Sosiaalisen median uutisvirta opettaa meitä reagoimaan ympärillä tapahtuvaan nopeasti. Houkuttelevat otsikot maanittelevat klikkaamaan ja katsomaan eri sisältöjä nopeatempoisesti, mistä seuraa nopea tunnereaktio. Samaan aikaan koulussa ja oppilaitoksessa pitäisi jaksaa viipyillä: lukea pitkä teksti, rakentaa perustelu, tuoda esille omaa pohdintaa ja ajattelua, ja sietää keskeneräisyyttä. Miten olla rauhassa, kun mieli vetää hektiseen ympäristöön, kännykän ja internetin syövereihin? Mistä raivata ajattelulle tilaa – ja halua? Ja onko ajattelulle enää tarvetta, jos tekoäly antaa vastauksen kaikkeen?
Opetus- ja kulttuuriministeriö on luonut vision siitä, millainen peruskoulu on vuonna 2045. Opiskelun päämääränä eivät ole enää vain konkreettiset taidot, vaan kehittyminen ihmisenä. Vision mukaan koulun tehtävänä on auttaa ihmistä kohti ekologisesti kestävää elämää ja tavoitella ihmisten luontosuhteen muodostumista sellaiseksi, että ihminen on kykenevä toimimaan hyvän päämäärän eteen odottamisen sijaan. (Terävä 2026.) Visiota pohtineen neuvottelukunnan puheenjohtaja, aivotutkija Katri Saarikivi kuvaa tulevaisuuden koulun tavoitetta Ylen haastattelussa kunnianhimoisesti: koulun tehtävä on kasvattaa lapsista ”sivistyneitä ja hyviä ihmisiä” (Kymäläinen 2026). Tavoite kuulostaa hitaalta maailmassa, jossa tehokkuutta mitataan jopa minuuteissa. Lisäksi tekoälyn käytön yleistyminen on tuonut oppilaitoksiin lisähaasteita osaamisen mittaamiseen: opettajan on entistä vaikeampaa varmistaa, kuka tai mikä on koulutehtävän tuottanut, tekoäly vai opiskelija itse.
Kun tekoäly antaa vastaukset, koulu opettaa kysymään
Onko koululla enää roolia, jos tekoäly voi antaa kaikki vastaukset? Tämä on hyvä kysymys, johon opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on pyrkinyt löytämään vastauksen visiossaan. Mutta kuinka mitataan sivistymistä ja ihmisen hyvyyttä? Voi olettaa, että oppimisen arviointiin on tulossa isojakin muutoksia, jos tulevaisuudessa oikeaa vastausta tärkeämpää on ihmisen ymmärryksen syventyminen ja ajattelun kehittyminen, kuten Saarikivi haastattelussa toteaa. Tekoäly voi antaa vastauksen, mutta opiskelijan tulee joutua perustelemaan, miksi vastaus on relevantti ja järkevä, mihin se nojaa ja miksi. On merkityksellistä oppimisprosessissa, kuka asettaa kysymykset ja kuka vastauksia tulkitsee. Hidas oppimisprosessi kuitenkin palkitsee myöhemmin työelämässä, kun nämä taidot on ensin otettu haltuun.
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi (2026) pohtii kolumnissaan sitä, onko työpaikoilla aikaa ajattelulle, joka on hidasta, ja varaa hitauteen. Yläjärvi toteaa, että työpaikoilla ei ole enää aikaa rauhalliseen ajatteluun. Tämä asettaa vielä suuremmat vaatimukset kouluille, joissa ajattelua tulee opettaa ja sille tulee antaa aikaa. Koulujen on mahdollista tuottaa osaajia, jotka taitavat kyseenalaistamisen ja perustellun pohdinnan taidot. Näitä taitoja tarvitaan myös nopeatempoisessa työelämässä. Kuten Yläjärvi kolumnissaan toteaa, nämä tulevaisuuden ajattelijat työskentelevät mitä todennäköisimmin rinta rinnan tekoälyagenttien kanssa, joiden työtä ihmisajattelijoiden tulee valvoa ja ymmärtää.
Some ja tekoäly kasvattavat nopeutta, koulu kasvattaa ihmistä
Nopeatempoisessa työelämässä nousevat tulevaisuudessa arvot ja organisaatiokulttuuri entistä tärkeimmiksi asioiksi. Tekoälyn tuoma tehokkuus ja jatkuvat teknologiset muutokset eivät välttämättä tee työelämästä yhtään helpompaa kuin aiemmin. Arvot ja yrityksen kulttuuri määrittelevät sen, kuinka toimitaan tiukoissakin tilanteissa. Niihin on hyvä nojata.
Kuten Yläjärvi toteaa, on vaikeaa sanoa ääneen, ettei ole varma mitä pitäisi tehdä. Työelämässä on hankalaa raivata rauhallista ja hidasta aikaa ajattelulle, lukemiselle ja havainnoinnille. Milloin näemme yrityksen, jonka arvona on ”ajattelu”? Oppilaitokset voisivat olla avussa tässäkin. Voisimmeko perustaa yhteisöjä, jonne työpaikat lähettävät asiantuntijoitaan miettimään? Niin sanotusti takaisin koulun penkille. Sinne hitaaseen ympäristöön pohtimaan perusteltuja näkemyksiä, johon työelämässä ei ole aikaa. Voiko ajattelusta tulla nopeatempoisessa työelämässä niin koukuttavaa, että siihen haluaa palata yhä uudestaan?
Tekoälyltä on pyydetty ehdotuksia artikkelin otsikointiin.
Kirjoittaja
Tarja Isola (KTM, AmO) työskentelee vastuullisen liiketoiminnan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä ja pyrkii löytämään yhä enemmän aikaa lukemiseen ja ajatteluun.
Lähteet
Kollsd. 2020. Dung Tran. Lauta, liitu, koulu, maa, kirja, kello. Pixabay. Viitattu 12.3.2026. Saatavissa https://pixabay.com/fi/illustrations/lauta-liitu-koulu-maa-kirja-kello-5599231
Kymäläinen, S. 2026. Koululaisen pitää olla tulevaisuudessa ”hyvä ihminen” – näin aivotutkija perustelee. Yle. Viitattu 25.2.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20209605
Terävä, H. 2026. Millainen on peruskoulu vuonna 2045? Yle. Viitattu 25.2.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20208045
Yläjärvi, E. 2026. Tekoälyn tuoma murros huutaa ajattelua, mutta onko kenelläkään aikaa ajatella? Helsingin Sanomat. Viitattu 25.2.2026. Saatavissa https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011816415.html
