Rahapeliriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, joka muistuttaa neurobiologisesti päihderiippuvuuksia. Molemmissa esiintyy häiriöitä aivojen palkkiojärjestelmässä, erityisesti dopamiinivälitteisissä mielihyväkeskuksissa. Pelaaminen voi aktivoida samoja aivoalueita kuin päihteiden käyttö, mikä johtaa pakonomaiseen käyttäytymiseen ja riippuvuuden kehittymiseen. Rahapeliriippuvuus vaatii erityistä ymmärrystä, sillä sen hoitomuodot eroavat päihderiippuvuuksien hoidosta. Psykososiaaliset menetelmät, kuten motivoiva haastattelu ja kognitiivinen käyttäytymisterapia, ovat keskeisiä hoidon onnistumisen kannalta. (Duodecim 2023).
Rahapeliriippuvuus jää usein tunnistamatta ja hoitamatta
Ongelmapelaamisen tunnistaminen on hoidon tärkein pullonkaula. Arviolta vain 10–20 % rahapeliongelmista kärsivistä hakeutuu hoitoon, ja usein vasta vuosien kuluttua ongelman alkamisesta (Castrén 2023). Rahapeliriippuvuus on alidiagnosoitu sairaus, ja siihen liittyvä häpeä ja stigma vaikeuttavat hoitoon hakeutumista. Monet pyrkivät salaamaan ongelman, mikä johtaa hoidon viivästymiseen (Grönroos 2024). Puheeksi ottaminen ei ole vielä vakiintunut käytäntö sosiaali- ja terveydenhuollossa, ja ammattilaiset kokevat ilmiön käsittelyn haastavaksi sen monimutkaisuuden ja häpeäleiman vuoksi. Tunnistamisen tueksi tarvitaan rohkeutta, koulutusta ja selkeitä hoitopolkuja, jotka tukevat ammattilaisia kohtaamaan asiakkaan aidosti ja rakentavasti (A-klinikkasäätiö 2023)
Miksi ongelmapelaamista ei oteta puheeksi – ja miksi se pitäisi ottaa
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kokevat usein ongelmapelaamisen puheeksioton vaikeaksi. Pelaaminen voi olla kytköksissä taloudellisiin vaikeuksiin, mielenterveysongelmiin tai päihteiden käyttöön, mutta jää silti helposti tunnistamatta, ellei sitä oteta aktiivisesti esiin. Vaikka koulutusta ja tukimateriaaleja on saatavilla, niiden käyttö ei ole vielä systemaattista, eikä puheeksiotto ole vakiintunut osaksi arjen asiakastyötä. Tämä tarkoittaa, että rahapelaamista ei oteta säännönmukaisesti puheeksi esimerkiksi terveystarkastuksissa, sosiaalipalveluissa tai mielenterveystyössä, vaikka se voisi olla olennaista asiakkaan tilanteen ymmärtämiseksi ja tukemiseksi (THL 2023; A-klinikkasäätiö 2022).
Tilanteen muuttamiseksi tarvitaan sekä asenteellisia että rakenteellisia muutoksia. Asenteelliset muutokset tarkoittavat sitä, että ammattilaiset uskaltavat kohdata vaikeita ilmiöitä ilman pelkoa leimaamisesta tai riittämättömyyden tunteesta. Ongelmapelaaminen tulisi nähdä osana kokonaisvaltaista hyvinvointia, ei erillisenä tai häpeällisenä ongelmana. Tarvitaan avoimuutta, empatiaa ja halua oppia uutta. Rakenteelliset muutokset puolestaan tarkoittavat selkeitä hoitopolkuja, toimivia palvelureittejä, riittäviä resursseja ja koulutuksen integroimista osaksi ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutusta. Lisäksi tarvitaan työvälineitä, kuten seulalistoja, puheeksioton malleja ja ohjausmateriaaleja, jotka tukevat ammattilaista arjen tilanteissa (Duodecim 2023).
Ongelmapelaamisen ehkäisy on investointi hyvinvointiin
Pelaamisen muuttuessa hallitsemattomaksi, seuraukset voivat olla kauaskantoisia. Velkaantuminen, häpeä, mielenterveyden kuormitus ja syrjäytyminen ovat usein seurauksia ongelmapelaamisesta. Näihin ilmiöihin pureutuu Ongelmapelaamisen haittojen ehkäisy ja ennakointi -hanke (2025–2028), jota toteuttavat LAB-ammattikorkeakoulu ja Päijät-Hämeen hyvinvointialue (LAB 2025).
Hankkeessa kehitetään ennaltaehkäiseviä toimintamalleja, vahvistetaan ammattilaisten osaamista ja tarjotaan tukea myös läheisille. Tavoitteena on luoda palveluja, jotka tavoittavat ajoissa ja tarjoavat apua ilman pelkoa leimaantumisesta. Ongelmapelaamisen ehkäisy ei ole vain yksilön tukemista – se on yhteiskunnallista vastuunkantoa. Tunnistaessamme pelihaittojen yhteyden syrjäytymiseen ja taloudellisiin vaikeuksiin, voimme kehittää ratkaisuja, jotka tukevat kokonaisvaltaisesti ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta. Ennaltaehkäisy on investointi, joka vahvistaa sekä yksilön että yhteiskunnan kestävää hyvinvointia.
Kirjoittajat
Irina Tiainen ja Tuula Juvakka työskentelevät hoitotyön lehtoreina LAB-ammattikorkeakoulussa ja asiantuntijoina Ongelmapelaamisen ennaltaehkäisy ja hoito -hankkeessa.
Lähteet
A-klinikkasäätiö. 2022.Rahapeliongelmien puheeksiottoa, tunnistamista ja hoitoa on syytä vahvistaa. Nähty 4.10.2025. Saatavilla: https://a-klinikkasaatio.fi/ajankohtaista/rahapeliongelmien-puheeksiottoa-tunnistamista-ja-hoitoa-on-syyta-vahvistaa/
Alexas_Fotos. (2025). Colorful dice on black surface. Pixabay. Viitattu 6.11.2025. Saatavilla https://pixabay.com/photos/cube-play-luck-gambling-game-568105/
Castren, S. 2023. Ota rahapeliriippuvuus puheeksi. Nähty 8.10.2025. Saatavilla: https://psykologilehti.fi/ota-rahapeliriippuvuus-puheeksi/
Duodecim. (2023). Rahapeliongelma: Käypä hoito -suositus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Haettu 8.10.2025 osoitteesta https://www.kaypahoito.fi/hoi50076
Grönroos, T. 2024. Rahapeliriippuvuus on alidiagnositu sairaus. Nähty 6.10.2025. Saatavilla: https://yle.fi/a/74-20123986
LAB. (2025). Ongelmapelaamisen haittojen ehkäisy ja ennakointi -hanke (2025–2028). LAB-ammattikorkeakoulu ja Päijät-Hämeen hyvinvointialue. Nähty 8.10.2025. Saatavilla: https://lab.fi
THL. (2023). Rahapelaamisen tunnistaminen ja puheeksiotto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Haettu 8.10.2025 osoitteesta https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/rahapelit/rahapeliongelman-tunnistaminen-ja-palvelut/rahapelaamisen-tunnistaminen-ja-puheeksiotto
