Tekoälyn etu ja kirous on siinä, että sillä voi luoda sekunneissa sen, minkä tekemiseen meni aiemmin tunteja. Stanfordin yliopistossa opettava Christina Wodtke muotoilee asian näin: Kun annamme tekoälyn ajatella puolestamme emmekä enää itse ratkaise ongelmia kokeillen ja käsin, menetämme mahdollisuuden oivaltaa uutta ja oppia tekemisen kautta (Wodtke 2025).
Käden ja aivojen yhteys
Wodtke (2025) muistuttaa, että tekoälyn ohjaaminen eli promptaus on ennen kaikkea kielellistä, ei visuaalista työtä. Siinä muutamme omat mielikuvamme sanoiksi, ja tekoäly kääntää ne takaisin kuviksi – ja usein alkuperäistä ajatusta laimeammiksi versioiksi.
Kognitiotutkimukset osoittavat, että fyysinen tekeminen vaikuttaa suoraan ajatteluun. Kun siirtelet ideoita käsilläsi – olivat ne sitten post-it-lappuja tai luonnoksia – aivosi käsittelevät tietoa eri tavalla kuin silloin, kun vain kirjoitat näppäimistöllä. Tällöin aktivoituvat ne aivoalueet, jotka liittyvät ongelmanratkaisuun ja tilalliseen hahmottamiseen. (Wodtke 2025.)
Van der Weelin ja Van der Meerin (2024) EEG-tutkimus osoittaa, että käsin kirjoittaminen luo monimutkaisempia aivojen yhteyskuvioita kuin näppäimistöllä kirjoittaminen Theta- ja Alpha-taajuuksilla – juuri niillä, jotka liittyvät muistin muodostumiseen. Heidän aikaisempi tutkimuksensa (Van der Meer & Van der Weel 2017) todisti samaa piirtämisestä: kun osallistujat piirsivät tabletilla tai kynällä, aivojen oppimiselle optimaaliset alueet aktioituivat paremmin. Myös uudempi japanilainen tutkimus (Umejima ym. 2021) tukee tätä: muistitestissä paperilehtiöryhmän aivoissa aktivoitui merkittävästi voimakkaammin muistiin liittyvät alueet.
Tekoälyn tuottamat visualisoinnit näyttävät usein liian puunatuilta ja viimeistellyiltä. Suurin ongelma on kuitenkin, että heti valmiin tarjoomuksen mukana tulee myös kapea tapa nähdä ratkaisu. Kun kaikki näyttää heti valmiilta, vaihtoehtojen hahmottaminen vaikeutuu (Wodtke 2025). Perinteisessä luonnostelussa sen sijaan juuri rönsyily, epätarkkuus ja keskeneräisyys avaavat ajattelulle uusia polkuja. Kyse ei ole siis vain siitä, että tekoälyn kuvat näyttävät niin kliseisiltä tai muovisilta, vaan siitä, että tekoälyn liikakäytön myötä myös oma ajattelumme on vaarassa muuttua sellaiseksi.
Rituaalit avuksi
Wodtke (2025) tarjoaa useita arkisia ratkaisuja. Hän esimerkiksi kehottaa aloittamaan suunnittelun aina ajastimen kanssa. Se asetetaan kymmeneen minuuttiin. Sitten tuotetaan ongelmaan mahdollisimman monta fyysistä ratkaisua ilman digitaalisia työkaluja. Kun ajastin loppuu, voi alkaa käyttää tekoälyä, mutta ei ennen sitä.
Tämä rajoite pakottaa luovaan ongelmanratkaisuun, johon tekoäly ei suoraan yllä. Jo kymmenen minuuttia inhimillistä ideointia tekee tekoälylle annetusta promptista paremman – ja luo perustan, jonka päälle tekoäly voi vasta sen jälkeen rakentaa.
Wodtke (2025) suosittelee myös ”Daily Ugly” -aamurituaalia: ”Aloita joka aamu (…) luonnostelemalla yksi idea – mikä tahansa. Parempi kahvikannen muotoilu. Uusi tapa järjestää työpöytä. Mielialasi visualisointi. Sääntö: sen täytyy olla ruma. Jos se näyttää hyvältä, yrität liian kovasti.” Näiden rituaalien idea perustuu ajatukseen, että nopea luonnostelu vapauttaa luovuutta ja murtaa ilmeisiä ja todennäköisiä ajattelumalleja (Heikkilä 2025, 36). Eli juuri niitä, joita AI:n algoritmi luo.
Kuka voittaa tekoälyaikana?
Wodtken (2025) tulevaisuusvisio on niin kiinnostava, että nostin sen otsikkoon: ”Tekoälyaikakaudella menestyvät eivät ole niitä, jotka promptaavat parhaiten. He ovat niitä, jotka ajattelevat parhaiten ja sitten käyttävät tekoälyä vahvistamaan tuota ajattelua.”
Pelkkä tekoälyn käyttö voi johtaa kognitiiviseen hidastumiseen – aivot eivät enää joudu ponnistelemaan. Luovuus ja oivallus eivät synny tehokkuudesta vaan kokemuksen, kokeilun ja epäonnistumisten kautta. Timantit vaativat hiomista. Siksi maailman paras ja halvin prototyyppi on yhä luonnos paperilla.
Kyllä, opettele promptaamaan ja hallitse tekoälytyökalut, mutta ennen kaikkea, ota kynä käteen. Tee jotain rumaa.
Kirjoittaja
Harri Heikkilä on taiteen tohtori, joka haluaa alistaa teknologian inhimillisen kasvun välineeksi. Hän on LAB-ammattikorkeakoulun yliopettaja, joka toimii digitaalisen koulutuksen asiantuntijana luovan alan SOLA-koulutushankkeessa. Linkki hankkeen verkkosivulle.
Lähteet
Heikkilä, H. 2025. UX UX/UI-TYÖKIRJA 30 menetelmää valmiina palvelukseen. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.10.2025 Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-488-2
Umejima, K., Ibaraki, T., Yamazaki, T. & Sakai, K.L. 2021. Paper Notebooks vs. Mobile Devices: Brain Activation Differences During Memory Retrieval. Frontiers in Behavioral Neuroscience 15:634158. Viitattu 01.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fnbeh.2021.634158
Van der Meer, A.L.H. & Van der Weel, F.R. 2017. Only Three Fingers Write, but the Whole Brain Works: A High-Density EEG Study Showing Advantages of Drawing Over Typing for Learning. Frontiers in Psychology 8:706. Viitattu 01.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fpsyg.2017.00706
Van der Weel, F.R. & Van der Meer, A.L.H. 2024. Handwriting but not typewriting leads to widespread brain connectivity: a high-density EEG study with implications for the classroom. Frontiers in Psychology 14:1219945. Viitattu 01.11.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1219945
Wodtke, C. 2025. Sketching With AI: Why Physical Thinking Still Matters in the Age of Generated Everything. ElegantHack. Viitattu 01.11.2025. Saatavissa https://eleganthack.com/sketching-with-ai-why-physical-thinking-still-matters-in-the-age-of-generated-everything/
Linkit
SOLA-hanke. Verkkosivut. Viitattu 02.11.2025. Saatavissa https://luovuudensola.fi
