Kestävyys ja kestävyyden johtaminen

Kestävyyden määrittelyssä on kaksi merkittävää haastetta: yhtenäisen määritelmän puuttuminen ja kirjallisuudessa käytettyjen synonyymien moninaisuus (Proctor et al. 2015). Ympäristöministeriön mukaan kattava kestävyyden määritelmä kannustaa toimijoita pohtimaan, mitä he pyrkivät ylläpitämään kestävyyden osalta yksilö-, organisaatio- tai järjestelmätasolla sekä toimenpiteiden tulosten tasolla (Ympäristöministeriö 2023). Kestävä kehitys on jatkuva ja ohjattu yhteiskunnallinen muutos, joka tapahtuu globaalilla, alueellisella ja paikallisella tasolla. Sen tavoitteena on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elinmahdollisuudet (Moore et al. 2017).

Kestävyys liittyy olennaisesti luonnonvarojen ehtymiseen tai puutteeseen sekä luonnonvarojen heikentymiseen. Luonnonvaroja saatetaan vahingoittaa tahallisesti tai tahattomasti lyhyen aikavälin hyötyjen vuoksi, mikä näkyy esimerkiksi öljyvuotoina, avolouhintana ja riittämättömänä jätteenkäsittelynä. Kestävyyskysymykset voivat myös liittyä luonnonvarojen monimutkaisten keskinäisten riippuvuussuhteiden ymmärtämättömyyteen, kuten maailmanlaajuisiin finanssikriiseihin ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön (Thatcher 2015).

Tulevaisuudessa johtajan on edelleen johdettava yrityksiään strategisesti, keskittyen voiton maksimoinnin ja taloudellisen suorituskyvyn ja tämän lisäksi myös ympäristönsuojeluun, sosiaaliseen vastuuseen ja kestävyyteen (Hallinger & Suriyankietkaew 2018; Suriyankietkaew et al. 2019). Maailma muuttuu nopeasti, ja jatkuva muutos tuo omat haasteensa niin organisaatioille kuin työyhteisöillekin (Järvinen 2017, 143–144). Modernin johtajan on hallittava sekä mekaaninen että systeeminen ajattelu, eli on ymmärrettävä, miten asiat toimivat yksinään ja miten ne ovat yhteydessä toisiinsa (Hutchins & Storm 2019). Huomiota tulisi kiinnittää asioiden keskinäisiin yhteyksiin – siihen, miten toiminnassa ja johtamisessa otetaan huomioon ympäristö ja yhteiskuntavaikutukset sekä myös tuleviin sukupolviin ulottuvat vaikutukset (Jakubčionytė 2023). Johtamisen tehtävänä yhtenä tehtävänä on myös vahvistaa yksilöiden kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja omaa rooliaan kestävyyden edistämisessä. (Mäki 2020).

Kuusi kohtaa strategian kestävyyttä parantamaan

Epstein & Buhovacin (2014, 45) mukaan on olemassa kuusi keskeistä kohtaa, jotka auttavat johtoa erityisesti strategian kestävyyden parantamisessa. Ensinnäkin olisi hyvä luoda kestävyyteen liittyvistä asioista viitekehys. Viitekehyksen avulla lisätään ja rakennetaan osaamista kestävyyteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Lisäksi sitoutumista tulisi tukea vuoropuhelun ja sidosryhmien kuulemisen kautta yhtenä yrityksen arvoista.  Kestävyyspolitiikan ja suorituskykytavoitteiden on oltava yhdenmukaisia toimintakäytäntöjen ja kannustimen kanssa. Monimuotoisuus eri etnisten taustojen, taitojen, kokemusten, sukupuolten ja ikäryhmien osalta tulisi varmistaa sekä johdossa ja hallituksessa.  Vastuullisuuden ja kestävyyden edistämiseksi on myös arvioitava jatkuvasti hallituksen sekä yrityksen toimintaa.  Hallituksen tehtäviin kuuluu ymmärtää oma vastuunsa, ja hallituksen onkin hyvä reagoida sidosryhmien toiveisiin.

