Lapsuuden haitallisten kokemusten (ACE) on todettu lisäävän kroonisen kivun riskiä aikuisiällä (Macfarlane 2016). ACE:n määritelmänä on lapsuudessa koettu altistus merkittäville negatiivisille olosuhteille tai kokemuksille, kuten fyysinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö, laiminlyönti, vanhempien ero tai vangitseminen. Varhaisella iällä koetut traumaattiset kokemukset näyttävät lisäävän kroonisen kivun kehittymistä myöhemmällä iällä 2–3-kertaisesti verrattuna muuhun väestöön. (Jackson 2021.)
ACE:lle altistuneet raportoivat merkittävästi todennäköisemmin kroonisista kivuista aikuisiässä. Näihin kiputiloihin lukeutuvat mm. krooniset TULE-sairaudet, fibromyalgia, päänsärky ja migreeni. Tulos on merkittävä, sillä noin puolet kaikista maailman lapsista altistuu fyysiselle, seksuaaliselle tai henkiselle väkivallalle tai laiminlyönnille vuosittain (Bussiéres ym. 2023.)
Vaikuttimet lapsuuden haitallisten kokemusten ja kroonisen kivun välillä
Yhdeksi vaikuttimeksi ACE:n ja kroonisen kivun välillä on esitetty muutokset biologisessa stressivastejärjestelmässä, johtaen ajan myötä allostaattiseen ylikuormitukseen (Finlay ym. 2022). Se tarkoittaa elimistön stressiin liittyvää häiriötilaa, jossa toistuva altistuminen stressaaville tapahtumille voi johtaa stressihormonien liialliseen vapautumiseen (Hintsa ym. 2019; Stapleton 2023). Kumulatiivisen kuormituksen taas oletetaan olevan osallisena kivun kehittymiseen ja sen kroonistumiseen. (Rabey & Moloney 2022.).
Traumaattiset kokemukset liittyvät myös lisääntyneeseen uhan kokemiseen sekä negatiivisiin ajattelumalleihin. Tämä taas lisää traumasta selvinneiden taipumusta katastrofoida kipukokemuksiaan esim. niin, että he uskovat, että kipu ei koskaan parane (Yamin ym. 2024.) Kivun katastrofointi on liitetty kroonisiin kipuoireyhtymiin (Vismara ym. 2020). Traumaan liittyvillä oireilla ja kroonisella kivulla on myös yhteisiä emotionaalisia piirteitä, kuten lisääntynyt pelon, ahdistuksen, syyllisyyden, vihan, sekä emotionaalisen ahdistuksen kokemus. Nämä yhdistävät tekijät voivat lisätä traumaperäistä ahdistusta ja johtaa krooniseen kipukierteeseen (Yamin ym. 2024.)
Traumaa ja kipua näyttävät yhdistävän myös käyttäytymistekijät, kuten lisääntynyt välttämiskäyttäytyminen. Traumasta selvinnyt pyrkii usein välttämään traumaan liittyviä tekijöitä, kuten muistoja, tunteita tai tilanteita, niiden aiheuttaman pelon ja emotionaalisen kärsimyksen välttämiseksi. Kipua kokeva taas pyrkii välttämään sellaisia asioita, joiden hän ennakoi lisäävän kipuoireita. Välttämiskäyttäytyminen kuitenkin ylläpitää traumaan liittyviä oireita ja kipua estäen potilaita osallistumasta toimintaan, jonka avulla traumaan liittyvää pelkoa tai kivun kokemusta saataisiin helpotettua. (Yamin ym. 2024.)
Trauma altistaa myös yleiselle ylikiihtyneisyydelle, jolle on ominaista lisääntynyt fysiologinen ja psykologinen valppaus mahdollisia uhkia kohtaan, mikä osaltaan herkistää kipusignaalien havaitsemiselle. Traumasta selvinneille syvä avuttomuuden tunne ja tunne hallinnan menettämisestä heikentävät kykyä hallita kipua ja uskoa omiin paranemisen mahdollisuuksiin. Potilailla, joilla on samanaikainen trauma ja kipu olisikin tärkeää huomioida molemmat ja niiden yhteisvaikutus toisiinsa. (Yamin ym. 2024.)
