Sosiaali- ja terveysalan tutkimuksissa on ajan saatossa käytetty useita erilaisia ilmaisuja yhteistyölle, kuten vuorovaikutuksen vaihtoalue, yhteistoiminnallisuus, jaettu asiakkuus tai jaettu asiantuntijuus (Kekoni ym. 2019). Oppilashuollon kontekstissa saman tai eri sektorin ammattiryhmien välisestä yhteistyöstä käytetään käsitteitä monialainen tai moniammatillinen yhteistyö.
Valtakunnallisissa esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ohjataan oppilashuollon yhteistyön rakenteiden, muotojen ja tapojen kehittämiseen esiopetusyhteisössä ja eri yhteistyötahojen kanssa. Esiopetuksen oppilashuoltotyötä tehdään yksilöllisenä ja yhteisöllisenä oppilashuoltona moniammatillisessa yhteistyössä muun muassa esiopetuksen kuraattorien ja psykologien kanssa. (Opetushallitus 2016, 58–59.)
Opettajilta vaaditaan nykyään paljon muutakin kuin opetustaitoja. Enenevissä määrin opettajien vastuulle asetetaan myös sellaisia velvoitteita, jotka perinteisesti kuuluisivat muiden, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten vastuulle. On sekä lapsen että opettajan hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että kuraattoreilla ja psykologeilla on mahdollisuus toimia opettajan kanssa lasten tukena ja työparina oppilashuoltotyössä. (Suhola 2017, 79–80.)
Grönmark (2022) selvitti sosiaalialan YAMK-opinnäytetyössään Helsingin kaupungin esiopetuksen opettajien ja oppilashuollon työntekijöiden moniammatillisen yhteistyön kehittämistarpeita. Tutkimuksellisena kehittämistyönä toteutetun työn tavoitteena oli koota kehittämisehdotuksia moniammatillisen yhteistyön vahvistamiseksi. Esiopetuksen opettajille tehtiin kysely yhteistyöhön liittyvien ajatusten ja toiveiden keräämiseksi. Kehittämisehdotukset koottiin teknologiavälitteisesti oppilashuollon työntekijöitä osallistaen.
Yhteistyöhön vaikuttavia tekijöitä on monia
Kehittämistyön tuloksista voitiin päätellä, että esiopetuksen opettajat Helsingissä kokevat yhteistyön tarpeelliseksi ja pääsääntöisesti toimivaksi. Kuitenkin yhteistyötä haastaviksi tekijöiksi korostuivat kiire, työntekijöiden vaihtuvuus sekä epätietoisuus yhteistyön tavoista ja mahdollisuuksista. Tuotoksena syntyneissä kehittämisehdotuksissa muun muassa ohjattiin opettajia aktiivisuuteen ja matalan kynnyksen yhteydenottoon. Oppilashuollon työntekijöitä ohjattiin avaamaan omaa työnkuvaansa ja varmistamaan yhteydenoton onnistumista. Lisäksi kannustettiin kaikkia dialogisuuteen, joustavuuteen, kunnioitukseen ja avoimuuteen yhteistyössä. (Grönmark 2022, 50.)
Kokonaisuudessaan tuloksissa oli yhtenäisyyksiä eri ammattilaisten välistä yhteistyötä käsittelevien teorioiden ja niistä löytyvien yhteistyötä haastavien ja vahvistavien tekijöiden (Kuva 1) kanssa. Niiden havaitseminen ja ymmärtäminen tukevat yhteistyön kehittämistä.
![[Alt-teksti: kaavio, jossa vihreällä nuolella ilmaistaan edistäviä asioita ja punaisella nuolella estäviä. Edistäviä asioita ovat muun muassa yhteiset tavoitteet, tutustuminen ja selkeä vieistinä. Kielteisiä asioita muun muassa eristäytyminen, fyysinen etäisyys, jäsentymättömyys ja yhteisten tavoitteiden epäselvyys.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2022/12/900_2022_Esiopetus-ja-moniammatillisen-tyootteen-kehittaminen-1024x649.png)
Yhteistyötä haastavat eristäytyminen omille alueille, tavoitteiden epäselvyys, yhteistyön näkeminen tarpeettomana, fyysinen etäisyys, toisten osaamisen ja tehtävien vieraus sekä jäsentymättömyys.
Sen sijaan yhteistyötä voidaan vahvistaakiinnittämällä huomiota tavoitteisiin, jokaisen asiantuntijuuden hyödyntämiseen, ammattilaisten keskinäiseen tutustumiseen, viestinnän selkeyteen, tarkkuuteen ja ymmärrettävyyteen, toiminnan tehokkuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen sekä dialogisuuteen.
Kirjoittajat
Matias Grönmark on sosionomi (YAMK) ja valmistunut LAB-ammattikorkeakoulusta lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutuksesta joulukuussa 2022.
Jaana Mantela on LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan lehtori.
Lähteet
Grönmark, M. 2022. Esiopetuksen oppilashuollon moniammatillisen yhteistyön suuntaviivoja etsimässä. Tutkimuksellinen kehittämistyö esiopetuksen opettajien ja oppilashuollon työntekijöiden moniammatillisen yhteistyön kehittämiseksi. LAB-ammattikorkeakoulu. Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen. YAMK-opinnäytetyö. Viitattu 16.12.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121429734
Honkanen, E. & Suomala, A. 2009. Oppilashuollon käsikirja. Helsinki: Tammi.
Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – Moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. Helsinki: Unigrafia.
Kekoni, T., Mönkkönen, K., Hujala, A., Laulainen, S. & Hirvonen, J. 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa Mönkkönen, K., Kekoni, T. & & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Gaudeamus. Saatavissa rajoitetusti http://primo.lut.fi/lab
Mönkkönen, K., Leinonen, L., Arajärvi, M., Hovatta, A-E., Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Moniammatillisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Teoksessa Mönkkönen, K., Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Gaudeamus. Saatavissa rajoitetusti http://primo.lut.fi/lab
Opetushallitus. 2016. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Viitattu 5.12.2022. Saatavissa https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Suhola, T. 2017. Asiakaslähtöisyys ja monialainen yhteistyö oppilashuollossa. Oppilashuoltoprosessi systeemisenä palvelukokonaisuutena. Väitöskirja. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Viitattu 5.12.2022. Saatavissa https://lutpub.lut.fi/handle/10024/130367
