Keväällä 2020 Suomessa covid-19:n aiheuttama poikkeustila haastoi diakoniatyön nopeaan muutosprosessiin. Osa diakoniatyöntekijöistä otti haasteen vastaan ja kohtasi asiakkaitaan digitaalisilla alustoilla. Diakoniatyön perustana on ajateltu olevan kokonaisvaltainen kasvokkain kohtaaminen asiakkaiden kanssa (Thitz 2013, 5–6). Alan työntekijöiden tulikin pohtia uusia keinoja asiakkaiden kohtaamiseen.
Riskinottoa ja epävarmuuden sietoa
Diakoniatyötä digitaalisiin palveluihin vie perusajatus olla siellä, missä ihmiset ovat (Hintsala & Ketola 2012). Digitaaliseen työotteeseen siirtyminen on merkinnyt suurta muutosta diakoniatyössä. Organisaation isoissa muutostilanteissa tarvitaan uuden oppimista, osaamisen kehittymistä ja tiedon soveltamista. (Mäntymäki 2020, 5–6.) Digitaalinen toimintaympäristö edellyttää toimiakseen henkilökunnalta riittävää tietoteknistä osaamista ja verkostomaista työotetta. Lisäksi tulee ymmärtää digitalisaation vaikutus asiakkaisiin, toimintaan ja omiin työtehtäviin. Digitalisoituminen haastaa ottamaan riskejä ja sietämään epävarmuutta. (Kivivasara ym. 2017,18.)
Digitaalisuus osaksi diakoniatyötä
Koskisen ja Niemelän (2020, 1, 38–50) opinnäytetyönä tehdyssä soveltavassa tutkimuksessa tarkasteltiin digitaalista muutosta asiakastyössä keväällä 2020. Opinnäytetyön tavoitteena oli dokumentoida diakoniatyössä tapahtuneita covid-19-pandemian rajoitustoimista johtuvia muutoksia keväällä 2020 sekä kuvata diakoniatyön digitaalisia työtapoja ja niissä tapahtunutta kehitystä ennen pandemiaa ja sen aikana.
Opinnäytetyö toteutettiin yhdessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen kanssa. Soveltavan tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla (n=5) ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tuloksista muodostettiin diakoniatyön digitalisoitumista tukevia kehittämisehdotuksia (Kuva 2).
Digitaalisuus muuttaa diakoniatyön asiantuntijuuden ympäristöä. Työn ydin ihmisten kohtaamisessa ja auttamisessa pysyy edelleen samana. Muuttuva digitaalinen ympäristö kuitenkin luo uudenlaisen osaamisen tarpeita. Tämä vaatii kirkolta organisaationa panostamista digitaalisesti tehtävän työn kehittämiseen ja siihen kouluttamiseen sekä ajantasaisten työvälineiden hankkimiseen. Digitaalisesti tehtävä diakoniatyö vaatii laajaa ymmärrystä digitalisaation yhteiskunnallisista vaikutuksista sekä aktiivista työtä digitaalisen kuilun kaventamiseksi.
Tämän lisäksi digitaalisesti tehtävä työ vaatii ymmärrystä sosiaalisen median kaikkialla läsnä olevasta luonteesta ja sen vaikutuksista jo valmiiksi rajattomaan diakoniatyöhön. Digidiakoniatyö mahdollistaa asiakkaille uuden kanavan lähestyä diakoniatyötä. (Koskinen & Niemelä 2020.)
Kirjoittajat
Hanna-Leena Niemelä ja Tiia Koskinen suorittivat loppuvuonna 2020 LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -tutkinnon sosiaali- ja terveysalan digitaaliset ratkaisut -koulutuksessa.
Tuija Rinkinen on LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikön lehtori, joka on toiminut YAMK-opinnäytetyön ohjaajana.
Lähteet
Granholm, C. 2016. Social work in digital transfer – blending services for the next generation. Academic dissertatoin. University of Helsinki. Faculty of Social Science. Department of Social Research. Helsinki: University of Helsinki. [Viitattu 5.11.2020]. Saatavissa: https://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf
Hintsala, M-E. & Ketola, K. 2012. Kohtaamista vai oikeaa tietoa? Kirkon työntekijöiden kokemuksia työstä sosiaalisessa mediassa. Kirkon tutkimuskeskus. Tampere. Kirkon tutkimuskeskuksen www- julkaisuja 33. [Viitattu 5.11.2020]. Saatavissa: https://evl.fi/documents/1327140/45386794/Www-julkaisu+31+Hintsala+ja+Ketola+%28Kohtaamista+vai+oikeaa+tietoa%29.pdf/7e5134e8-6e04-4dd3-019b-0ebc049cc873
Koskinen, T. & Niemelä, H-L. 2020. Mahdollisuus digitaaliseen muutokseen diakoniatyössä – soveltava tutkimus diakoniatyön kevään 2020 digiloikasta. Ylempi AMK – opinnäytetyö. Lab- ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala digitaaliset ratkaisut. Lahti. [Viitattu 11.12.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111122642
Kivivasara, S., Kallela, J. & Pellikka, R. 2017. Hyvän hallinnon ja kyvykkyyksien tärkeydestä digitalisaatiossa. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Valtionvarainministeriön julkaisu 4/2017. [Viitattu 4.11.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-251-825-5
Mäntymäki, J. 2020. Valmentava johtaminen asiantuntijoiden osaamisen johtamisessa. Johtamisen yksikkö. Henkilöstöjohtamisen pro gradu -tutkielma. Vaasa: Vaasan yliopisto.
Thitz, P. 2013. Seurakunta osallisuuden yhteisönä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. 40.Tampere: Juvenes Print Oy. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. A Tutkimuksia 40. [Viitattu 5.11.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-214-1
Kuvat
Kuva 1. Magni, O. 2020. Oleg Magni. Saatavissa: https://unsplash.com/photos/E7FYfLSy9KM
Kuva 2. Koskinen, T. & Niemelä, H-L. 2020. Digidiakoniatyön kehittämisen ehdotukset [Viitattu 22.3.2021]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111122642