Yrityksen arvot ovat johdon työkalu. Arvoihin pohjautuva johtaminen eroaa perinteisestä voiton maksimointia tavoittelevasta johtamisesta.  Kuvassa 2 on esitetty sekä perinteisen voiton maksimoinnin tavoittelevan johtamisen sekä arvoihin pohjautuva johtamisen piirteitä. (Choi & Gray 2010,11)

Arvoihin perustuva johtaminen keskittyy voiton maksimoinnin lisäksi myös yhteiskunnalliseen vastuuseen ja johtaminen huomioi yhteiskunnan ja ympäristön tarpeet omassa toiminnassaan. Yrityksen johdon tavoitteena ei tällöin ole pelkästään voiton maksimointi, vaan yritystoiminnalla on yhteiskunnallinen vastuu ja sen tulee huomioida yhteiskunnan ja ympäristön tarpeet omassa toiminnassaan. Arvoihin perustuva johtaminen ja liiketoiminta on hyvin lähellä yhteiskunnallisten yritysten johtamista ja liiketoimintaa. (Choi & Gray 2010, 12)

LAB-ammattikorkeakoulussa kestävyys näkyy strategiassa. Strategisena tavoitteena on auttaa erityisesti pk-yrityksiä luomaan uusia työpaikkoja, joihin koulutetaan tulevaisuuden huippuosaajia. Näin mahdollistamme ja autamme yrityksiä kestävään, vastuulliseen ja uudistavaan kasvuun, joka taas on hyvinvoinnin perusta. Teknologiayksikön YAMK-tutkinnoissa kestävyys näkyy eritoten uudessa Kestävät kiertotalouden ratkaisut (Circular Economy Solutions) -tutkinnossa. (LAB 2025)

Lähteet

Choi, D. Y., & Gray, E. 2010. Values-centered entrepreneurs and their companies. London: Routledge.

Epstein, M. J.& Buhovac, A.R. 2014. Making Sustainability Work : Best Practices in Managing and Measuring Corporate Social, Environmental, and Economic Impacts. San Francisco: Berrett-Koehler Publishers. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa https://research-ebsco-com.ezproxy.cc.lut.fi/linkprocessor/plink?id=cbd59bcb-800e-38f3-bd11-e65d0004d96e

geralt. 2021. Altmann, G. Mantereilla, natural reserve. Pixabay. Viitattu 14.2.2025. Saatavissa https://pixabay.com/fi/illustrations/mantereilla-natural-reserve-6768751/

Hallinger, P. & Suriyankietkaew, S. 2018. Science mapping of the knowledge base on sustainable leadership, 1990–2018. Sustainability, 10, 4846.

Hutchins, G. & Storm, L. 2019. Regenerative Leadership. The DNA of life-affirming 21st century organizations. Wordzworth. Viitattu 3.2.2025. Saatavissa https://books.google.fi/books?id=OshHEAAAQBAJ&lpg=PT13&ots=VB1tZ4sUiE&dq=regenerative%20leadership&lr&hl=fi&pg=PT26#v=onepage&q&f=false

Jakubčionytė, T. 2023. What is regenerative leadership? (And why it’s the way forward). Viitattu 4.3.2025. Saatavissa https://www.knowyoumore.com/insights/what-is-regenerative-leadership

Järvinen, P. 2017. Menestyvän työyhteisön pelisäännöt. Helsinki: Alma Talent.

LAB. 2025. University of Applied Sciences, We Enable Responsible Growth ‒ LAB Strategy 2030. Viitattu 18.2.2025. Saatavissa https://lab.fi/en/info/about-us/strategy

Moore, J. E., Mascarenhas, A., Bain, J. & Straus, S. E. 2017. Developing a comprehensive definition of sustainability. Implementation Science : IS, 12(1), 110–110. Viitattu 3.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s13012-017-0637-1

Mäki, A. 2020. Jännitteitä ja yhteiskehittelyä – kompleksisuus asiantuntijayhteisöjen johtamisen arjessa. Teoksessa Raisio, H.  & Vartiainen, P.  (toim.). Johtaminen kompleksisessa maailmassa, luku 4. Helsinki: Gaudeamus.

Proctor, E., Luke, D., Calhoun, A., McMillen, C., Brownson, R. & McCrary, S. 2015.  Sustainability of evidence-based healthcare: research agenda, methodological advances, and infrastructure support. Implement Sci. 2015;10:88.

Suriyankietkaew, S. & Petison, P. 2019. A retrospective and foresight: Bibliometric review of international research on strategic manage ment for sustainability, 1991–2019. Sustainability, 12, 91.

Thatcher, A. 2015. HFSD definition working paper 19 08 2013.  Researchgate. Viitattu 4.2.2025. Saatavissa https://www.researchgate.net/publication/273965629_HFSD_definition_working_paper_19_08_2013

Ympäristöministeriö. 2023. Mitä on kestävä kehitys? Viitattu 3.2.2025. Saatavissa https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys