Aloitimme sosionomiopinnot LAB-ammattikorkeakoulussa tammikuussa 2020 ja tajusimme heti, että olemme oikeassa paikassa. Yksi huoli syntyi kuitenkin pian: meillä ei juuri ollut aiempaa työkokemusta sosiaali- ja terveysalalta. Miten pärjäämme tulevassa työelämässä? Siksi päätimme toteuttaa toiminnallisen ohjaustehtävän Olopiste – Aktiivisuudella tasapainoista arkea -hankkeen asiakkaille. Kokemus opetti meille seuraavat asiat.
Olopisteen toimintaan osallistuminen avarsi näkemystä sosiaalialalta
Olopiste-hanke oli mainio tapa saada nopeasti opintojen alussa ensikosketus sosionomin työhön. Hanketta toteuttaa Harjulan setlementti ja aktivoiva toiminta on tarkoitettu 18–64-vuotiaille päijäthämäläisille, jotka ovat esimerkiksi olleet pitkään työttöminä.
Tuntui jännittävältä ja pelottavalta ohjata asiakkaita aidossa tilanteessa. Oikeassa työelämätilanteessa toimiminen toikin aivan uutta intoa opiskeluun. Koronaviruksen takia Olopisteen kevään toiminta oli siirretty verkkoon, joten pääsimme kokeilemaan ohjausta digitaalisesti. Verkossa tapahtuva ohjaus on tärkeä osa myös tulevaa työtämme. Nyt kun kynnys on ylitetty, odotamme jo innolla seuraavia haasteita.
Erilaisten ihmisten kohtaaminen on rikkaus
Olopisteen asiakkaista osa innostui ohjaamistamme harjoitteista ja keskusteluista osa ei. Molemmat kokemukset opettivat ja antoivat paljon.
Ohjausten suunnittelussa piti miettiä aiheiden ja muodon soveltuvuutta monille erilaisille ihmisille. Valitsimme ohjausten teemoiksi kulttuurisesti ja taiteellisesti yleissivistävät sisällöt. Hyödynsimme tavoitteiden toteuttamiseksi erilaisia menetelmiä ja toimintatapoja sekä opintojen teoreettista sisältöä. Vastavuoroinen vuorovaikutussuhde asiakkaiden kanssa muodostui nopeasti, koska he olivat motivoituneita ja kiinnostuneita.
Yhteistyö kokeneiden työelämätoimijoiden kanssa oli opettavaista ja kannustavaa
Ohjaushetkiimme kuului myös mokia. Internet-yhteydet hidastelivat, keskustelu meinasi hiipua ja aikataulukin petti täysin. Valmentajien kannustavan ja rakentavan palautteen avulla pääsimme nopeasti kehittämään taitojamme ja testaamaan ratkaisuja pulmatilanteisiin. Opintojen alkuvaiheessa on merkityksellistä saada palautetta aidoissa työelämäkontakteissa. Niin toiminnan aikainen kuin sen jälkeinen palaute on ohjaajalle ammatillisen kehittymisen ja asiakkaalle vaikuttamisen väline.
Opimme kuuntelemaan
Ensimmäisellä ohjauskerralla tuntui helpolta seurata etukäteen tehtyä käsikirjoitusta. Oikea elämä ei kuitenkaan mene sellaisen mukaan. Kun odotimme vilkasta keskustelua, olikin hiljaista. Ja yhtäkkiä nopeaksi ajateltu pohdintatehtävä sai asiakkaat avaamaan syvimpiä tuntojaan.
Kun keskustelu virtasi, saatoimme tehdä vain yhden asian: kuunnella. Hyvälle ohjaukselle molemminpuolinen läsnäolo ja joustavuus keskustelun kulussa on tärkeää.
Edessämme on vielä monta tilaisuutta kasvaa ja kehittyä ammatillisesti. Ensimmäinen virstanpylväs on kuitenkin nyt saavutettu, ja reppuun jäi uusia taitoja. Ehkä tärkein oppi toiminnallisessa ohjaustehtävässä oli se, että ei tarvitse olla valmis ohjaaja voidakseen olla tukena. Ihminen täytyy kohdata ihmisenä. Se riittää.
Kirjoittajat
Ida Valpas, Hanne Koveshnikov ja Tarja Jaakkola ovat LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijoita, jotka toteuttavat sosionomitutkintonsa kokonaan verkossa. He ovat toteuttaneet Olopiste-hankkeessa toiminnallisen ohjaustehtävän osana yksilö- ja ryhmänohjaustaidot -opintojaksoa.
Helena Hatakka toimii yliopettajana Hyvinvointi-yksikössä Lahden kampuksella ja asiantuntijana Olopiste-hankkeessa.
Linkit
Harjulan setlementti ry. Olopiste 2.0 – aktiivisuudella tasapainoista arkea. [Viitattu 27.9.2020]. Saatavissa: https://harjulan.fi/olopiste/.
Kuvat
Kuva 1. Jokinen, O. Olopisteen ohjaustyössä. [Viitattu 27.9.2020]. Julkaisematon.
