Avioliittoa voidaan pitää hyvin henkilökohtaisena suhteena. Siksi avioliitosta päätettäessä päätäntävalta on avioliittoon aikovalla parilla.
Avioliittolaissa on määritelty yksityiskohtaiset säännökset avioliiton esteistä. Avioliittoa ei esimerkiksi saa solmia alle kahdeksantoistavuotiaana (Avioliittolaki, 2:4 §). Pari vuotta sitten tehdyn lakimuutoksen myötä myös oikeusministeriön erikoisluvalla solmitut alaikäisten avioliitot jäivät historiaan.
Avioliittoa ei myöskään saa solmia, jos aikaisempi avioliitto on vielä voimassa (Avioliittolaki, 2:6 §). Suomessa avioliittoon aikovat yleensä eivät tietoisesti yritä solmia uutta avioliittoa, kun entinen on vielä voimassa. Pääasiassa tällaiset tilanteet kytkeytyvät Euroopan Unionin ulkopuolella solmittuihin avioliittoihin (Kangas 2018).
![[Alt-teksti: Mustassa liivipuvussa oleva sulhanen ja valkoisessa pitsipuvussa oleva morsian, jolla toisessa kädessään kimppu ruusuja.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2022/05/291_2022_Avioliiton-keskeiset-esteet-1024x614.jpg)
Euroopan Unionin ulkopuolella saatu avioerotuomio ei automaattisesti takaa, että vanha avioliitto ei olisi enää avioliiton esteenä. Tämä johtuu siitä, että Suomi ei välttämättä tunnusta automaattisesti EU:n ulkopuolella myönnettyä avioeroa (Euroopan Neuvosto 2003). Ainoastaan Pohjoismaissa myönnetty avioero ei vaadi erillistä vahvistusta. Muualla myönnetyt avioerot vaativat erillisen vahvistuksen Helsingin hovioikeudessa (Kangas 2018).
Suomessa vallalla olevan tulkinnan mukaan ulkomaalainen voi avioitua ensisijaisesti hänen kotimaansa lainsäädännön mukaan. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, jos ulkomaalaisen avioon aikovan kotimaassa moniavioisuus on sallittua ja hänellä on aikaisempi avioliitto voimassa (Avioliittolaki, 2:6 §).
Avioliiton esteisiin kuuluu myös läheinen sukulaissuhde. Kukaan ei saa avioitua vanhempiensa, isovanhempiensa, suoraan takenevassa polvessa olevan sukulaisensa kanssa, ei myöskään lapsensa, lapsenlapsensa tai muun suoraan etenevässä polvessa olevan sukulaisensa kanssa (Avioliittolaki, 2:7 §). Sisarukset ja puolisisarukset eivät saa avioitua keskenään. Sen sijaan oikeusministeriön luvalla toisen veljen tai sisaren jälkeläiset voivat solmia avioliiton (Avioliittolaki, 2:9 §).
Lumeliitto ei auta oleskeluluvassa
Mikäli havaitaan, että avioliittoon vihkiminen on mitätön, siitä seuraa niin sanottu putatiiviliitto eli mitätön liitto. Se kuvaa tilannetta, jossa osapuolet kuvittelevat väärin perustein olevansa avioliitossa. Koska tällaisissa tilanteissa vihkiminen on mitätön, niin sillä ei ole minkäänlaisia oikeusvaikutuksia esimerkiksi aviovarallisuuden osalta (Kangas 2018).
Lumeavioliitto ei sekään vastaa avioliiton tarkoitusperiä. Jos avioliiton keskeisenä tavoitteena on saada oikeus päästä maahan, niin avioliittoa ei voida pitää perusteena oleskeluluvan saamiselle. Lumeavioliittoihin liittyvässä oikeuskäytännössä korostuu, ovatko puolisot viettäneet yhteiselämää ja onko heillä esimerkiksi yhteisiä lapsia. Maahanmuuttovirasto tekee vuosittain 100‒200 lumeavioliittopäätöstä (Kangas 2018).
Avioliiton esteisiin perehdytään LAB-ammattikorkeakoulussa perhe- ja perintöoikeuden kurssilla.
Kirjoittaja
Jarmo Kemppinen, KTM yritysjuridiikka, opettaa LAB-ammattikorkeakoulussa muun muassa perhe- ja perintöoikeutta.
Lähteet
Avioliittolaki 1929/234. Finlex. Viitattu 6.5.2022. Saatavissa https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#O1L2
Euroopan Neuvosto. 2003. Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003. Viitattu 6.5.2022. Saatavissa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:02003R2201-20050301&from=FI
Kangas, U. 2018. Perhevarallisuusoikeus. Helsinki: Alma Talent.
StockSnap. 2017. Avioliitto, aviomies, vaimo. Pixabay. Viitattu 6.5.2022. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/h%c3%a4%c3%a4t-avioliitto-aviomies-vaimo-2595862/
