Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan henkilön oireenmukaista hoitoa sinä vaiheessa, kun sairauden etenemiseen ei enää voida vaikuttaa (Saarto ym. 2022). Potilaan läheisille tulisi mahdollistaa osallistuminen palliatiiviseen hoitoon sekä palliatiivisen hoidon loppuvaiheeseen eli saattohoitoon, sillä läheiset kokevat oman osallistumisensa tärkeäksi. Osallistumisen mahdollistamisen nähdään edistävän läheisten selviytymistä niin palliatiivisen hoidon aikana kuin potilaan kuoleman jälkeenkin. (Hotus 2023.)
Läheisten saama tuki auttaa heitä selviytymään surun keskellä
Läheiset tarvitsevat paljon tukea läheisensä palliatiivisessa hoitovaiheessa, sekä myös potilaan kuoleman jälkeen. Läheisten ohjaaminen heille soveltuvien tukipalvelujen piiriin kuuluu osaksi hyvää palliatiivista hoitoa. Läheiset eivät kumminkaan välttämättä osaa hyödyntää heitä auttavia tukipalveluja, sillä he eivät tiedä mahdollisista tukea tarjoavista tahoista. Saattohoidossa olevien potilaiden läheisillä tuen tarve on suurin diagnoosi-, saattohoito- ja kuoleman jälkeisissä vaiheissa. Hoitohenkilökunnan tulisikin kertoa suullisesti sekä kirjallisesti tarjolla olevista tukipalveluista. (Tiirola ym. 2020; Hotus 2023.)
Läheisten saaman tuen ei pidä loppua potilaan kuolemaan, vaan hyviin hoitokäytäntöihin tulee sisällyttää tuen tarjoaminen läheisille myös potilaan kuoleman jälkeen. Nykyisellään hyvin usein saattohoidossa olleen potilaan hoitosuhteen päätyttyä kuolemaan myös läheisten saama tuki päättyy samaiseen hetkeen. Potilaan kuoleman jälkeen sijoittuvalla jälkisoitolla voidaan varmistaa ja arvioida läheisen jaksamista ja vointia. Jälkisoiton avulla voidaan myös saattaa päätökseen hoitosuhde empaattisella, läheistä kunnioittavalla tavalla.
Jälkisoitto jäsentää tapahtunutta
Potilaan läheiset nähdään keskeisenä osana potilaan saattohoitoa. Heidän kokemuksensa saattohoidosta ja heidän saamastaan tuesta voivat vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa pitkään. Läheiset kokevat hyödyllisenä potilasta hoitaneen ja läheisen kohdanneen sairaanhoitajan yhteydenoton potilaan kuoleman jälkeen. Yhteydenotto tukee heidän kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta, sekä auttaa heitä jäsentämään tapahtunutta. (Hotus 2023.) Kuoleman aiheuttamien tunteiden kohtaaminen, hyväksyminen sekä mielessä olevien asioiden jakaminen lisää läheisen hyvinvointia raskaan tilanteen keskellä. (Terveyskylä 2021).
Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallisessa laatusuosituksessa (THL 2022) esitetäänkin yhdeksi laatukriteeriksi, että kuoleman jälkeen läheisiä kohdellaan huomaavaisesti sekä empaattisesti; läheiset saavat tarvitsemansa ohjauksen sekä tuen, ja yksikön henkilökunta ottaa yhteyttä läheiseen ja varmistaa tämän jaksamisen myös kuoleman jälkeen.
Jälkisoiton tarkoituksena on tukea läheistä myös potilaan kuoleman jälkeen sekä tarvittaessa ohjata hänet hänelle soveltuvien tukipalveluiden piiriin. Jälkisoitto tarjoaa läheiselle myös mahdollisuuden keskustella häntä mietityttämään jääneistä asioista sekä antaa palautetta potilasta hoitaneille sairaanhoitajille ja muulle hoitohenkilökunnalle. Jälkisoitto sovitaan ajoittuvaksi noin kahdesta neljään viikkoon potilaan kuolemasta.
Ohjerungosta tukea läheisen kanssa keskusteluun
Alppi & Miettinen opiskelivat LAB-ammattikorkeakoulussa palliatiivisen hoidon asiantuntija -erikoistumiskoulutuksessa. Opiskeluun kuului työelämälähtöinen kehittämistehtävä, jonka aiheeksi valikoitui jälkisoitto saattohoitopotilaan läheiselle potilaan kuoleman jälkeen -ohjerunko hoitohenkilökunnalle.
Aihe on tärkeä ja perusteltu, sillä se tuli esille käytännön hoitotyössä havaituista tarpeista. Sen tarkoituksena on saada lisää konkreettisia työkaluja läheisten tukemiseen palliatiivisia potilaita hoitaville sairaanhoitajille. Ohjerungosta löytyy koottuna apukysymyksiä läheisen kuulumisten kartoittamiseksi ja keskustelun eteenpäin viemiseksi sekä tietoa läheisille soveltuvista tukipalveluista. Ohjerunko on tarvittaessa vapaasti hyödynnettävissä koko organisaatiossa.
Kirjoittajat
Leena Alppi työskentelee vt. apulaisosastonhoitajana Helsingissä HUS:n Syöpäkeskuksen syöpätautien vuodeosastolla. Hän on opiskellut LAB-ammattikorkeakoulussa palliatiivisen hoidon asiantuntija -erikoistumiskoulutuksessa.
Sanna-Mari Miettinen työskentelee sairaanhoitajana Helsingissä HUS:n Syöpäkeskuksen syöpätautien vuodeosastolla. Hän on opiskellut LAB-ammattikorkeakoulussa palliatiivisen hoidon asiantuntija -erikoistumiskoulutuksessa.
Titta Sainio on hoitotyön lehtori LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä Lappeenrannan kampuksella. Hän on muun muassa lääkehoidon sekä palliatiivisen hoidon asiantuntija -erikoistumiskoulutuksen opettaja.
Lähteet
Hotus. 2023. Palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa olevan potilaan läheisten kohtaaminen ja tukeminen. Hoitosuositus. Viitattu 10.11.2024. Saatavissa https://hotus.fi/hoitosuositus/palliatiivisessa-hoidossa-ja-saattohoidossa-olevan-potilaan-laheisten-kohtaaminen-ja-tukeminen/
Saarto, T., Hänninen, J., Vainio, A., Antikainen, R. 2018. Palliatiivisen hyvän hoidon kriteerit. Helsinki: Duodecim.
THL. 2022. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 10.11.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144065/OHJ2022_004_08042022.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Terveyskylä. 2021. Psyykkinen tuki. Viitattu 10.11.2024. Saatavissa https://www.terveyskyla.fi/palliatiivinentalo/tukea/psyykkinen-tuki
Tiirola, H., Poutanen, V-M. & Pylkkänen, L. 2020. Syöpään sairastuneet ja heidän läheisensä tarvitsevat tukea ja palveluohjausta – Syöpäjärjestöjen ammattilaisten näkökulma. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 21, 63–86. Viitattu 10.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.30675/sa.86871
