Teknologian edistyessä yhä useampia töitä automatisoidaan. Viimeisten vuosikymmenien aikana robotiikka on kehittynyt isoin askelin, jonka seurauksena yhä monimutkaisemmat askareet ovat siirtyneet koneiden haltuun. Kun työntekijöiden ei enää tarvitse huolehtia rutiininomaisista ja raskaista töistä, mikä on ihmisen paikka automatisoidussa tulevaisuudessa? LAB-ammattikorkeakoulu (LAB) on ollut mukana Opetusministeriön rahoittamassa, seitsemän ammattikorkeakoulun toteuttamassa Digiosaajasta yrittäjyyteen -hankkeessa, jossa on tuotettu kansallinen verkkokoulutus digitaitojen ja -ymmärryksen päivittämiseksi (XAMK 2021). LABin toteuttamalla Kehittyvä ammattilainen -opintojaksolla paneuduttiin edellä mainittuun kysymykseen tulevaisuuden osaamistarpeiden näkökulmasta.
Ihminen hallitsee konetta
Opetushallituksen asettaman Osaamisen ennakointifoorumin (OEF) arvioissa vuoden 2035 merkittävimmistä työelämän avaintaidoista korostuvat digitaidot, kuten digitaalisten ratkaisujen tai alustojen hyödyntämisosaaminen sekä digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjaustaidot. Myös inhimillinen ongelmanratkaisukyky on vielä toistaiseksi tekoälyn saavuttamattomissa. (Opetushallitus 2019).
Kuten sairastunut tai vammautunut ihminen, myös robotit ja tekoäly päätyvät korjattaviksi, mikäli niitä ei huolleta. Ihminen on myös suurilta osin vastuussa robotin ja tekoälyn toiminnasta, joten vaikka tekoäly huomaisi vian sen ohjaaman robotin toiminnassa ja osaisi tilata korjaajan itse, lopulta vian korjaaminen on ihmisen vastuulla. Tekoäly on lähes täysin riippuvainen sen ohjelmoijasta ja lähdekoodin rajoitteista.
Pelkkä vian paikallistaminen ei riitä sen korjaamiseen. Koodari tai mekaanikko pystyvät arvioimaan luovasti, mikä vian aiheutti ja miksi, sekä selvittämään johtuuko se vain yhdestä asiasta vai useammasta muuttujasta.
Empatia on ihmisen vahvuus
Kun logistiikka, pakkaaminen ja kokoonpano voidaan automatisoida, inhimilliset ominaisuudet nostavat merkitystään. Huolimatta erilaisista innovaatioista aloilla kuten terveydenhuolto, hoitokodit, koulutus ja lastenhoito, ei automatiikka voi syrjäyttää ihmistä niissä vielä pitkään aikaan.
Empatia on ihmisen kyky välittää toisista, asettua toisen asemaan ja toimia tilanteen mukaan. Se on osa sosiaalista älykkyyttä, jota tekoälylle ei voi noin vain rakentaa. Siinä missä lääketieteellinen toimenpide voidaan kyllä tarvittaessa suorittaa mekaanisesti, hoitotilanteen sosiaalinen ulottuvuus ei luonnistu koneelta. (Wu 2019.)
Ihmisen johtava paikka hoitoaloilla ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö robotiikkaa voisi hyödyntää. Jakelukone apteekeissa nopeuttaa farmaseutin työtä, automatisoidut kemialliset testit jättävät hoitohenkilökunnalle aikaa keskittyä muihin asioihin. Kun suhtautuu uuteen teknologiaan inhimillisellä uteliaisuudella ja kekseliäisyydellä, ihminen löytää aina paikkansa.
Kirjoittajat
Olga Taavitsainen opiskelee tieto- ja viestintätekniikkaa LAB-ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut harjoittelijana Digiosaajasta yrittäjyyteen -hankkeessa.
Ari Hautaniemi työskentelee TKI-asiantuntijana Muotoiluinstituutissa LAB-ammattikorkeakoulussa ja toimii Digiosaajasta yrittäjyyteen -hankkeen projektipäällikkönä.
Lähteet
Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. [Viitattu 15.12.2021]. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaaminen_2035.pdf
Wu, J. 2019. Empathy in Artificial Intelligence. Forbes. [Viitattu 15.12.2021]. Saatavissa: https://www.forbes.com/sites/cognitiveworld/2019/12/17/empathy-in-artificial-intelligence/?sh=536801396327
XAMK. 2021. Digiosaajasta yrittäjyyteen. [Viitattu 14.12.2021]. Saatavissa: https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/digiosaajasta-yrittajyyteen/
Kuvat
Kuva 1. Elliepeek. 2019. Tiedemies Molekyylien Telakointi Nainen Tiedemies. Pixabay. [Viitattu 15.12.2021]. Saatavissa: https://pixabay.com/images/id-4452178/
