Kulttuurisensitiivisyys on hoitotyössä välttämätön perusvalmius, ei erikoistaito. Erityisesti silloin, kun työyhteisöissä toimii ulkomaalaisia opiskelijoita tai työntekijöitä, korostuu kyky kohdata ihminen ilman ennakko-oletuksia. On tärkeää rakentaa vuorovaikutusta, jossa jokainen voi oppia, kehittyä ja tuntea olonsa turvalliseksi.
Artikkeli on laadittu kypsyysnäytteenä LAB-ammattikorkeakoulussa ja pohjautuu tekijän opinnäytetyöhön.
Kulttuurisensitiivisyys ohjauksen arjessa
Kulttuurisensitiivisyys ei tarkoita sitä, että työntekijöiden tulisi tuntea jokaisen kulttuurin tavat, normit tai taustat. Sen ydin on avoimuudessa, kunnioituksessa ja halussa ymmärtää, miten toinen hahmottaa tilanteen. Hoitotyö on täynnä hetkiä, joissa sanat, eleet ja toimintatavat vaikuttavat paljon: miten annamme ohjeita, kuinka rohkaisemme, miten kysymme ja miten varmistamme, että opiskelija tai työkaveri ymmärtää sekä tehtävän että sen taustan. (Kaunio, 2018.)
Ulkomaalaisten opiskelijoiden harjoittelussa kulttuurisensitiivisyys näkyy erityisesti siinä, että ohjaaja osaa mukauttaa ohjaustaan selkeään, rauhalliseen ja kannustavaan suuntaan. Selkokielinen kommunikointi, konkreettiset esimerkit ja mahdollisuus kysyä ilman pelkoa väärin ymmärretyksi tulemisesta ovat avainasemassa. (THL, 2024). Usein opiskelijat ovat tilanteessa, jossa he yrittävät samanaikaisesti oppia kieltä, ammatillisia taitoja ja työyhteisön kirjoittamattomia sääntöjä. Kulttuurisensitiivinen ohjaaja tiedostaa tämän ja suhtautuu siihen uteliaisuudella, ei kiireellä tai oletuksilla. (Puukari & Korhonen, 2013, 32–47.)
Kulttuurisensitiivisyys on myös oman toiminnan jatkuvaa reflektointia. On tärkeää pysähtyä miettimään, millaisia odotuksia tai tapoja itse pitää “normaalina” ja miten ne voivat näkyä ohjauksessa. Kun ohjaaja huomioi oman toimintansa vaikutukset, syntyy ilmapiiri, jossa opiskelija tai uusi työntekijä uskaltaa kertoa tarpeistaan ja myös haastavista tilanteista.
Tutkimuksissa on todettu, että ohjaajan kyky reflektoida omaa toimintaansa ja siihen liittyviä oletuksia on keskeinen tekijä kulttuurisensitiivisen osaamisen kehittymisessä. Reflektoiva työote auttaa tunnistamaan tiedostamattomia ennakkoasenteita ja tukee yhdenvertaisen, luottamuksellisen ohjaussuhteen rakentumista, mikä on erityisen tärkeää monikulttuurisissa oppimis- ja työympäristöissä. (Finnberg, 2021, Puukari & Korhonen, 2013, 48–52.)
Kohtaamiset luovat oppimisen perustan
Arjen pienet teot rakentavat kulttuurisensitiivistä työympäristöä. Avoimet kysymykset, rauhallinen ohjaustilanne ja kiinnostus opiskelijan näkökulmasta luovat tunteen siitä, että hän on tervetullut ja arvostettu työyhteisön jäsen. Kun opiskelija kokee tulevansa ymmärretyksi, hänen itseluottamuksensa kasvaa ja oppiminen tehostuu. (Pitkänen & Raunio, 2011, 141–161).
Työyhteisölle kulttuurisensitiivisyys on vahvuus. Se edistää vuorovaikutusta, ehkäisee väärinymmärryksiä ja lisää työpaikan kykyä vastaanottaa erilaisista taustoista tulevia työntekijöitä. Samalla se vahvistaa koko tiimin osaamista ja joustavuutta; taitoja, jotka ovat hoitotyössä korvaamattomia. Kulttuurisensitiivisyys ei siis ole ylimääräinen lisä tai erityisosaamisen alue, vaan osa hyvää hoitotyön ammattitaitoa. Se rakentuu uteliaisuudesta, läsnäolosta ja halusta oppia yhdessä. Kun ohjaaja ja työyhteisö suhtautuvat opiskelijaan ihmisenä, ei oletusten kautta, on lopputuloksena onnistunut harjoittelu ja myönteinen työskentelykokemus.
Kulttuurisensitiivisesti toimiva hoitaja kokee työnsä merkityksellisemmäksi ja pystyy rakentamaan luottamuksellisempia vuorovaikutussuhteita, mikä heijastuu myönteisesti sekä työssä jaksamiseen että oppimiseen (Finnberg, 2021, 32–33.) THL:n mukaan kulttuurisensitiivinen työote edistää syrjimätöntä ja turvallista ilmapiiriä, jossa yksilö voi tulla kohdatuksi omana itsenään ja näin vähentää ulkopuolisuuden kokemuksia ja lisää osallisuuden tunnetta monikulttuurisissa työyhteisöissä (THL, 2025.) Kulttuurisensitiivisyys on yhteydessä hoitajien myötätuntotaitoihin ja työtyytyväisyyteen. Mitä sensitiivisemmäksi hoitaja kokee vuorovaikutuksensa, sitä vahvemmiksi koetaan myös ammatillinen itsetunto ja emotionaalinen hyvinvointi.
Kirjoittajat:
Kaisa Ruohio opiskelee sairaanhoitajaksi LAB-ammattikorkeakoulussa ja työskentelee Saimaan ammattiopistossa Sosiaali- ja terveysalalla.
Tuula Juvakka toimii terveysalan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Finnberg, M. 2021. Kulttuurisensitiivistä hoitotyötä määrittämässä – kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Viitattu 21.4.2026. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/494748/Finnberg_Miika.pdf;jsessionid=D042B7AF1C4B9597A3006BEA195CCF69?sequence=2
Kaunio, A. 2018. Vuorovaikutus ja kulttuurien välinen viestintä. Monikulttuurisen osaamisen verkkokoulu. Viitattu 13.3.2026. Saatavissa: https://monikulttuurinenosaaminen.wordpress.com/vuorovaikutus-ja-kulttuurien-valinen-viestinta/
Pitkänen, P. & Raunio, M. 2011. Kohtaamisia ja kokemuksia monikulttuurisissa toimintaympäristöissä. Kulttuurien kohtaamisia arjessa. Osuuskunta vastapaino.
Puukari, S. & Korhonen, V. 2013. Monikulttuurinen ohjaus kotoutumista tukevassa työssä. Viitattu 14.3.2026. Saatavissa: https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/11/e38fea1b-olemme-muuttaneet-ja-kotoudumme_ilmankantta.pdf
Ruohio, K. 2026. Opas maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden ohjaukseen sosiaali- ja terveysalan työpaikkaohjaajille. Viitattu 21.4.2026. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/913156/Ruohio_Kaisa.pdf?sequence=2&isAllowed=y
THL. 2024. Kulttuurisensitiivinen työote. Viitattu 13.3.2026. Saatavissa: https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/hyvia-kaytantoja/kulttuurisensitiivinen-tyoote
Vilkko, T. 2023. Kuva. Saimaan ammattiopisto.
