Työelämän muutos – voiko yhteisöllisyys kukoistaa monipaikkatyössä?

Kuvittele tilanne, jossa tiimisi kokoontuu virtuaaliselle kahvitauolle. Keskustelu soljuu sujuvasti, ja vaikka olette fyysisesti eri paikoissa, tunnet vahvaa yhteenkuuluvuutta ja tiimihenkeä. Tämä esimerkki kuvaa, kuinka monimuotoisen työn tekemisen tavoissa on onnistuttu vahvistamaan yhteisöllisyyden tunnetta. Työelämässä tapahtuva nopea murros on johtanut siihen, että työympäristöt ja työn tekemisen tavat ovat monimuotoistuneet merkittävästi viime vuosien aikana. Etä- ja hybridityö ovat tulleet jäädäkseen, ja niiden vaikutukset työyhteisöihin, tiimityöhön sekä työntekijöiden hyvinvointiin ovat monivivahteisia.

Työtapojen monimuotoistumisen myötä organisaatiot joutuvat pohtimaan yhteisöllisyyttä uudesta näkökulmasta. Virtuaalitiimit voivat kokea vahvaa yhteenkuuluvuutta ja tiimihenkeä erityisesti silloin, kun luottamus ja keskinäinen kunnioitus on luotu jo aiemmin (Parkatti ym. 2023, 31). Digitaaliset alustat helpottavat yhteistyötä ja tarjoavat tasa-arvoisemmat osallistumismahdollisuudet, mikä voi vahvistaa tiimihenkeä ja madaltaa hierarkkisia esteitä (Bellis ym. 2022, 835–836). Kuitenkin etätyön rajoitukset – epämuodollisten kohtaamisten puute ja fyysinen etäisyys – voivat vähentää spontaania vuorovaikutusta ja lisätä yksinäisyyden kokemusta (Babapour Chafi ym. 2022, 8; Oppong Peprah 2023, 96; Parkatti ym. 2023, 30; Saraniemi ym. 2022, 9).

Tällaisessa ympäristössä erityisesti uusien tiimien on haastavaa rakentaa aitoja suhteita ja sosiaalista pääomaa (Saraniemi ym. 2022, 9). Virtuaalisen yhteisöllisyyden ylläpito vaatii aktiivista panostusta: esimerkiksi säännölliset tapaamiset ja yhteiset etärituaalit voivat merkittävästi vahvistaa tiimin sosiaalisia siteitä ja tukea yhteisöllisyyttä myös etänä (Bellis ym. 2022, 835). Vahva tiimihenki on mahdollista saavuttaa myös virtuaalisesti, etenkin silloin, kun vuorovaikutusta tuetaan tietoisesti.

Johtamisen merkitys yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa

Monimuotoisesti työskentelevät työyhteisöt, joissa osa työntekijöistä tekee etätyötä, kohtaavat erityisiä haasteita yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden ylläpitämisessä. Johtajien rooli näiden haasteiden voittamisessa on keskeinen. Perhemyönteinen johtajuus, joka tukee työn ja yksityiselämän tasapainoa, on erityisen tehokas tapa vahvistaa emotionaalisia siteitä työntekijöiden ja esihenkilöiden välillä (Wang ym. 2023, 630). Tällainen johtamistyyli voi vähentää eristäytyneisyyden tunteita, mikä puolestaan parantaa työntekijöiden resilienssiä ja sitoutumista organisaatioon. Etätyön myötä syntyvät sosiaaliset haasteet, kuten tiedon siiloutuminen ja yhteyksien heikentyminen, korostavat tehokkaan viestinnän ja henkilökohtaisen vuorovaikutuksen merkitystä.

Johtajien on aktiivisesti edistettävä säännöllisiä tapaamisia, yhteisiä projekteja ja epävirallista vuorovaikutusta, jotta tiimihenki ja yhteisöllisyys voivat kukoistaa (Buła ym. 2023; Tapani ym. 2022, 8). Oikeudenmukainen ja tukea antava johtajuus ei ainoastaan paranna työntekijöiden hyvinvointia, vaan myös lisää luottamusta ja sitoutumista organisaatioon (Lampinen ym. 2018, 476–478). Tämän vuoksi johtajien on tärkeää kehittää toimintatapoja, jotka huomioivat työntekijöiden moninaiset tarpeet ja mahdollistavat tasapuolisen kohtelun, jotta jokainen tiimin jäsen tuntee itsensä osaksi yhteisöä riippumatta siitä, työskenteleekö hän etänä vai toimistolla.

