Nuorten hyvinvointi on Suomessa merkittävä huolenaihe. Seitsemän viikon harjoittelujakso Sammonlahden yläkoulussa tarjosi fysioterapeuttiopiskelijalle mahdollisuuden nähdä nuorten hyvinvoinnin haasteet läheltä – ja pohtia, millaisena fysioterapian rooli voi näyttäytyä osana yläkoulun arkea. Harjoittelu ei ollut pelkästään ammatillista oppimista – se oli myös oivallus siitä, miten pienillä teoilla voi vaikuttaa nuorten arkeen ja miten fysioterapeutti voi olla osana tukemassa nuorten hyvinvointia.
Koulufysioterapeutin rooli ja yhteistyön tarve
Nuorten hyvinvoinnin haasteet ovat merkittäviä: vain noin kolmasosa liikkuu suositusten mukaisesti, ja mielenterveyden oireilu on yleistä erityisesti yläkouluikäisillä (Valtion liikuntaneuvosto 2025; Honkatukia ym. 2025). Hyvinvoinnin tukemiseksi tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. LAB-ammattikorkeakoulun strategiassa painotetaan ratkaisujen etsimistä, jotka vahvistavat nuorten toimintakykyä ja hyvinvointia (LAB 2023). Fysioterapeutin työssä tämä tarkoittaa kokonaisvaltaista tarkastelua ICF-viitekehyksen avulla ja jo opiskeluaikana on mahdollista harjoitella työelämäyhteistyötä esimerkiksi peruskoulujen kanssa. Kouluilla toteutettavan fysioterapian tavoitteena on edistää liikunnallista elämäntapaa sekä tukea keho-mieliyhteyttä ja terveellistä kehonkuvaa (Suomen fysioterapeutit 2016). Varhainen puuttuminen, ennaltaehkäisy ja matalan kynnyksen palvelut ovat keskeisiä, jotta fyysiset ja psyykkiset haasteet eivät pääse kasaantumaan (Aalkivi 2025).
Harjoittelun toteutus kouluyhteisössä – opiskelijan näkökulma
Harjoittelujakso toteutui seitsemän viikon ajan Lappeenrannassa Sammonlahden yläkoululla. Pääsin havainnoimaan yläkouluikäisten kouluarkea, hyvinvointia ja toimintakykyä sekä kohtaamaan monipuolisesti erilaisia nuoria. Harjoitteluni työelämäohjaajana toimi yksi koulun liikunnanopettajista, mikä tarjosi laajemman näkökulman verrattuna fysioterapeutin vastaanottotyöhön. Osallistuin 7.–9. luokkien oppitunneille monipuolisissa ympäristöissä. Päivittäinen työskentely rakentui pääosin eri ryhmien liikuntatuntien ympärille. Pääsin seuraamaan suurempien ryhmien toimintaa ja ohjaamaan pienryhmiä toteuttaen toimintaa tulevan ammattini tuoman osaamisen näkökulmasta. Vierailin myös terveystiedon tunneilla kertomassa liikuntavammojen ennaltaehkäisystä ja kuntoutuksesta sekä fysioterapeutin ammatista ja koulutuspolusta.
Työskentelin yksilöllisesti oppilaiden kanssa, jotka eivät voineet osallistua ohjattuun liikuntaan esimerkiksi vamman, liikuntarajoituksen tai muun esteen vuoksi. Näissä tilanteissa toteutin fysioterapeuttista toimintakyvyn arviointia, ohjausta ja kuntouttavaa harjoittelua, kuten nilkan nyrjähdyksen jälkeisiä vahvistavia harjoitteita. Pyrin toiminnallani motivoimaan oppilaita aktiiviseen kuntoutumiseen.
Liikkumisen ilo ja yksilöllinen ohjaus
Pienryhmissä harjoiteltiin erilaisia liikkumismuotoja ja -taitoja. Joissakin ryhmissä keskityttiin liikkumisen ilon löytämiseen ja uusien liikuntamuotojen kokeiluun, kun taas urheilupainotteisissa ryhmissä oppilaat pääsivät haastamaan itseään ja testaamaan rajojaan. Valitsin pienryhmien teemoiksi liikkuvuuden, lihashuollon, tasapainon ja ketteryyden. Teemat perustuivat tekemiini havaintoihin sekä osittain MOVE-testien tuloksiin ja liikunnanopetuksen tavoitteisiin. Pienryhmätyöskentely mahdollisti yksilöllisen ohjauksen ja nuorten motivaation sekä liikkumistaitojen tarkastelun fysioterapeuttisesta näkökulmasta.
Oivalluksia nuorten arjesta ja hyvinvoinnista
Harjoittelun aikana syntyi arvokkaita keskusteluja nuorten kanssa, sillä opiskelijana minulla oli aikaa kohtaamiselle ja näistä teemoista keskustelulle niin liikunta- kuin välitunneilla. Keskustelimme muun muassa liikkumistottumuksista, harrastusmahdollisuuksista, hyötyliikunnasta, motivaatiosta ja jaksamisesta. Huomionarvoista oli, että osalle oppilaista koulun liikuntatunnit muodostivat viikon ainoan liikuntatuokion, kun taas toiset harrastivat liikuntaa lähes päivittäin. Tämä toi näkyväksi merkittävät erot nuorten liikkumistottumuksissa ja selitti suuria tasoeroja oppilaiden liikkumistaitojen välillä.
Yläkoulu oppimisympäristönä tarjosi erinomaisen mahdollisuuden tarkastella nuorten liikkumista, motivaatiota ja kouluarkea heidän omassa toimintaympäristössään. Harjoittelukokemus oli opettavainen ja tarjosi arvokasta tietoa nuorten fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Oli myös mielenkiintoista kuulla koulutoimen ammattilaisten ajatuksia siitä, miten nuorten liikkumis- ja elintavat ovat muuttuneet viime vuosien aikana.
Kirjoittajat
Anton Strandman on fysioterapeuttiopiskelija LAB-ammattikorkeakoulussa.
Elina Herttuainen toimii fysioterapian opettajana LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Aalkivi, E. 2025. Fysioterapeutit kouluilla. Suomen fysioterapeutit. Viitattu 19.9.2025. Saatavissa https://www.suomenfysioterapeutit.fi/fysioterapia/ammatin-kehittaminen/fysioterapeutit-kouluilla/
Honkatukia, P., Kallio, J. & Ågren, S. 2025. Nuorten mielenterveyskriisillä on yhteiskunnallinen tausta. Suomen lääkärilehti 2025; 80. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa www.laakarilehti.fi/e44740
LAB. 2023. Strategia 2030. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa https://lab.fi/sites/default/files/2024-05/LAB%20Stategia%202030.pdf
Suomen fysioterapeutit. 2016. Fysioterapeutin ydinosaaminen. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa https://www.suomenfysioterapeutit.com/ydinosaaminen/FysioterapeutinYdinosaaminen.pdf
Valtion liikuntaneuvosto.2024. LIITU 2024 –raportti. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa https://www.kll.fi/ajankohtaista/liitu-2024-lasten-ja-nuorten-liikkumisen-tila-suomessa/
