Turvallisuuskulttuuri: arjen tekojen näkymätön voimavara

Työturvallisuus voidaan nähdä yhtenä tuottavuuden keskeisimmistä tekijöistä. Työsuojeluhallinnon (2024) mukaan työturvallisuus vaikuttaa yrityksen sairaspoissaolojen ja tapaturmien määrään, työntekijöiden sitoutumiseen sekä tapaturmiin. Yrityksen työturvallisuuden tason määrittelee sen kulttuuri, eli johdon sitoutuminen turvallisuustyöhön, yhteiset toimintatavat ja yrityksessä työskentelevien ihmisten käyttäytyminen. Se on siis jokapäiväistä työtä, jossa koko henkilöstö sitoutuu yhdessä sovittuihin toimenpiteisiin.

Organisaatio voi halutessaan käyttää turvallisuusjohtamisen tukena valmiita malleja turvallisuuden hallintaan (Työsuojeluhallinto 2024). Toisaalta, jos työturvallisuutta tarkastellaan organisaation kulttuurin kautta, voidaan tunnistaa, että pelkkä valitun valmiin mallin käyttö ei useinkaan riitä. Sheinin (1987) on luonut klassisen määritelmän kolmesta kulttuurin tasosta. Niistä syvin, eli kolmas taso sisältää esimerkiksi ihmisten perusoletuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymisen taustalla – usein tiedostamatta ja lähes näkymättömästi. On tunnistettu, että jos organisaatio omaa vahvan organisaatiokulttuurin, kaikki kulttuuriset tasot tukevat toisiaan aina näkyvistä ja julistetuista arvoista perusoletuksiin saakka (Harisalo 2009). Tarvitaan siis vahvaa kulttuuria ja jokapäiväistä operatiivista työtä turvallisuuskulttuurin saavuttamiseksi.

Turvallisuuskulttuurin toteutuminen vaatii johtamista, osaamista ja avointa viestintää

Antonsen (2018) kuvaa turvallisuuskulttuuria käsitteenä, joka muodostuu ihmisten piirteistä ja asenteista. Ne luovat yrityksen turvallisuuskulttuurin viitekehyksen. Antonsenin mukaan turvallisuuskulttuuri vaikuttaa siis esimerkiksi työtapaturmien syntyyn tai mahdollisuuteen ennaltaehkäistä niitä. Tämä havainto auttaa ymmärtämään, että yksittäisen inhimillisen syyn ohella turvallisuustekijöihin ja tapaturmien syntyyn vaikuttaa vallitseva kulttuuri.

Naji ym. (2021) tunnistavat tutkimuksessaan, että psykososiaalinen turvallisuus on merkittävä tekijä turvallisuuskulttuurin toteutumisessa. Heidän mukaansa se näkyy nimenomaan työstä suoriutumisessa turvallisuustekijät huomioiden. Tappura ym. (2022) & Ciekanowski ym. (2025) osoittavat, että johdon sitoutuminen turvallisuuden luomiseen ja ylläpitämiseen ovat turvallisuuskulttuurin perusta. Myös turvallisuuskoulutuksilla on heidän mukaansa vahva turvallisuuskulttuuriin sitoutumista edistävä vaikutus. Tappura ym. (2022) tunnistavat, että ilman johdon aktiivista roolia turvallisuuskulttuuri jää epäkypsäksi. Ciekanowski ym. (2025) korostavat lisäksi avointa ja läpinäkyvää viestintää, työntekijöiden osallisuutta turvallisuusprosessin kehittämisessä, luottamuksen rakentamista ja päätöksentekovalmiuden lisäämistä myös epävarmoissa tilanteissa keskeisinä kompetensseina. Nenonen ym. (2025) kuvaavat raportissaan, että turvallisuuskulttuuria parantavat työntekijöiden näkökulmasta avoimen viestinnän ohella konkreettiset turvallisuuden eteen tehdyt parannukset. He tunnistavat, että turvallisuustapahtumien yhteisellä käsittelyllä on luottamusta ja myönteistä kulttuuria vahvistava vaikutus.

Turvallisuuskulttuuri kehittyy siis moniulotteisen kokonaisuuden kautta. Kehittymisen polku alkaa johdosta ja kulkee esihenkilöiden sekä turvallisuuskoulutuksen kautta työntekijöille. Työntekijöiden sitoutuminen on lopulta se, mikä vahvimmin heijastaa sekä koettua turvallisuutta että tyytyväisyyttä — ja vaikuttaa sitä kautta organisaation suorituskykyyn.

LAB-ammattikorkeakoulun toteuttama RiskSmart- hanke tekee parhaillaan yhteistyötä Etelä-Karjalassa toimivien yritysten kanssa sen eteen, että yritysten turvallisuuskulttuuri saavuttaisi yrityksen tuottavuutta ja henkilöstön hyvinvointia vahvistavan tason. Koska turvallisuuskulttuuri, siinä missä mikä tahansa kulttuuri kumpuaa organisaation jokapäiväisestä työstä, hankkeessa keskitytään juuri niihin tekijöihin, joita yritykset parhaillaan tarvitsevat vahvistuakseen. Toimiva työarki on avain turvalliseen yritykseen.

Lähteet

Antonsen, S. 2018. Key issues in understanding and improving safety culture. Teoksessa: Gilbert, C. & Journé, B. & Laroche, H. & Bieder, C. (toim.) 2018 Safety cultures, safety models. Taking stock and moving forward. Viitattu 3.3.2026. Saatavissa: https://doi.org/10.1007/978-3-319-95129-4_12

Harisalo, R. 2009. Organisaatioteoriat. Tampere university Press. Tampere.

Naji, G., Isha, A., Mohyaldinn, M., Leka, S., Saleem, M., Rahman, S., Alzoraiki, M. 2021. Impact of Safety Culture on Safety Performance; Mediating Role of Psychosocial Hazard: An Integrated Modelling Approach. Int. J. Environ. Res. Public Health. 18(16). 8568. Viitattu 3.3.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3390/ijerph18168568

Nenonen, N., Rantala, M., Mattila, S., Tappura, S. 2025. Turvallisuuskulttuurin kehittäminen elintarviketeollisuudessa. Tampereen yliopisto. Johtamisen ja talouden tiedekunta. Tuotantotalous. Viitattu 3.3.2026. Saatavissa 978-952-03-3843-5.pdf.

Schein, E H. 1987. Organisaatiokulttuuri ja johtaminen. Weilin + Göös. Espoo.

Tappura, S., Jääskeläinen, A., Pirhonen, J. 2022. Creation of satisfactory safety culture by developing its key dimensions. Safety Science, Vol 154. Viitattu 16.2.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ssci.2022.105849.

Työsuojeluhallinto. 2024. Viitattu 3.3.2026. Saatavissa Työturvallisuusjohtaminen – Tyosuojelu.fi – Työsuojeluhallinto.

Kuvan lähde: gerald. https://pixapay.com/fi/illustrations/turvallisuus-ennen-kaikkea-6379751/.