Ratkaisun avaimia lasten liikkumattomuuden haasteisiin

Lasten ja nuorten liikunta on merkittävässä roolissa yksilön kehityksessä, terveydessä ja hyvinvoinnissa. Liikkumattomuus on ajankohtainen huolenaihe, johon on etsitty ratkaisuja monin eri keinoin. Yhtenä syynä liikkumattomuuteen passiivisen elämäntavan lisäksi ovat harrastamisen kustannukset. Lasten urheilun ja liikunnan harrastaminen on noussut taloudelliseksi haasteeksi monille keskituloisillekin perheille, mikä aiheuttaa huolta kansanterveyden näkökulmasta. Organisoidun harrastamisen luokkaerot voivat heijastua fyysisen aktiivisuuden määrään lapsuudessa ja vaikuttaa myös myöhempään terveyskäyttäytymiseen aikuisiässä. (Hakamäki ym. 2014, 12–13.)

Keinoja saada kaikki mukaan liikkumaan

Harrastamisen hinnan karkaamista on pyritty taklaamaan esimerkiksi harrastusseteleillä, joilla mahdollistetaan yksilön harrastaminen myös vähävaraisille perheille. Toinen lähestymistapa on ollut tarjota matalan kynnyksen harrastustoimintaa, joka on maksutonta ja avointa kaikille. Tällaista toimintaa tarjoaa esimerkiksi Helsingin kaupungin EasySport, joka tuottaa toimintaa yhteistyössä paikallisten urheiluseurojen kanssa. Toiminnan tavoitteena on tarjota matala kynnys liikuntaharrastuksen kokeilemiseen, josta toivon mukaan syntyisi kipinä jatkaa harrastusta seurassa.

Opinnäytetyössä kehitettiin Helsingin kaupungin liikuntapalveluiden ja urheiluseurojen välistä yhteistyötä (Tonteri 2024), ja siitä syntyneen aineiston perusteella siirtymä seuraharrastamiseen ei tällä hetkellä näytä toteutuvan. Mikä tähän on syynä, ei käy aineistosta ilmi, mutta vaihtoehtoja voidaan pohtia. Jos harrastuksen hinta on perheelle ongelma, ei se poistu EasySportin myötä. Toisaalta mikäli seurojen toiminta on liian kilpailullista, ei se houkuta jatkamaan, jos harrastamisen tavoitteet eivät ole kilpaurheilussa (Lähteenmaa 2021, 8).

Lisähaastetta asian ratkaisuun tuo tutkimustieto, että aktiivisesti seuroissa harrastavat lapsetkaan eivät liiku kokonaiskuvassa riittävästi (Tammelin ym. 2015). Tämä herättää kysymyksen siitä, ratkaistaanko lasten liikkumattomuuden ongelma sittenkään lisäämällä harrastuksia?  Lapset ovat itse raportoineet, että heille tärkeintä harrastamisessa on hauskuus ja kavereiden kanssa olo ja vastaavasti taas esimerkiksi koulutehtäviin kuluva aika saattaa olla esteenä harrastamiselle. (Kokko & Martin 2023, 51).  Täytetäänkö lasten viikot liian tiiviiksi harrastuksilla, kun vanhemmat kiirehtivät saadakseen lapsensa liikkumaan enemmän?  Puhumattakaan siitä, että aikainen erikoistuminen ja hurjat harjoitusmäärät yhden lajin parissa jo nuoresta iästä alkaen eivät vaikuttaisi palvelevan ketään (Kokko & Martin, 2023, 84–92).

Liikkuminen olisi palautettava arkeen. Lapsille ja nuorille on mahdollistettava omatoiminen liikkuminen, pyrittävä ohjaamaan siihen ja kenties opetettava löytämään liikkumisen keinoja itse. Harrastaminen seuroissa pitää mahdollistaa niille, jotka sitä haluavat, mutta harrastamisen tasoja tulee olla riittävästi. Harrastaminen eri lajien parissa monipuolisesti olisi hyvä mahdollistaa vähentämällä viikkoharjoitusmääriä yhden lajin parista.

Norjan malli korostaa lasten oikeuksia

Haaste liikkumattomuuden taklaamiseksi on melkoinen, eikä helppoja ratkaisuja ole tarjolla Yksi, mitä voimme tehdä, on ottaa oppia muista maista ja malleista, joissa hyviä käytäntöjä on jo käytössä. Norjan malli on esimerkki sellaisesta, jossa on saatu lupaavia tuloksia. Norjan mallissa lasten oikeudet ovat keskiössä. Sen mukaan lasten tulisi saada mahdollisuus osallistua omien urheilutoimintojensa suunnitteluun ja toteutukseen. He voivat itse päättää, kuinka paljon haluavat harjoitella, ja voivat jopa jättäytyä pois peleistä, jos haluavat keskittyä pelkkään harjoitteluun. Jos seuraa halutaan vaihtaa keskellä kautta, sekin on täysin sallittua. (Norges idrettsforbund, 2007.)

Helsingin EasySportissa on moni asia jo kohdallaan, joten voisiko tässä mallissa piillä ratkaisu laajemminkin?

Lähteet

Hakamäki, M., Jaako, J., Kankaanpää, A., Kantomaa, M., Kämppi, K., Rajala, K. & Tammelin, T. Sosioekonomisen taustan yhteys lasten ja nuorten liikuntaan. Teoksessa: Valtion liikuntaneuvosto. 2014. Mikä maksaa? Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja (2). 12–13. Viitattu 11.3.2024. Saatavissa https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2019/09/Mik%C3%A4-maksaa.pdf

jorisamonen. 2013. Samonen J. Lapset, lapsia, juosta. Pixabay. Viitattu 11.3.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/lapset-lapsia-juosta-juoksevat-210658/

Kokko, S. & Martin, L. 2023. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja, 1. Viitattu 11.3.2024. Saatavissa https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2023/03/Lasten-ja-nuorten-liikuntakayttaytyminen-Suomessa-2022-2.pdf

Lähteenmaa, J. 2021. Lasten ja nuorten harrastamisen esteet ja kannustimet sekä vaikutukset elämänlaatuun. Tiedollisia elementtejä Helsingin harrastamisen mallin tueksi. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia. Viitattu 11.3.2023. Saatavissa https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/21_09_06_Tyopapereita_1_Lahteenmaa.pdf

Norges idrettsforbund. 2007. Children´s rights in sports. Provision in children´s sports. Viitattu 11.3.2024. Saatavissa https://www.aspeninstitute.org/wp-content/uploads/2019/04/Childrens-Right-to-Sport-in-Norway.pdf

Sääkslahti, A., Tammelin, T., Vasankari, T. & Korsberg, M. 2021.  Uusi suositus lapsille ja nuorille: Tunti päivässä liikkumista. Liikunta & Tiede (3). 15–16. Viitattu 11.3.2024. Saatavissa https://www.lts.fi/media/liikunta-tiede-lehden-artikkelit/3_2021/lt_3_2021-13-16.pdf

Tammelin, T., Iljukov, S. & Parkkari, J. 2015. Kasvuikäisten liikunta. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Viitattu 27.3.2024.2023. Saatavissa https://www.duodecimlehti.fi/du

Tonteri, H. 2024. EasySport seurayhteistyön kehittäminen: jatkuvan kehittämisen malli. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 27.3.2024. Saatavissa   https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403265164