Heikkinen ym. (2025) tarkastelivat opinnäytetyössään eläinavusteisuuden hyötyjä kroonisen kivun fysioterapeuttisessa kuntoutuksessa. Lisäksi tarkasteltiin, millä vaikuttimilla eläimen läsnäolo vaikuttaa ihmisen kipukokemukseen. Jotta osataan valita jokaiselle sopivimmat kivunhoitomuodot, täytyy ensin osata arvioida, mitkä biopsykososiaalisen yhtälön osa-alueet vaikuttavat yksilön kipukokemukseen ja milloin moniammatillinen yhteistyö on tarpeen. Näin ollen asiakkaan huolellinen arviointi ja tietämys siitä, mitä mahdollisia vaikuttimia kivun taustalta voi löytyä, on tärkeä osa fysioterapeutin ammattitaitoa.(Heikkinen ym. 2025.)
Kirjoittajat
Annamaaria Kangas on viimeisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija LAB-ammattikorkeakoulussa.
Heli Lahtio toimii LAB-ammattikorkeakoulussa fysioterapian lehtorina.
Lähteet
Bussières, A., Hancock, M. J., Elklit, A., Ferreira, M. L., Ferreira, P. H., Stone, L. S. & Hartvigsen, J. 2023. Adverse childhood experience is associated with an increased risk of reporting chronic pain in adulthood: a systematic review and meta-analysis. European Journal of Psychotraumatology. Vol. 14(2). Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/20008066.2023.2284025
Finlay, S., Roth, C. Zimsen, T., Bridson, T.L., Sarnyai, Z. & McDermott, B. 2022. Adverse childhood experiences and allostatic load: A systematic review. Neuroscience & Biobehavioral Reviews. Vol. 136. Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S014976342200094X
Heikkinen, T., Kangas, A. & Leppä, R. 2025. Eläinavusteisuus fysioterapian tukena kroonisen kivun hoidossa. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 30.5.2025. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/889198
Hintsa, T., Honkalampi, K. & Flink, N. 2019. Stressi, allostaattinen kuormitus ja terveysriskit. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://www.duodecimlehti.fi/duo15189
Jackson W. 2021. Connecting the Dots: How Adverse Childhood Experiences Predispose to Chronic Pain. Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://www.medcentral.com/behavioral-mental/trauma/connecting-dots-how-adverse-childhood-experiences-predispose-chronic-pain
Macfarlane, G. 2016. The epidemiology of chronic pain. PAIN 157(10), 2158–2159. Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://journals.lww.com/pain/fulltext/2016/10000/the_epidemiology_of_chronic_pain.5.aspx
McEwen, B.S. 1998. Protective and Damaging Effects of Stress Mediators. The New England Journal of Medicine. Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJM199801153380307
Rabey, M. & Moloney, N. 2022. “I Don’t Know Why I’ve Got this Pain!” Allostasis as a Possible Explanatory Model. Physical Therapy. Vol. 102 (5). Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://academic.oup.com/ptj/article/102/5/pzac017/6535131?login=false
Stapleton, P., Kang, Y., Schwarz, R. & Freedom, J. 2023. The impact of adverse childhood experiences and posttraumatic stress symptoms on chronic pain. Frontiers in Psychology. Vol. 14. Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://www.frontiersin.org/journals/psychology/articles/10.3389/fpsyg.2023.1243570/full#B4
Vismara, M., Caricasole, V., Starcevic, V., Cinosi, E., Dell’Osso, B., Martinotti, G. & Fineberg, N.A. 2020. Is cyberchondria a new transdiagnostic digital compulsive syndrome? A systematic review of the evidence. Comprehensive Psychiatry. Vol. 99. Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0010440X20300092
Yamin, J. B., Meints, S. M., & Edwards, R. R. 2024. Beyond pain catastrophizing: rationale and recommendations for targeting trauma in the assessment and treatment of chronic pain. Expert Review of Neurotherapeutics. Vol. 24(3), 231–234. Viitattu 10.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/14737175.2024.2311275
