Rakastetuksi tuleminen on sijoitetun lapsen perustarve – miksi siitä on niin vaikea puhua?

Perhehoito on lastensuojelun sijaishuollon muoto, joka rakentuu sekä lakisääteisten velvoitteiden ja ammatillisen osaamisen että aidon välittämisen varaan. Perhehoidon tehtävänä ei ole tarjota sijoitetulle lapselle vain mahdollisuutta kodinomaiseen hoitoon, vaan ennen kaikkea turvallinen, läheinen ja kehitystä tukeva ihmissuhde (Perhehoitolaki 263/2015, 1 §). Perhehoitolaki, lastensuojelulaki (417/2007) ja lapsen oikeuksia turvaava sopimus (YK:n lapsen oikeuksien sopimus) muodostavat kehyksen perhehoitajan työlle. Tämä sopimuksilla ja lainsäädännöllä ohjattu yhteiskunnallinen tehtävä on vaikuttavuudessaan vuorovaikutusta, tunnesuhteita ja kiintymyksen rakentamista. Toisin sanoen se on rakkautta lapseen.

Puhumme hoivasta ja huolenpidosta, mutta emme rakkaudesta

Sosiologi Erich Fromm (1956) kuvasi rakkauden olevan tunteen sijaan toimintaa (Mayer & Mayer 2026). Rakkaus on läsnäoloa, luottamuksen osoittamista, välittämistä, toiseen ihmiseen sitoutumista, hoivan antamista ja huolen pitoa. Rakastetuksi tulemisen tarve on ihmiselle perustavanlaatuinen, ja sen puuttuminen voi johtaa yksinäisyyden kokemuksiin sekä heikentää psykologista hyvinvointia (Rokach 2024). Rakastetuksi tuleminen on kiistatta yksi ihmisen perustarpeista. Emme kuitenkaan ammattilaisina ja viranomaisina herkästi puhu sijoitetun lapsen rakastamisesta ja oikeudesta saada osakseen rakkautta, vaan puhumme mieluummin lapsen oikeudesta saada hoivaa ja huolenpitoa.

Toisin kuin Suomessa, Norjassa kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen oikeus rakkauteen on kirjoitettu lakiin. Norja on tehnyt rakkaudesta eksplisiittisen osan lastensuojelun tavoitetta uudessa, vuonna 2023 voimaan tulleessa Lastensuojelulaissaan (Child welfare act 2023). Lain ensimmäisessä pykälässä todetaan, että lapsia tulee kohdella niin, että he voivat kokea turvaa, rakkautta ja ymmärrystä (emt 1 §). On huomionarvoista, ettei Norjan lastensuojelulaissa tyydytä kuvaamaan haavoittuvassa asemassa olevan lapsen tarpeita vain teknisenä hoivana ja huolenpitona. Erityisen huomionarvoista Norjan uudesta lastensuojelulaista tekee kuitenkin se, että se on joukossaan harvinainen – useimpien muiden maiden lastensuojelulaeissa rakkaus ei ole lakitermi samalla tavalla kuin se tätä nykyä on Norjassa.

Säädeltyä rakkautta – ammatillinen tehtävä

Perhehoito asettuu formaalin ja informaalin hoivamuodon välimaastoon (ks. Leinonen 2021, 185). Institutionaalinen huolenpito eroaa tavanomaisesta huolenpidosta erityisesti hoivan lähtökohtien osalta. Institutionaalinen hoiva on tavoitteellista ja muutokseen tähtäävää, ja sen sisältöä ja suuntaa määrittävät myös sosiaalityöntekijät. (Vuolukka 2024, 177.) Psykologi Mikko Oranen kuvaa Perhehoidon päivillä pitämässään puheenvuorossaan perhehoitoa “säädellyn rakkauden” tilaksi. Lastensuojelun perhehoidossa rakkaus ei ole omistavaa tai rajatonta; se on ammatillista rakkautta – välittämistä ja hoivaa, jossa perhehoitajan on tunnistettava vastuunsa ja roolinsa sekä suhteessa lapseen että tämän biologisiin vanhempiin ja muihin toimijoihin. (Oranen 2026.) Perhehoidossa rakkaus ja kiintymys ovat läsnä, mutta niitä muovaavat lainsäädäntö, toimeksiantosopimuksen rakenteet ja ammattilaisten määrittelemä lapsen etu.

Rakkauden sanoittaminen osana Elämää perheissä ‑hankkeen kehittämistyötä

Perhehoitajan työn ydin on kiintymyssuhteen rakentamisessa – huolenpidossa ja rakkaudessa, jonka tulee aina olla lapsen edun mukaista. ESR – rahoitteisessa Elämää perheissä ‑hankkeessa tarkastellaan perhehoitoa lapsen arjen, perhesuhteiden ja jaetun vanhemmuuden näkökulmasta. Hankkeen kehittämistyö osoittaa, että lapsen hyvinvointi rakentuu ennen kaikkea turvallisista ja pysyvistä ihmissuhteista. Tässä yhteydessä rakkauden ja välittämisen sanoittaminen ei ole vain tunnepuhetta, vaan osa perhehoidon ydintä. Elämää perheissä ‑hankkeessa vahvistetaan ymmärrystä siitä, miten perhehoitoon sijoitetulla lapsella on oikeus huolenpitoon, hoivaan, välittämiseen ja ihmissuhteissaan ymmärretyksi tulemiseen -toisin sanoen rakkauteen.

Lähteet

Child welfare act. 2023. Norwegian Ministry of Children and Families. Saatavilla: ny-barnevernslov-1.-januar-2023-en.pdf

LAB. 2026. Elämää perheissä. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/elamaa-perheissa

Lastensuojelulaki 417/2007

Leinonen, E. 2021. Perhehoitoa paikantamassa. Puheenvuoro. Janus vol 29. Saatavilla: mkivisto,+PUH_leinonen.pdf

Mayer, L. J. & Mayer, C-H. 2026. “The Art of Loving”: A Psychobiographical Perspective on Erich Fromm’s Life and Love Concepts. Journal for person-oriented research, Vol.12 (1), p.43-55. Saatavilla: “The Art of Loving”: A Psychobiographical Perspective on Erich Fromm’s Life and Love Concepts – PMC

Oranen, M. 2026. Säädeltyä rakkautta perhe- ja toimeksiantosuhteissa. Luento Valtakunnallisilla lastensuojelun perhehoidon päivillä 11.2.2026. Diaesitys saatavilla: Säädeltyä rakkautta perhe-​ ja toimeksiantosuhteissa.

Perhehoitolaki 263/2015

Rokach, A. 2024. The Meanings of Love: An Introduction. The Journal of Psychology, 158(1), 1–4. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/00223980.2024.2307284

Vuolukka, K. 2024. Tutkimus lastensuojelun sosiaalityötekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyöstä lapsen sukulaissijoitusprosessissa. Lapin yliopisto. Saatavilla: Tutkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyöstä lapsen sukulaissijoitusprosessissa

YK:n Yleissopimus lapsen oikeuksista (59/1991)