Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivinen potilas voi kokea kärsimystä. Lääkäri Eric Cassell määrittelee kärsimyksen vaikeaksi epämukavuudeksi, jossa persoonan koostuneisuus uhkaa hajota. Kärsimys liittyy ruumiiseen, sieluun ja mieleen. Potilaan on vaikea erottaa, mitä kärsimys pitää sisällään. Sen vuoksi on tärkeää, että ammattilainen tietää, mitä inhimillinen kärsimys voi olla. Tämä on lähtökohtana sille, että hoidon tarkoitus voi toteutua eli potilas kokee saavansa apua muun muassa fyysisiin, psyykkisiin ja eksistentiaalisiin ongelmiin. Kärsimys nähdään monimuotoisena elämänlaatua heikentävänä kokemuksena. (Saarto ym. 2015, 10, 50, 306.)
Ensimmäisen nykyaikaisen Hospice-saattohoitokodin perustaja Dame Cicely Saunders kehitti 60-luvulla Total pain – käsitteen, jossa kokonaiskipu muodostuu ihmisen fyysisistä oireista, henkisestä hädästä, sosiaalisista tarpeista ja
emotionaalisista ongelmista. Cicely hoiti kuolevia ja huomasi, että fyysiseen kipuun ja oireisiin liittyy muutakin kuin fyysinen puoli. Kärsimyksestä osa voi johtua siitä, että potilaalla on tulehtuneet välit läheisiin, osa siitä, että hän ei kykene pidättämään virtsaa ja osa siitä, että hänellä ei ole varaa lääkkeisiin tai hän saattaa pohtia elämänsä tarkoitusta. Tässä tilanteessa potilaan on helpompi sanoa, että hänellä on fyysistä kipua. (Mikkonen 2022, Saarto ym. 2015, 50.)
Potilaan kärsimyksen kohtaaminen
Hoitajan tulee uskaltaa nähdä potilaan kärsimys kokonaisuutena sairauden takaa. Kärsimys voi lievittyä vain, jos potilas kokee saaneensa apua. Tarvitaan eläytyvää ymmärtämistä, jonka takana on luottamuksellinen vuorovaikutussuhde. Potilaan oma näkemys hoidosta on tärkeää. Yksilöllinen hoidon suunnittelu ja eri hoitovaihtoehtojen valinta onnistuu paremmin, kun tiedetään, mistä totaalinen kipu muodostuu. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, sanotaan holismin arkimääritelmässä. Tämä pätee myös hoitotyössä. Total pain -käsitteen ulottuvuudet kietoutuvat kokonaisuudeksi, jonka tulkkina hoitaja toimii. Tämä tehtävä vaatii erityisosaamista ja luovuutta, mutta on myös palkitsevaa, kun potilas saa helpotusta kärsimykseensä.
Läheisten roolin merkitys on todella tärkeä palliatiivisen potilaan hoidossa. Hoitaja luo samalla suhdetta läheiseen, kun hän hoitaa potilasta. Läheisen kautta hoitaja saa paljon tärkeää tietoa potilaan elämästä ja kärsimyksestä. Hoitotilanteissa ovat aina vahvasti läsnä tunteet, jotka vaikuttavat kaikkiin ja kaikkeen. Kärsimys voi synnyttää monenlaisia tunteita potilaalle, kuten avuttomuutta, syyllisyyttä, kateutta, vihaa, pelkoa ja lamaantumista. Miksi kärsin? Mitä kärsimys on? Sairastuminen merkitsee usein muutoksia koko elämässä. (Saarto ym. 2015, 306.)
Palliatiivisessa hoidossa olevan potilaan omat mahdollisuudet poistaa kärsimyksen aiheuttajia ovat rajalliset. Moniammatillinen yhteistyö auttaa potilasta saamaan paremmin apua oireisiinsa ja ongelmiinsa. Toinen ammattilainen näkee asiat eri valossa ja osaa kiinnittää paremmin huomiota toiseen kokonaiskärsimyksen ulottuvuuteen. Tärkeintä on, että potilas kokee tulleensa kuulluksi ja nähdyksi. Silloin pienissä arkihetkissä on hyvä olla. (Hänninen, J. 2018, 92–93.)
Kirjoittajat
Eini Kuisma on sairaanhoitaja ja palliatiivisen hoidon asiantuntija.
Titta Sainio työskentelee hoitotyön lehtorina palliatiivisen hoidon erikoistumiskoulutuksessa LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Hänninen, J. 2018. Kuolemme vain kerran. Helsinki: Otava.
Mikkonen, H. 13.9.2022. Kokonaisvaltainen hoitotyö. Luentotallenne LAB-ammattikorkeakoulun palliatiivisen hoidon asiantuntija -koulutuksessa.
Saarto, T., Hänninen, J., Antikainen, R. & Vainio, A. 2015. Palliatiivinen hoito. 3. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
WOKANDAPIX. 2017. Kiviä, luonne. Pixabay. Viitattu 14.5.2023. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/rock-saldo-luonne-harmonia-kivi-2525787/
