Nykypäivän työelämässä itseohjautuvuus nousee usein esille ammattialasta riippumatta. Se, miten itseohjautuvuudesta puhutaan, miten siihen suhtaudutaan ja miten sitä johdetaan, vaihtelee kuitenkin suuresti jopa saman organisaation sisällä. Itseohjautuvuutta voidaan samanaikaisesti pitää tärkeänä asiana, mutta silti sen mahdollisuudet voidaan jättää hyödyntämättä. Yksinkertaisimmillaan itseohjautuvuudella tarkoitetaan työntekijän kokemusta mahdollisuudesta tehdä itsenäisesti omaa työtään koskevia päätöksiä (Morikawa ym. 2022, 213).
Itseohjautuvuus työn kontekstissa
Tuoreessa YAMK-opinnäytetyössä (Rossi 2023) kartoitettiin keskisuuren yksityisen sosiaali- ja terveysalan organisaation henkilöstön kokemuksia itseohjautuvuudesta ja sen johtamisesta. Vastaajat tunnistivat pääsääntöisesti mahdollisuutensa vaikuttaa työnsä tekemiseen ja kehittämiseen, mutta eivät silti aina toimineet sen mukaisesti. Samalla kun vastaajat kokivat kohdeorganisaation epähierarkkiseksi, kokivat he tarpeelliseksi hakea esihenkilöltään hyväksyntä erilaisiin päätöksiin. Vastaajat esittivät, että etenkin yhteistyötä, vuorovaikutusta sekä perehdytystä kehittämällä voitaisiin lisätä kokemusta itseohjautuvuudesta (Rossi 2023).
Itseohjautuvuus vaatii johtajuuden tukea
Auran ym. (2021) mukaan itseohjautuvuutta tukeva johtaminen edellyttää esihenkilön hyvää johtajuutta, osaamista sekä motivaatiota työntekijöiden tukemiseen. Oleellista on myös se, että käytännön tasolla työntekijöitä vastuutetaan niin päätöksenteon, työn tavoitteiden, toteuttamisen kuin tulosvastuun osalta. (Aura ym. 2021, 5.) Työntekijöiden tukeminen autonomiseen toimintaan lisää myös heidän kokemustaan omasta tehokkuudestaan ja osallisuudestaan organisaatiossa (Schaufeli 2021, 6).
Rossin (2023) opinnäytetyö vahvistaa näkemystä kommunikaation merkityksellisyydestä itseohjautuvuuden johtamisessa. On ensiarvoisen tärkeää, että organisaatioissa käydään avointa keskustelua sen toimintafilosofiasta ja itseohjautuvuuden periaatteista. Itseohjautuvuuden toteutumisella on suuri merkitys henkilöstön työhyvinvointiin sekä työn imun kokemiseen. Silloin, kun henkilöstöllä on selkeä kuva työn ja päätöksenteon reunaehdoista, heillä on mahdollisuus itseohjautuvuuteen. Epävarmuuden poistaminen luo hyvän kasvualustan yksilön kukoistukselle. Itseohjautuvuus ei kuitenkaan tarkoita itsenäistä ja yksinäistä työskentelyä, vaan esihenkilön läsnäolo ja tuki ovat edelleen välttämättömiä taustatekijöitä itseohjautuvuuden mahdollistavan työympäristön luomiseksi.
Kirjoittajat
Riina Rossi valmistuu LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan uudistava johtaminen (YAMK) -koulutusohjelmasta.
Juha Roslakka työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä.
Lähteet
Aura, O., Ahonen, G., Hussi, T. & Ilmarinen, J. 2021. Itseohjautuvuuden johtaminen 2020: tutkimusraportti. Helsinki: Kuntoboss Oy.
Morikawa, M., Martela, F. & Hakanen, J. 2022. Itseohjautuvuus suomalaisessa työelämässä – missä ja ketkä sitä kokevat? Hallinnon tutkimus. Vol. 41 (4), 312–328. Viitattu 23.3.2023. Saatavissa https://doi.org/10.37450/ht.111867
Pexels. 2016. Kalliokiipeily, köydet. Pixabay. Viitattu 5.12.2023. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/kalliokiipeily%C3%A4-k%C3%B6ydet-1283693/
Rossi, R. 2023. Keskisuuren sosiaali- ja terveysalan organisaation henkilöstön kokemuksia ja kehittämisehdotuksia itseohjautuvuudesta ja sen johtamisesta. Opinnäytetyö YAMK. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. Viitattu 5.12.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120735189
Schaufeli, W. 2021. Engaging Leadership: How to Promote Work Engagement? Frontiers in Psychology. Vol. 12. Article 754556. Viitattu 12.10.2023. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.754556
