Sairaanhoitajakoulutuksessa opetussuunnitelmat uudistuvat, ja niitä pyritään nykyään muokkaamaan henkilökohtaisiksi mahdollisuuksien mukaan. Näiden muutosten taustalla on opiskelijoiden motivointi ja toisaalta opetussuunnitelmien avulla jokainen opiskelija voi valita itselleen mieluisimman opiskelupolun. Tämä pitää opiskelun mielekkäänä, mutta toisaalta työnantajan näkökulmasta tarkasteltuna sairaanhoitajatutkinnon suorittaneiden osaaminen ei ole enää kaikilla aivan sama. (Kangasniemi ym. 2018, 67–68.)
Perehdytyksessä keskeisiksi koettuja asioita
Savonen (2024) tutki opinnäytetyössään sairaanhoitajan perehdytyksessä keskeisiksi koettuja asioita yksityisessä terveyspalveluita tuottavassa yrityksessä. Opinnäytetyössä nousi esiin kliinisen hoitotyön osaamisen merkitys, ja aiemmalla työkokemuksella nähtiin olevan suuri vaikutus siihen, millaista perehdytystä tulokas tarvitsee.
Vähintään yhtä tärkeiksi nousseet näkökulmat onnistuneelle perehdytykselle olivat mentorointi ja työhyvinvointi. Opinnäytetyössä sairaanhoitajat toivat esiin perehdytyksen merkitystä työhyvinvoinnille. Hyvää perehdyttämistä pidettiin työmarkkinoilla jopa kilpailuvalttina. Sairaanhoitajat kokivat, että perehdytyksen tulisi olla hyvin suunniteltu prosessi, jolle olisi annettu aikaa. Kukaan ei opi kaikkea hetkessä. Haastateltavat sairaanhoitajat totesivat, että perehdytyksellä on suuri vaikutus myös työhyvinvointiin. Pienissä yksiköissä koko työyhteisö ottaa osaa perehdyttämiseen ja omalla toiminnallaan sitouttaa työntekijän organisaatioon. (Savonen 2024.)
Digitaitojen merkitys osana tämän päivän hoitotyötä
Työn digitalisoituminen luo uudenlaisia tavoitteita kehittää terveyspalveluita. Samaan aikaan näiden palveluiden kehittäminen ja käyttöönotto edellyttävät hoitotyöntekijöiltä laaja-alaista hoitotyön osaamista, koska potilasta on haastavampi hoitaa etäyhteyden välityksellä. Lisäksi hoitotyöntekijöiltä edellytetään vahvaa digiosaamista, jotta palveluja voidaan kehittää vastaamaan asiakkaiden tarpeita. (Lainemaa ym. 2021, 72–73; Yli-Leppälä ym. 2023, 29–37.)
Sairaanhoitajat käyttävät eri organisaatioissa hyvin erilaisia digitaalisia työkaluja. Toisessa paikassa voi riittää potilastietojärjestelmän käyttö ja toisessa voi olla, että tämän lisäksi tehdään vastaanottotyötä etäyhteyksin, videon tai chatin välityksellä. Digiosaamisesta keskustellaan yleensä työhaastattelussa, mutta vastaus on aina tulokkaan oma näkemys, eikä välttämättä kerro osaamisesta aina kovin tarkasti. Perehdyttämissä tulee käydä läpi, millaista digiosaamista työntekijältä odotetaan juuri tässä organisaatiossa, jotta hän selviää työstään. Oman työn hallinnan tunne lisää työhyvinvointia ja tämä puolestaan auttaa uutta työntekijää kiinnittymään organisaatioon. (Savonen 2024.)
Kirjoittajat
Heli Savonen työskentelee esihenkilönä terveydenhuoltoalalla ja opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa tulevaisuuden johtaja sosiaali- ja terveysalalla YAMK -koulutuksessa.
Anne Suikkanen toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä lehtorina.
Lähteet
Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman- Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/20018. Viitattu 29.4.2023. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160883/39-2018-Optimoitu%20sote-osaaminen.pdf
Lainemaa, K., Hämäläinen, R. & Syynimaa, K. 2021. Hyvinvointi, osaaminen ja yhteisöllisyys digitaalisissa työympäristöissä. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 23 (3), 72–80. Viitattu 29.4.2023. Saatavissa https://journal.fi/akakk/article/view/111711
Savonen, H. 2024. Tulin, näin ja opin – sairaanhoitajatyön perehdyttämisen kehittäminen. Opinnäytetyö (YAMK). LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.2.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402173077
Yli-Leppälä, A., Hammarén, M., Jarva, E. & Kanste, O. 2023. Digitaalisten terveyspalvelujen kehittäjien näkemyksiä omista osaamisvaatimuksista erikoissairaanhoidossa. Tutkiva Hoitotyö. Vol. 21(1), 29–37.
