Työhyvinvointia yhteisvastuullisesti

Työhyvinvointi on kokonaisuus, joka muodostuu työstä ja sen mielekkyydestä sekä terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Sitä edistävät hyvä johtaminen ja työilmapiiri sekä työntekijöiden osaaminen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024.) Yksilön työhyvinvointiin vaikuttavat organisaatio, johtaminen, työ, työyhteisö, työympäristö ja yksilö itse, ja siihen liittyy aina vahvasti työntekijän kokemus omasta työhyvinvoinnistaan (Tampereen yliopisto 2024).

Työntekijän rooli työhyvinvoinnin kehittämisessä

Työhyvinvointiin liittyy yhteisvastuullisuus: johdon organisaatiovastuu, esihenkilön työnjohtovastuu, työyhteisön yhteisöllinen vastuu, työntekijän oma vastuu sekä viranomaisten ja yhteiskunnan vastuu työelämän säätelijöinä (Laine 2018, 22–23). Työntekijän yksilölliset voimavarat vaikuttavat koettuun työhyvinvointiin, ja syitä työhyvinvoinnin eroihin voi löytyä työntekijöiden erilaisista elämäntilanteista tai persoonallisista ominaisuuksista (Seppälä & Hakanen 2017; Mäkikangas ym. 2017). Työntekijän ikä ja sukupuoli voivat vaikuttaa yksilön kokemukseen työhyvinvoinnistaan (Pitkälä 2024, 43).

Työntekijätaidot ovat keskeisiä työyhteisön yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Voidakseen toimia yhteisöllisesti, koko henkilöstön tulee tunnistaa ja kehittää omia työntekijätaitojaan. (Mannermaa 2024, 10.) Työntekijän omat asenteet ja motivaatio vaikuttavat työkykyyn ja työhyvinvointiin: kun työ on mielekästä, ne lisääntyvät, ja jos työtä ei pidetä motivoivana, ne heikkenevät (Työterveyslaitos 2024).

Decin ja Ryanin (2000) kehittämän itseohjautuvuusteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta: omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Nämä perustarpeet ovat edellytys ihmisen hyvinvoinnille, ja useiden tutkimusten mukaan ne selittävätkin merkittävän osan ihmisen kokemasta tyytyväisyydestä ja positiivisista tunteista, myös työelämässä. Jo näiden perustarpeiden tiedostaminen voi parantaa ihmisen hyvinvointia. (Martela 2014.)

[Alt-teksti: Liitutaululla päällekkäin kolme eri hymiötä, joiden vieressä valintaruutu: ylin hymiö tyytyväinen, keskellä neutraali ja alin tyytymätön. Ylimmän hymiön valintaruutu merkitty valituksi.]
Kuva 1. Palautetaidot ovat tärkeitä työntekijätaitoja. (athree23)

Työntekijä voi omilla valinnoillaan ja toimintatavoillaan vaikuttaa merkittävästi omaan työhyvinvointiinsa ja siten koko elämänhallintaansa. Omaan työhyvinvointiin voi vaikuttaa kehittämällä itsetuntemustaan tunnistamalla omat henkilökohtaiset voimavarat, niiden lähteet ja rajoitteet. Omien rajojen tunteminen tarkoittaa ymmärrystä omasta osaamisesta ja potentiaalista, mutta myös oman hyvinvoinnin ja jaksamisen rajoista. Yksilön itsetuntemukseen voi vaikuttaa myös kokemus ja suhde muihin esimerkiksi saadun palautteen kautta. (Pennonen 2021, 11, 16–17, 170–171.)

Palautetaidot ovat tärkeitä ja organisaation palautekulttuuri on toimivaa, kun palautekäytännöt ovat yhdessä suunniteltuja, palautetta antavat kaikki ja suurin osa palautteesta on kannustavaa. Palautetaidot ovat osa vuorovaikutustaitoja ja niistä voi olla myös hyötyä niin oman kuin työtoverin pahan olon käsittelyssä ja sanoittamisessa. Työyhteisön palautekulttuuri lisää parhaimmillaan koko työyhteisön hyvinvointia. (Mannermaa 2024, 127–128.)

Kirjoittajat

Saija Pitkälä valmistuu tradenomiksi LAB-ammattikorkeakoulusta.

Mia Ekman toimii liiketalouden lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa sekä projektipäällikkönä Developing Sustainable and Entrepreneurial Villages through Educational Living Labs in Namibia and Zambia (SmartVille) -hankkeessa.

Lähteet

athree23. 2018. Hallitus, liitu, palaute. Pixabay. Viitattu 19.5.2024. Saatavissa  https://pixabay.com/fi/photos/hallitus-liitu-palaute-tarkastelu-3700116/

Laine, P. 2018. Mistä puhumme kun puhumme työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä. Teoksessa Naumanen, P. & Liesivuori, J. (toim.) Valmiina työelämään! Visioita ja näkökulmia työhyvinvoinnista ja työelämävalmiuksista sekä menetelmiä niiden kehittämiseen. Turku: Turun yliopisto, VALTE – Valmiina työelämään -hanke, Tulevaisuuden teknologioiden laitos, 18–25. Viitattu 17.11.2023. Saatavissa http://valte.utu.fi/kirja.html

Mannermaa, K. 2024. Työntekijätaidot: käsikirja. Helsinki: Alma Talent.

Martela, F. 2014. Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://frankmartela.fi/2014/04/04/itseohjautuvuusteoria-eli-kolme-vastausta-siihen-mika-tekee-ihmisen-onnelliseksi/

Mäkikangas, A., Feldt, T., Huhtala, M. & Hyvönen, K. 2017. Persoonallisuuden merkitys työhyvinvoinnissa. Teoksessa Feldt, T., Mauno, S. & Mäkikangas, A. (toim.) Tykkää työstä: työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Primo. Viitattu 6.12.2023. Saatavissa  https://lut.primo.exlibrisgroup.com/permalink/358FIN_LUT/b5ag28/alma992080419706254

Pennonen, M. 2021. Itsetuntemuksesta apua työhyvinvointiin. Helsinki: Duodecim.

Pitkälä, S. 2024. Työyhteisön kehittämissuunnitelma osana organisaation työhyvinvoinnin kehittämistä. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 27.5.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060219858

Seppälä, P. & Hakanen, J. 2017. Työn voimavarat, vaatimukset ja niiden tuunaaminen. Teoksessa Feldt, T., Mauno, S. & Mäkikangas, A. (toim.) Tykkää työstä: työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Viitattu 6.12.2023. Saatavissa  https://lut.primo.exlibrisgroup.com/permalink/358FIN_LUT/b5ag28/alma992080419706254

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2024. Työhyvinvointi. Viitattu 2.9.2023. Saatavissa https://stm.fi/tyohyvinvointi

Tampereen yliopisto. 2024. Työhyvinvoinnin kokonaisvaltainen malli. Viitattu 2.9.2023. Saatavissa https://www.tyohyvinvointi.fi/

Työterveyslaitos. 2024. Työkyky. Viitattu 26.1.2024. Saatavissa https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky