Yhteiskunnalliset yritykset edistävät toiminnallaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä niin alueellisesti kuin kansallisestikin. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama Yhteiskunnallisten yritysten työryhmä (2021) määrittelee yhteiskunnallisen yrityksen toiminnan periaatteiksi voiton maksimoinnin sijaan yhteiskunnallisen hyvän tuottamisen. Lisäksi yritysten on uskottavuuden saavuttamiseksi osoitettava toimintansa vaikuttavuus, joka taas johtaa yhteiskunnallisten yritysten toiminnan avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen.
Suomessa yhteiskunnallinen yrittäjyys on saanut aikaisempaa suurempaa huomiota keinona tasa-arvoisen työmarkkinan rakennuspalikkana sekä mahdollisuutena lisätä työllisyysastetta. Yhteiskunnallisille yrityksille onkin luotu työ- ja elinkeinoministeriön julkistama yhteiskunnallisten yritysten strategia, jonka tavoitteeksi on asetettu kyseisten yritysten toimintaedellytysten parantaminen rahoituspohjaa uudistamalla sekä tukemalla liiketoimintaosaamisen kehittämistä. Toiminnan periaatteissa korostuvat myös vastuullisuus, osallisuus sekä demokratia. (Yhteiskunnallisten yritysten työryhmä 2021).
Yhteiskunnallisten yritysten erityispiirteet
Englanninkielinen social enterprises -termi tarkoittaa sekä sosiaalisia että yhteiskunnallisia yrityksiä. (Linna 2017). Yhteiskunnallinen yrityksen toimintamuotoa ei ole erikseen määritelty, vaan yritys voi valita voi valita minkä tahansa yritysmuodon toimintamuodokseen. Yhteiskunnallisten yritysten asemaa ei ole laissa määritelty. Sosiaalisten yritysten asema on määritelty. Yhteiskunnalliset yritykset eivät näin ollen saa tukia toimintaansa, vaan ne toimivat täysin liiketoimintaansa perustuen. (Linna 2017). Yhteiskunnalliset yritykset ovat Suomessa kooltaan melko pieniä, liikevaihdon jäädessä noin puolessa yhteiskunnallisissa yrityksissä alle 100 000 euroon. Suuria yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka yltävät yli 50 miljoonan liikevaihtoon, on Suomessa alle 10 kappaletta. (Anoschkin & Kainulainen 2023, 59).
Liiketoiminnan tarkoitus erottaa yhteiskunnallisen yrityksen muista organisaatioista. Tavoitteena on toimia yhteiskunnallisen tarkoituksen vuoksi esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien tai osatyökyisten työllistämisen sekä erityisryhmien kuntouttamisen edistämiseksi. Yhteiskunnallinen yritys käyttää suurimman osan tuloksestaan tavoitteensa edistämiseen. Yhteiskunnallinen yritys noudattaa samoja pelisääntöjä kuin muutkin yritykset, ilman julkisia tukia tai erityisasemaa lainsäädännössä. Arvopohja muodostuu vastuullisuudesta, toisten huomioon ottamisesta, vapaudesta sekä yltäkylläisyyden vastakohdasta, kohtuullisuudesta. (Salonen & Bardy 2015.)
Yhteiskunnallisilla yrityksillä onkin resurssit sekä henkilöstön kestävään toimintaan että kestävään johtamiseen. Kestävän johtamisen hyödyt eivät rajoitu ainoastaan organisaatioon, vaan hyötyjiä ovat niin yhteiskunta kuin kaikki sidosryhmätkin. Monesti kehityksen alku lähteekin johtamisesta. (Murphy 2023). Yhteiskunnalliset yritykset voivat toimia esimerkkinä kestävästä kannattavasta liiketoimintamallista.
Kirjoittaja
Kristiina Brusila-Meltovaara työskentelee yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Anoschkin, K. & Kainulainen, S. 2023. Toim. Kostilainen, H., & Nieminen, A. 2023. Yhteiskunnallinen yritys. Diak Työelämä 31. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Linna, E. 2017. Yhteiskunnallinen yrittäjyys. Lumen Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti. Viitattu 2.1.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704285704
LN_Photoart. 2017. Kynttilät, kynttilänvalo. Pixabay. Viitattu 2.1.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/kynttil%C3%A4t-kynttil%C3%A4nvalo-mieliala-2138132/
Murphy, C. 2023. DECODING THE DNA OF SUSTAINABLE LEADERS. Leader to Leader. Viitattu 2.1.2024. Saatavissa https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1002/ltl.20688
Salonen, A. & Bardy, M. 2015. Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1), 4–15.
Yhteiskunnallisten yritysten työryhmä. 2021. Yhteiskunnallisten yritysten strategia. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:41. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 2.1.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163198/TEM_2021_41.pdf?sequence=1&isAllowed=y
