Teknologian ja ohjelmistokehityksen hyödyntäminen musiikin tuottamisessa

Teknologinen kehitys on ollut yksi syy musiikin kaupallisen tuottamisen muutokseen. Siinä missä aiemmin vaadittiin ammattilaistasoista kalustoa sekä tilaa, nykyään musiikkia on mahdollista tuottaa jopa kotona. (Huber & Runstein 2018, 1.) Suurin osa modernista musiikista luodaan ohjelmistopohjaisilla audiotyöasemilla, joihin voidaan lisätä esimerkiksi virtuaalisia soittimia liitännäisinä (Hollemans 2022, 16–17).

Ääniteknologian ja signaalinkäsittelyn tuntemuksella sekä pienellä ohjelmointiosaamisella on mahdollista kehittää omia liitännäisiä joko omaan tai kaupalliseen käyttöön. Tämä mahdollistaa virtuaali-instrumenttien luomisen ja muokkaamisen käyttäjän omien vaatimusten mukaisesti mutta myös niiden hyödyntämisen kehittäjän yrityksen tulonlähteenä.

Vaaleaan hupulliseen collegepaitaan pukeutunut soittaja soittaa kosketinsoitinta kahden tietokoneen näytön edessä.
Kuva 1. Tietokone on modernin musiikkituotannon keskiössä. (Kuva: Peters 2019)

Virtuaali-instrumentit musiikkituotannon apuna

Virtuaali-instrumenteista on tullut oleellinen osa modernia musiikin tuottamista. Ensimmäiset virtuaali-instrumentit julkaistiin noin 20 vuotta sitten, ja siitä lähtien ne ovat auttaneet musiikin tekijöitä luomaan uusia ääniä instrumenteilla jopa ilman niiden soittamiseen vaadittua soittotaitoa. Virtuaali-instrumentteja voidaan ohjata esimerkiksi kosketinsoittimella tai jopa tietokoneen näppäimistöllä. (Jones 2017.)

Tietokoneiden suorituskyvyn kasvaessa markkinoille on ilmestynyt yhä monipuolisempia virtuaali-instrumentteja. Nykyinen virtuaali-instrumenttien laaja kirjo on sisältää useita erilaisia tyyppejä aina akustisten soittimien mallinnuksista syntetisaattoreiden mallinnuksiin. Virtuaali-instrumenttina toteutetut syntetisaattorit voivat olla analogisten syntetisaattoreiden mallinnuksia tai täysin uusia, itsenäisiä soittimia. (Jones 2017.)

Kehys prototyypin kehitystyökaluna

Janne Seppäsen opinnäytetyössä kehitettiin virtuaalisyntetisaattorin prototyyppi JUCE-kehystä hyödyntäen. Kehyksen käyttö nopeutti kehitystyötä, sillä se poisti tarpeen esimerkiksi liitännäisen kääntämiselle haluttuun formaattiin. Näin kehitystyössä voitiin keskittyä syntetisaattorin ominaisuuksien ja komponenttien suunnitteluun. (Seppänen 2023.)

Signaalinkäsittelyn ollessa työn keskiössä voitiin käyttöliittymän suunnittelu jättää kehyksen tarjoaman UI-kirjaston varaan. Käyttöliittymään toteutettiin kehyksen avulla toiminnan kannalta olennaiset säätimet parametrien muokkaamiseksi, jolloin niiden kehittämiseen muuten kuluva aika voitiin käyttää kehitystyön kannalta hyödyllisemmin.

Virtuaalisyntetisaattorin prototyypin käyttöliittymä koostuu seitsemästä eri komponentista, joita ovat muun muassa äänenvoimakkuuden verhokäyrä ja kaiku.
Kuva 2. Virtuaalisyntetisaattoriin toteutetut komponentit. (Kuva: Seppänen 2023)

Virtuaalisyntetisaattorin äänilähteinä toimivat oskillaattorit mallintavat analogisen syntetisaattorin toimintaa trigonometristen funktioiden avulla, mutta kehyksen avulla olisi aivan yhtä mahdollista käyttää äänilähteenä valmista ääninäytettä (engl. sample). Näin kehitystyötä voisi viedä samplereiden suuntaan, joka muodostaisi soinnillisesti hyvin erilaisen lähtökohdan syntetisaattorin äänenmuodostukselle.

Kehitystyöhön virtuaali-instrumenttien parissa voidaan ottaa ainakin kaksi eri näkökulmaa. Sen avulla voidaan luoda kehittävälle taholle mahdollisia uusia tulovirtoja. Toisaalta kehitystyön tuloksena on parhaimmillaan uniikki virtuaali-instrumentti, jonka voidaan nähdä tuottavan käyttäjälleen samanlaista taiteellista arvoa kuin mittatilaustyönä tehtyjen fyysisten soittimienkin.

Kirjoittajat

Janne Seppänen valmistui LAB-ammattikorkeakoulusta tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi syksyllä 2023. Hän työskentelee kirjastoalalla IT-järjestelmien ja automatiikan parissa sekä mm. videopeleihin, TV-tuotantoihin sekä mainosmusiikkiin erikoistuneena musiikkialan yrittäjänä.

Matti Welin toimii yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulussa Tieto- ja viestintätekniikan koulutusvastuussa. Hän on kiinnostunut ohjelmistoista ja digitaalisen signaalinkäsittelystä ja toimi Seppäsen opinnäytetyön ohjaajana.

Lähteet

Hollemans, M. 2022. Code Your Own Synth Plug-Ins With C++ and JUCE. Victoria: Leanpub.

Huber, D. & Runstein, R. 2018. Modern recording techniques. New York: Routledge.

Jones, A. 2017. Beginner’s Guide: Everything you need to know about virtual instruments. Viitattu 15.10.2023. Saatavissa https://musictech.com/guides/essential-guide/beginners-guide-virtual-instruments-vsti-au/

Peters, D. 2019. Music, Producer, Studio image. Pixabay. Viitattu 11.9.2023. Saatavissa https://pixabay.com/photos/music-producer-studio-actor-audio-4507817/

Seppänen, J. 2023. Virtuaalisyntetisaattorin prototyypin toteutus. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, tieto- ja viestintätekniikka. Lahti. Viitattu 14.9.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091625888