Sähköiset palvelut hyvinvointialueiden ja kunnan toimijoiden välillä ovat eriytyneitä ja ammattilaisten pääsy niihin rajoitettua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2024) mukaan koko sote-organisaation työtä ovat digitaalisten palveluiden toteuttaminen ja kehittäminen. Onnistunut asiakaslähtöinen toimintojen digitalisointi edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation koordinoimista sekä johtamista kokonaisuutena yhdessä toteuttaen. Työ ja sen tekemisen muodot tulevat muuttumaan nopeassa tahdissa, sillä digitaalisuus on uusille sukupolville oletusarvo eikä pelkästään palveluiden lisä. Digitalisaatiolla on haasteisiin vastaamisessa iso rooli; niin sivistyksen kuin soten hallinnonalalta vaaditaan rohkeutta, näkemyksellisyyttä sen hyödyntämiseen sekä yhteistä visiota tulevasta. (STM 2016.)
Monialaista yhteistyötä etsimässä
Sivistys-, sosiaali- ja terveysalojen monialainen yhteistyö ja palveluiden integraatio mahdollistaa asiakasprosesseissa nuorten, lasten ja perheiden kokonaisvaltaista tuen tarpeiden tunnistamista, autetuksi tulemista ja osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistumista (Raitakari ym. 2019, 6). Varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaisesti päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Se tehdään yhteistyössä lapsen hoidosta, opetuksesta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden sekä vanhemman tai muun huoltajan kanssa sekä tarvittaessa siihen osallistuvat muut lapsen kehitystä ja oppimista tukevat viranomaiset ja asiantuntijat.
Hyvinvointialueilla on järjestettävänään maksuttomat neuvolapalvelut. Näihin sisältyvät raskaudenaikaisen seurannan ja lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisen lisäksi vanhemmuuden ja perheen hyvinvoinnin tukeminen ja lapsen kodin ja kasvu- ja kehitysympäristön sekä perheen elintapojen terveellisyyden edistäminen. Neuvolapalveluihin kuuluvat myös lapsen ja perheen erityisen tuen ja tutkimusten tarpeiden varhainen tunnistaminen sekä erityisen tuen tarpeisen lapsen ja perheen tukeminen. (Terveydenhuoltolaki 2010.)
Palvelujen hajanaisuuden haitat
Kokonaiskuva kentästä on hajanainen, vaikka lapsille, nuorille ja perheille suunnattuja palveluita sekä asioihin perehtyneitä ammattilaisia on paljon. Eri alojen ammattilaisten nähdään keskittyvän omaan erikoisalueeseensa eivätkä he välttämättä tunne toistensa työtä. Syntyy päällekkäistä työtä, väliinputoamisia sekä katkonaisuutta tiedonkulkuun ja asiakasprosesseihin. Kokonaisuuden hallinnasta on tullut vaikeampaa palveluiden valikon ja tarjonnan laajentuessa. Riski epäonnistumiseen syntyy, jos asiakkaan tarvitsemia auttajatahoja ei tunnisteta ja ohjaaminen tarpeellisen avun piiriin ei onnistu. Asiakas jää asiansa kanssa yksin, ilman kokemusta kohtaamisesta tai autetuksi tulemisesta. (Raitakari ym. 2019, 13–14.)
Yhteisellä tietokannalla kohti tiiviimpää yhteistyötä ja dialogia
Varhaiskasvatuksen ja neuvolan välinen yhteistyö rajoittuu joskus niin kutsuttuun 4- vuotishavainnointiin. Kuitenkin varhaiskasvatuksessa lapsesta kirjataan sähköiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan vuosittain paljon kasvuun ja kehitykseen liittyvää ajantasaista tietoa, jota voitaisiin hyödyntää neuvolatyössä.
Lasten vuosittaisiin terveystarkastuksiin on sisällytetty paljon asiaa terveydenhuollon näkökulmasta, lapseen, perheeseen ja vanhemmuuteen liittyen. Opetushallitus (2024) korostaa toimivien yhteistyörakenteiden edesauttavan vastavuoroista sekä laadukasta yhteistyötä. Aktiivisella yhteistyöllä varhaiskasvatuksen ja neuvolan välillä tuetaan parhaiten lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia, oppimista ja kehitystä. Yhteisen tietokannan avulla terveydenhuollon ammattilainen pystyisi tutustua lapseen syvällisemmin ennen neuvolakäyntiä. Vastavuoroisesti varhaiskasvatus saisi tietoa neuvolan havainnoista ja kirjauksista.
Kirjoittajat
Suvi Lindén on sosionomi (AMK) ja LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -opiskelija lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutusohjelmasta. Hän työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana.
Pia Palm on sosionomi (AMK) ja LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -opiskelija lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutusohjelmasta. Hän työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana.
Jaana Mantela toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikön lehtorina ja on kiinnostunut lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisestä.
Lähteet
Opetushallitus. 2024. Varhaiskasvatuksen ja neuvolan yhteistyö. Viitattu 11.11.2024. Saatavissa https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/varhaiskasvatuksen-ja-neuvolan-yhteistyo
Raitakari, S., Räsänen, J-M., Kostiainen, T. & Juhila, K. 2019. Integroiva työtapa muotoutuvassa perhekeskuskontekstissa. Kriittisten tekijöiden tarkastelua. Tampere: PunaMusta Oy-Yliopistopaino. Viitattu 12.9.2024. Saatavissa https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/105437/978-952-03-1020-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
STM. 2024. Kestävän hyvinvointiyhteiskunnan ministerityöryhmä: Digitalisaatio on merkittävä muutosvoima sote-sektorilla. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 13.10.2024. Saatavissa https://stm.fi/-/kestavan-hyvinvointiyhteiskunnan-ministerityoryhma-digitalisaatio-on-merkittava-muutosvoima-sote-sektorilla
StockSnap. 2017. Rakennukset, auringonlasku, kaupunki. Pixabay. Viitattu 29.10.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/rakennukset-auringonlasku-kaupunki-2602324/
Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. Finlex. Viitattu 29.10.2024. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Digitaaliset palvelut. Viitattu 13.9.2024. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/kehittyva-palvelujarjestelma/digitaaliset-palvelut
Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Finlex. Viitattu 29.10.2024. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540
