstrategia, jonka tavoitteena on turvata mielenterveystyön jatkuvuus ja tavoitteellisuus vuoteen 2030 asti (STM 2024). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tuottanut strategian toimeenpanoa tukemaan sosiaali- ja terveysalan koulutusten mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusosaamisen vähimmäissisältöjen suositukset, joissa korostuvat tieto- ja taitoperustan lisäksi ammatillinen asenne, arvot ja kohtaamisen taidot (Markkula ym. 2023). Toipumisorientaatio vahvistaa potilaan näkökulman ja kohtaamisen huomioimista opetuksessa.

Miten toipuminen eroaa toipumisorientaatiosta?

Toipumisorientaatio on holistinen viitekehys, jonka arvoja ovat yksilöllisyys, osallisuus, itsemääräämisoikeus ja yksilöllisen kasvun mahdollisuus ja taustateorioina lukuisa joukko psykologisia ja sosiaalitieteellisiä teorioita mm. terveyden edistämisen teoriat, motivaatioteoriat, sosiaalinen konstruktionismi ja ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys (Nordling & Rissanen 2020).

Toipumisorientaatiossa mielenterveys nähdään moniulotteisena, ei vain vakavan psyykkisen oireilun eli sairauden ja oireettomuuden eli terveyden vastakohtina. Malli korostaa positiivisen mielenterveyden ulottuvuutta painottaen yksilön vaikuttamismahdollisuuksia, voimavaroja, toiveikkuutta ja kehittymismahdollisuuksia (Nordling 2023, 3, 30).

Mielenterveystyössä ja erityisesti toipumisorientaation viitekehyksessä puhutaan henkilökohtaisesta toipumisesta, joka on käsitteenä huomattavasti laajempi kuin kliininen toipuminen eli sairauden oireiden lievittäminen ja psyykkisen tilan vakauttaminen lääkityksen ja riskienhallinnan avulla (Rapeli ym. 2023, 9). Henkilökohtaisella toipumisella tarkoitetaan potilaan omakohtaista kokemusta elämän mielekkyydestä, merkityksellisyydestä ja toivorikkaudesta riippumatta siitä, onko hän kliinisten kriteerien mukaisesti toipunut (Nordling 2023, 31; Rapeli ym. 2023, 5). WHO:n (2022) kokonaisvaltaisessa terveys- ja toipumisnäkemyksessä terveyden ja terveyspotentiaalin käsitteet kattavat sekä fyysisen että psyykkisen terveyden elämän mittaisessa henkilökohtaisessa kehityksessä. Toipumisorientaation mukaisesti auttamistyössä huomio tuleekin kiinnittää potilaiden mahdollisuuteen elää toivorikasta ja tyydytystä tuovaa elämää sairauden rajoituksista huolimatta.

Mielenterveyshoitotyön ja toipumisorientaatiomallin opettaminen

Hyvä mielenterveyshoitotyö on lähestymistavaltaan positiivista, ei-medikalisoivaa, voimavaralähtöistä ja voimauttavaa vahvistaen potilaan resilienssiä (Gabrielsson ym. 2020). LAB-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksessa mielenterveys- ja päihdehoitotyön (MiePä) opetukseen kuuluu sekä teoreettisen tiedon että käytännön taitojen opiskelu. Kurssilla tutustutaan muun muassamielenterveyshoitotyön keskeisiin periaatteisiin, tärkeimpiin sairauksiin ja toipumisorientaatioviitekehykseen. Opetuksessa käsitellään myös vuorovaikutustaitoja ja asiakkaan kohtaamista osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta tukien.

Niin toipumisorientaatiomallin kuin hoitotieteenkin näkökulmasta keskeistä on reflektio-osaamista edellyttävä potilaan elämismaailman näkökulman ymmärtäminen (Gabrielsson ym. 2020). LABissa toipumisorientaation periaatteita ja reflektiota opetetaan kokemuksellisen oppimisen keinoin esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden kanssa työskennellen sekä case-tyyppisesti, jolloin toipumisorientaation ymmärtäminen yksittäisten potilaiden kohdalla on helpompaa.  

Käytännön harjoittelussa kartutetaan opiskelijoiden reflektio-osaamista muun muassa oppimispäiväkirjamuotoisesti peilaamalla toipumisorientaatioviitekehystä potilastapauksiin ja hoitokäytänteisiin. Harjoittelujaksolla teoriatietoa sovelletaan käytäntöön ja pyritään varmistamaan, että valmistuvat sairaanhoitajat osaavat kohdata ja tukea mielenterveysongelmista kärsiviä potilaita osana kokonaisvaltaista hoitotyötä.

Lähteet

Gabrielsson, S., Tuvesson, H., Wiklund Gustin, L. & Jormfeldt, H. 2020. Positioning Psychiatric and Mental Health Nursing as a Transformative Force in Health Care. Issues in Mental Health Nursing 41(11), 976–984. Doi: 10.1080/01612840.2020.1756009. Viitattu 1.11.2024. Saatavissa  https://doi.org/10.1080/01612840.2020.1756009

Markkula, J., Rapeli, S., Ruohio, H., Mattila, E. & Palola, L. 2023. Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuussisällöt kohtaavien alojen koulutuksissa: Suosituksia osaamisen vahvistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:30. Viitattu 1.11.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9877-3

Nordling, E. 2023. Toipumisorientaatio mielenterveystyössä. Helsinki: Edita.

Nordling, E. & Rissanen, P. 2020. Mielenterveystyö uudistuu: Toipumisorientaation teoreettiset lähtökohdat. THL Työpaperi 40/2020. Viitattu 1.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-591-9

Rapeli, S., Sipilä, N. & Nordling, E. 2024. Toipumisorientaation käyttöönoton kulmakivet. Huomioita toipumisorientaation koulutusprosessista Kainuun mielenterveys- ja päihdepalveluissa vuonna 2024. THL Työpaperi 58/2024. Viitattu 1.11.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149936/URN_ISBN_978-952-408-399-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y

STM. 2024. Mielenterveysstrategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 1.11.2024. Saatavissa https://stm.fi/mielenterveysstrategia

WHO. 2022. WHO European framework for action on mental health 2021–2025. World Health Organization. Viitattu 1.11.2024. Saatavissa https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/352549/9789289057813-eng.pdf