Tekoälyä ei aina oteta käyttöön organisaatioissa suuren strategiapäätöksen kautta. Joskus se tulee osaksi työtä hiljaisesti: työntekijä kokeilee kielimallia tekstin muotoiluun, toinen käyttää sitä asiakirjan tiivistämiseen ja kolmas hakee apua tiedon jäsentämiseen. Vähitellen tekoälystä tulee osa arkea, vaikka sen käytöstä ei olisi vielä ehditty laatia yhteisiä pelisääntöjä.
Lakitoimistoissa tällainen kehitys on erityisen kiinnostava. Juridinen työ perustuu luottamukseen, täsmällisyyteen ja salassapitoon. Siksi tekoälyn arkinen kokeilukäyttö ei ole vain tehokkuuskysymys, vaan myös johtamisen, osaamisen, riskienhallinnan ja kestävän kehityksen kysymys.
Mauri Wallin tarkasteli opinnäytetyössään tekoälyn käyttöä suomalaisissa lakitoimistoissa. Kyselyaineiston perusteella tekoälyä hyödynnetään jo esimerkiksi asiakirjaluonnosten laatimisessa, tekstin muokkaamisessa, tiedonhaussa, käännöksissä ja aineistojen tiivistämisessä. Kiinnostavin havainto ei kuitenkaan ollut pelkästään se, että tekoälyä käytetään. Kiinnostavampaa oli se, ettei käyttö ole kaikissa lakitoimistoissa vielä systemaattista tai selkeästi ohjattua (Wallin 2026).
Tekoäly näyttää siis tulleen monen lakitoimiston arkeen ennen kuin sen käytöstä on ehditty sopia kunnolla.
Helppous voi olla myös riski
Generatiiviset tekoälytyökalut ovat helposti saatavilla, ja niitä voidaan käyttää ilman suuria teknisiä investointeja. Tämä tekee niistä houkuttelevia myös asiantuntijatyössä. Samalla juuri helppous voi muodostua riskiksi. Jos jokainen työntekijä arvioi itse, milloin ja miten tekoälyä voi käyttää, organisaation käytännöt voivat hajautua nopeasti.
Lakitoimistossa yksittäinen kokeilu voi liittyä asiakirjaan, jossa on asiakkaan tietoja, keskeneräistä oikeudellista arviointia tai muuta luottamuksellista aineistoa. Silloin kysymys ei ole enää vain siitä, nopeuttaako tekoäly työtä. Kysymys on myös siitä, mitä tietoa järjestelmään syötetään, mihin tieto päätyy ja kuka vastaa lopputuloksesta.
Tekoälyn suurin riski ei siksi välttämättä ole se, että sitä käytetään liikaa. Riski voi olla myös siinä, että sitä käytetään epäyhtenäisesti.
Kestävä käyttö vaatii tarveharkintaa
Tekoälystä puhutaan usein tehokkuuden välineenä. Se voi auttaa jäsentämään ajatuksia, laatimaan ensimmäisiä luonnoksia ja tiivistämään pitkiä tekstejä. Näissä tehtävissä se voi säästää aikaa ja vähentää rutiinityötä. Samalla on kuitenkin tärkeää huomata, ettei kaikki teknisesti mahdollinen käyttö ole välttämättä tarkoituksenmukaista tai kestävää.
Tekoälyn taustalla on digitaalista infrastruktuuria, laskentatehoa ja datakeskuksia. Kansainvälisen energianjärjestön IEA:n mukaan datakeskusten sähkönkulutus kasvoi vuonna 2025 selvästi, ja tekoälyyn painottuvien datakeskusten sähkönkulutus kasvoi vielä tätäkin nopeammin. IEA arvioi myös datakeskusten sähkönkulutuksen lähes kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. YK:n ympäristöohjelma UNEP on puolestaan korostanut esimerkiksi energiatehokkuuden, hankintojen ja jäähdytysratkaisujen merkitystä datakeskusten kestävyyden parantamisessa. (IEA 2026a; IEA 2026b; UNEP 2026.)
Lakitoimistojen arjessa kestävä käyttö tarkoittaa myös tarveharkintaa. Juridisessa työssä tekoälyn tuottama teksti ei ole valmis lopputuote, vaan se vaatii aina asiantuntijan arviointia.
Tällöin tehokkuushyöty voi kaventua. Tekoäly voi vähentää tyhjän sivun ongelmaa, mutta samalla se voi lisätä luettavaa, korjattavaa ja arvioitavaa sisältöä. Kestävän kehityksen näkökulmasta kyse ei ole vain ympäristökuormasta, vaan myös työn kokonaiskuormasta.
Ohjeistus on osa ammattitaitoa
Tekoälyosaaminen ei tarkoita vain sitä, että osaa kirjoittaa hyvän kehotteen tai käyttää uutta sovellusta. Lakitoimistoissa tekoälyosaaminen tarkoittaa myös kykyä arvioida, milloin tekoälyä ei pidä käyttää.
Työntekijän pitäisi tietää ainakin, saako tekoälyyn syöttää asiakastietoja, missä tehtävissä sitä voidaan hyödyntää, miten sen tuottama sisältö tarkistetaan ja kuka vastaa lopullisesta työstä. Näiden lisäksi olisi syytä kysyä, onko tekoälyn käyttö kyseisessä tilanteessa tarpeellista.
Tekoälynohjeistus liittyy myös sääntelyyn. EU:n tekoälysäädöksen 4 artikla korostaa tekoälylukutaitoa: tekoälyjärjestelmien tarjoajien ja käyttöönottajien tulee huolehtia siitä, että henkilöstöllä on riittävä osaaminen suhteessa järjestelmien käyttöön ja käyttötilanteeseen. (Euroopan komissio 2025.)
Tekoäly ei poista juristin vastuuta. Jos tekoäly tuottaa ensimmäisen luonnoksen, juristin tehtäväksi jää arvioida, korjata ja tarkistaa sen sisältö oikeudellisesti. Asiantuntijuus ei siis vähene, vaan sen painopiste muuttuu.
Kirjoittajat
Mauri Wallin on LAB-ammattikorkeakoulun yritysjuridiikan tradenomiopiskelija.
Jarmo Kemppinen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa juridiikan lehtorina.
Lähteet
Euroopan komissio. 2025. AI Literacy – Questions & Answers. Viitattu 13.5.2026. Saatavissa https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/faqs/ai-literacy-questions-answers
International Energy Agency (IEA). 2026a. Data centre electricity use surged in 2025, even with tightening bottlenecks driving a scramble for solutions. Viitattu 13.5.2026. Saatavissa https://www.iea.org/news/data-centre-electricity-use-surged-in-2025-even-with-tightening-bottlenecks-driving-a-scramble-for-solutions
International Energy Agency (IEA). 2026b. Key Questions on Energy and AI. Viitattu 14.5.2026. Saatavissa https://www.iea.org/reports/key-questions-on-energy-and-ai
United Nations Environment Programme (UNEP). 2026. How to make AI data centres more sustainable. Viitattu 14.5.2026. Saatavissa https://www.unep.org/technical-highlight/how-make-ai-data-centres-more-sustainable
Wallin, M. 2026. Tekoälyn käyttö lakitoimistoissa. Opinnäytetyö, tradenomi (AMK). LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 26.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026060421826
