Työssä jaksaminen, erilaisten ihmisten kanssa toimiminen ja oppiminen ovat nykyisiä haasteita työelämässä. Ihmiset kuormittuvat henkisesti eri tavoin työssään. Muun muassa näihin tarpeisiin yritykset ja organisaatiot käyttävät työnohjausta. Suomen työnohjaajat ry:n (2022) mukaan työnohjaus on työhön, työyhteisöön ja omaan työhön liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä koulutetun työnohjaajan avulla.
Työnohjaus on ammatillisen kehittymisen tukimuoto varsinkin niillä ammattialoilla, joilla työtä tehdään oman persoonan ja henkisten resurssien varassa. Työnohjaus on syvällinen oppimisprosessi, joka antaa ohjattavalle tilaisuuden ammatilliseen kasvuun ja ammatti-identiteetin vahvistamiseen. Työnohjauksen tarkoituksena on saada ohjattavassa aikaan sellaista oppimista, joka vahvistaa voimavarojen, sekä ohjattavan omien luovien mahdollisuuksien löytymistä samalla vahvistaen ohjattavan kykyä omien valintojen tekemiseen. (Keski-Luopa 2015; Keski-Luopa 2018.)
Työnohjaustyö on intensiivistä vuorovaikutusta, joka tapahtuu ohjattavan ja ohjaajan välillä. Työnohjauksen luonteeseen ei sovi, että työnohjaaja kaataa tietoa ohjattavaan. (Keski-Luopa 2018.) Tehtävänä on auttaa ohjattavaa kehittämään omaa ajatteluaan sekä oivalluttaa häntä huomioilla ja kysymyksillä. Työnohjaaja on ohjaustilanteessa täysin ohjattavaa varten, jolloin on tärkeää asettautua ja keskittyä dialogiin.
Mutta kuinka tuetaan työnohjaajaa työssään? Mitä ovat työnohjaajan tarpeet suhteessa omaan organisaatioon tai kollegoihin? Näihin kysymyksiin haettiin vastausta Karjalaisen (2022) opinnäytetyössä, jossa työnohjauskontekstina oli Mikkelin hiippakunta.
Työnohjaajat toivovat tukea kollegoilta ja verkostolta
Monilla työnohjaajilla on oma työnohjaus, missä ohjaaja itse reflektoi omaa ohjaajatoimintaansa esimerkiksi toisen ohjaajakollegan kanssa. Näin hän saa tukea ja oivalluksia omaan toimintaansa ja ammatti-identiteettinsä kehittymiseen.
Työnohjaajat pitävät tärkeänä myös säännöllisten yhteisten tapaamisten järjestämistä koulutuksen ja ajatustenvaihdon parissa. Keskustelun lisääminen on kaikkia osallistujia rikastuttavaa. Yhteiset tapaamiset ja koulutukset ovat tärkeitä, sillä ne auttavat ja tukevat työnohjaajaa ammatillisen työotteen säilyttämisessä. Jos työnohjaajia on samassa organisaatiossa useampia, voisi organisaatio toimia tilaisuuksien koollekutsujana ja koordinoijana. (Karjalainen 2022.)
Työnohjaajan omia voimavaroja vahvistamalla ja vuorovaikutuksessa oppimalla työnohjaaja pystyy paremmin tukemaan ja auttamaan ohjattaviaan. Uskomme, että toimiva työnohjaajien verkosto auttaa jokaista osallistujaa toimimaan työssään ja verkostosta saatava hyöty välittyy myös ohjattaville.
Kirjoittajat
Juho Karjalainen opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa sosionomi (YAMK) -tutkintoa uusyhteisöllisyyden, osallisuuden ja johtamisen koulutuksessa. Hän toimii myös työnohjaajana.
Pirjo Vaittinen, TtT, työskentelee tuntiopettajana LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointi-yksikössä. Hän on myös työnohjaaja ja työyhteisösovittelija.
Lähteet
Karjalainen, J. 2022. Työnohjaus Mikkelin hiippakunnassa ja sen kehittäminen. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 30.11.2022. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120125380
Keski-Luopa, L. 2015. Työnohjaus vai superviisaus. Metanoia instituutti (toim.) Books on Demand GmbH.
Keski-Luopa, L. 2018. Kohti kokonaisvaltaista työnohjauksen teoriaa. Metanoia instituutti (toim.) Books on Demand GmbH.
Suomen työnohjaajat ry. 2022. Mitä työnohjaus on? Viitattu 30.11.2022. Saatavissa https://www.suomentyonohjaajat.fi/mita-tyonohjaus-on/
