Dialogisuus kohtaamistapana neuvolatyössä

Yhteiskunnan ja perheen murroksessa myös neuvola elää jatkuvassa muutoksessa. Neuvolatyön alkuperäinen painopiste äideistä ja lapsikuolleisuuden vähentämisestä on siirtynyt koko perheen kohtaamiseen ja tukemiseen sekä ennaltaehkäisevään työhön (Tuominen 2016). Nykypäivänä vastaanotolta löytyy koko laajennettu perhe moninaisine haasteineen. Terveydenhoitajat tarvitsevat yhä monipuolisempia työvälineitä perheiden tukemiseen ja haasteiden tunnistamiseen. Dialogisuus tarjoaa työmenetelmän vastavuoroiseen kohtaamiseen ja antaa perheelle mahdollisuuden tasa-arvoiseen toimijuuteen neuvolavastaanotolla. Tämä blogi perustuu dialogisuutta neuvolatyössä käsittelevään opinnäytetyöhön.

Kuva 1. Vanhemmuuden tukeminen on yksi neuvolan keskeisiä tavoitteita. (Kuva: Pexels)

Muuttuva neuvolatyö

Raskauden ja lapsen kehityksen seuranta ovat kuuluneet neuvolan keskeisiin tehtäviin toiminnan alkuvaiheista asti. Perheiden tarpeet ovat kuitenkin laajentuneet perinteisistä terveyspalveluista kohti laajempaa terveyden ja hyvinvoinnin tukemista. Ennaltaehkäisevässä työssä, esimerkiksi vanhemmuuden ja parisuhteen tukemisessa, psykososiaalisen tuen merkitys on kasvanut. Yksi 2000-luvun neuvolatoiminnan kehityksen tavoitteista onkin ollut vanhemmuuden ja parisuhteen voimavarojen vahvistaminen (Tuominen 2016). Perhekeskukset ja moniammatilliset hyvinvointineuvolat ovat lisääntyneet lapsiperheiden palveluiden integroitumisen myötä. Neuvolan henkilökunnan kannalta uudistukset edellyttävät uudenlaisen työotteen omaksumista ja laajaa yhteistyötä muiden sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien kanssa (Tuominen 2016). Myös perheiden asema neuvolapalveluiden käyttäjinä ja asiakkaina on muuttunut. Vanhempien ei oleteta olevan passiivisia palveluiden vastaanottajia, vaan he osallistuvat aktiivisesti heitä koskevaan päätöksentekoon tasavertaisina kumppaneina työntekijöiden rinnalla. Kumppanuuteen liittyvä tasavertainen vuorovaikutus asettaa kuitenkin vaatimuksia niin ammattilaisille kuin perheelle (Rautio 2016).

Rutiinien rikkoja

Opinnäytetyössä dialogisuus esitellään yhtenä näkökulmana ymmärtää yksilöä tarpeineen. Dialogisessa kohtaamisessa korostuu kyky kuunnella ja kiinnostus nähdä toinen ihminen aidosti omana yksilönään (Eriksson & Arnkil 2012). Perheen voimavaroista ja tarpeista keskusteleminen ja tunne kuulluksi tulemisesta mahdollistuu dialogisen vuorovaikutussuhteen avulla (STM 2004). Olennaisia apukeinoja dialogisuuden muodostamiseen ovat ymmärrys ja empatiakyky. Neuvolan toiminta voi näyttäytyä perheelle järjestelmä- ja asiantuntijalähtöisenä paikkana, jossa tietyt rutiinit toistuvat kerrasta toiseen (Rautio 2016). Dialogisuus tuo kohtaamiseen inhimillisyyttä ja rikkoo rutiininomaista työskentelytapaa (Mönkkönen 2018). Opinnäytetyön tulokset osoittivat, kuinka dialogisen kohtaamisen avulla voi korostaa perheen omaa asiantuntijuutta ja purkaa neuvolaan kohdistuvaa kritiikkiä asiantuntijalähtöisestä työotteesta. Tutkimuksesta ilmeni, kuinka yksilön tuen tarpeen lisäksi dialogisuus palvelee myös työntekijää: se tarjoaa työvälineen, jonka avulla terveydenhoitaja pystyy tunnistamaan asiakkaan tarpeita ja ehdottamaan heitä parhaiten tukevia palveluja rakentavassa ja asiakasta kunnioittavassa hengessä.

Kirjoittaja

Hanna-Kaisa Karhinen valmistuu LAB-ammattikorkeakoulusta terveydenhoitajaksi (AMK). Opinnäytetyössään hän on tarkastellut perheen muutosta ja dialogisuutta neuvolatyössä.

Sari Lappalainen on LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikön hoitotyön lehtori, joka on toiminut opinnäytetyön ohjaajana.

Asiasanat: dialogisuus, dialoginen kohtaaminen, neuvolatyö, perhetyö, perheen murros

Lähteet

Eriksson, E. & Arnkil, T-E. 2012. Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista. Oppaita 60. Helsinki: Stakes.

Karhinen, H-K. 2020. Perhe muutoksessa: Katsaus dialogisuuteen neuvolatyön toimintamallina. LAB-ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. [Viitattu: 3.5.2020]. Saatavissa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004276151

Mönkkönen, K. 2018. Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus.

Rautio, S. 2016. Neuvolan perhetyö vanhemmuuden varhaisena tukena ja yhteistyönä. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

STM. 2004. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004, 14. Helsinki: STM.

Tuominen, M. 2016. Hyötyvätkö perheet äitiysneuvolan ja lastenneuvolan palvelujen yhdistämisestä? Vertaileva palvelujärjestelmätutkimus. Turku: Turun yliopisto.