[Alt-teksti: kolmiosainen kaavakuva, jonka osioiden keskustat yhdistyvät yhteisöllisyydeksi, osioita ovat yhteisöllisyyden vahvistaminen, monimuotoisen työn edut ja monimuotoisen työn haasteet.]
Kuva 1. Yhteisöllisyys monimuotoisissa työn tekemisen tavoissa (Mustaniemi 2024).

Yhteisöllisyyden mahdollisuudet monimuotoisessa työelämässä

Mustaniemen (2024) kirjallisuuskatsauksen mukaan työelämän muutos koettelee perinteisiä käsityksiämme yhteisöllisyydestä, mutta se avaa myös uusia mahdollisuuksia tiimityöhön. Vaikka fyysisten kohtaamisten puute saattaa luoda haasteita, tutkimukset osoittavat, että vahva tiimihenki ja yhteenkuuluvuus ovat saavutettavissa myös virtuaalisesti. Tämä edellyttää aktiivista panostusta vuorovaikutukseen, johtajien tukea ja suunnitelmallisia käytäntöjä, jotka huomioivat työntekijöiden moninaiset tarpeet. Hyvin johdetuissa ja osallistavissa ympäristöissä yhteisöllisyys voi kukoistaa, riippumatta siitä, missä työntekijät fyysisesti sijaitsevat. Yhteisöllisyyden kehittäminen on siten avaintekijä menestyvissä ja hyvinvoivissa työyhteisöissä tulevaisuudessa. (Mustaniemi 2024.)

Kirjoittajat

Saana Mustaniemi on LAB-ammattikorkeakoulusta valmistuva sosiaali- ja terveysalan uudistavan johtamisen asiantuntija (terveydenhoitaja YAMK).

Emilia Laapio-Rapi toimii yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä.

Lähteet

Babapour Chafi, M., Hultberg, A., Bozic Yams, N. 2022. Post-Pandemic Office Work: Perceived Challenges and Opportunities for a Sustainable Work Environment. Sustainability. Vol. 14 (1), 294. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa DOI 10.3390/su14010294

Bellis, P., Trabucchi, D., Buganza, T. & Verganti, R. 2022. How do human relationships change in the digital environment after COVID-19 pandemic? The road towards agility. European Journal of Innovation Management. Vol. 25 (6), 821–849. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa DOI 10.1108/ejim-02-2022-0093

Buła, P., Thompson, A. & Żak, A. 2024. Nurturing teamwork and team dynamics in a hybrid work model. Central European Management Journal. Vol. 32 (3), 475–489. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa DOI 10.1108/CEMJ-12-2022-0277

Lampinen, M.-S., Konu, A., Kettunen, T. & Suutala, E. 2018. Factors that foster or prevent sense of belonging among social and health care managers. Leadership in Health Services. Vol. 31 (4), 468–480. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa DOI 10.1108/LHS-09-2017-0054

Mustaniemi, S. 2024. Yhteisöllisyys monimuotoisissa työn tekemisen tavoissa. Opinnäytetyö YAMK. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.11.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110627477

Oppong Peprah, E. 2024. Hybrid workplace: current status, positives, negatives, challenges, and team learning. The Learning Organization. Vol. 31 (1), 88–103. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa DOI 10.1108/TLO-11-2022-0150

Parkatti, A., Husso, M., & Tammelin, M. 2023. Ammatillinen toimijuus ja tunteet pakotetussa etätyössä. Focus Localis. 51 (3), 23–39. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa https://journal.fi/focuslocalis/article/view/120871

Saraniemi, S., Harrikari, T., Fiorentino, V., Romakkaniemi, M., & Tiitinen, L. 2022. Silenced Coffee Rooms—The Changes in Social Capital within Social Workers’ Work Communities during the First Wave of the COVID-19 Pandemic. Challenges. Vol. 13 (1), 1–13. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa DOI 10.3390/challe13010008

Tapani, A.,Sinkkonen, M., Sjöblom, K., Vangrieken, K. & Mäkikangas, A. 2022. Experiences of Relatedness during Enforced Remote Work among Employees in Higher Education. Challenges. Vol.13 (55), 1–13. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa DOI 10.3390/challe13020055 Wang, H., Xiao, Y., Zhang, H. & Chen, X. 2023. “Who Knows Me Understands My Needs”: The Effect of Home-Based Telework on Work Engagement. Psychology Research and Behavior Management. Vol. 16, 619–635. Viitattu 5.11.2024. Saatavissa DOI 10.2147/PRBM.S402159