Iäkkäiden määrä on voimakkaassa kasvussa, ja uusia asumisratkaisuja tarvitaan. Vuoden 2023 alusta voimaan tullut sosiaalihuoltolaki antaa hyvät raamit yhteisölliselle asumiselle, mutta valtaosa iäkkäiden asumisesta jää tämän sosiaalisen asumisen ulkopuolelle (Sosiaalihuoltolaki 21b §). Siksi tarvitaan keskustelua iäkkäiden asumisen ennakoinnista ja eri toimijoiden yhteistyön mahdollisuuksista. Erilaisia iäkkäiden asumisen vaihtoehtoja yhdistää tarve esteettömyydelle, mutta ikäystävällisyys muodostuu useiden tekijöiden yhtälöstä. Pelkkä esteetön rakennus antaa ikäystävällisyyden kehittämiselle vasta raamit.
Iäkkäiden asuminen on murroksessa
Suomen rakennuskannasta merkittävä osa on tehty 1960–1980-luvuilla. Näiden rakennusten soveltuvuus iäkkäiden asumiseen on rajallinen. Osin puutteet voivat liittyä esimerkiksi hissittömyyteen, mutta yleisemmin asunnot ja asuinympäristö on esteellistä. Suomen asuntokannasta vain noin 15 % on esteetöntä. Täysin hissittömiä vähintään kolmikerroksisia rakennuksia oli vuonna 2018 peräti 342 000. Noin neljännes näissä asuvista asukkaista oli yli 65-vuotiaita. (YM 2020.) Ikäystävällisyyttä lisäävän teknologian käyttö on Suomessa vielä vähäistä, ja sen käyttöönoton koordinoinnissa olisi alan toimijoille runsaasti mahdollisuuksia.
Tarve yhteisöllisyyteen ei katoa iän myötä
Yhteisöllisyys on eräs hyvän elämän peruspilareista. Ihmisillä on tarve olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja kuulua osaksi jotakin yhteisöä. Yhteisöllisyyden tarve ei katoa iän myötä. Toisten ikääntyneiden seura ja mahdollisuus kokea yhteyttä on merkittävä voimavara. Yhteisöllisyys lisää fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia. (Jaakkola 2015.) Yhteisöllisyyden tulee olla kuitenkin vapaaehtoista, eikä asukkailla tule olla pakollisia rooleja. Jokainen ottaa yhteisöstä haluamansa roolin.
Yksinäisyyden kokemuksia ja sosiaalista eristyneisyyttä esiintyy, mikäli vuorovaikutustarve jää toteutumatta. Kohtaanto-ongelma syntyy, kun sosiaaliset tarpeet ja toisaalta toteuma eivät kohtaa. (Shiovitz-Ezra 2015, 169–178.) Sosiaalisuus on vaikuttava keino alakuloisuuden ehkäisyssä. Iäkkäät siis hyötyvät sosiaalisista kontakteista. Myös aktiivinen elinympäristö ja mahdollisuudet osallistua sosiaaliseen toimintaan ja vaikuttavat positiivisesti iäkkään mielialaan (Seddigh ym. 2020.)
Ympäristöministeriön mukaan monisukupolvisuus ja yhteisöllisyys lisäävät turvallisuuden tunnetta asumisessa. Lisäksi kodin keskeinen sijainti ja palvelujen läheisyys lisäävät mahdollisuutta omatoimisuuteen ja siten lisäävät osallisuutta. (Ympäristöministeriö 2020.)
Malli iäkkäiden asumisen kehittämiseen
Marko Hiekkanen (2023) selvitti YAMK-opinnäytetyössään iäkkäiden ikäystävällisen ja yhteisöllisen vuokra-asumisen keskeisiä piirteitä. Iäkkäät ihmiset kuvasivat fokusryhmähaastattelussa näkemyksiään asumisesta ja siihen liittyvistä toiveista. Haastattelun ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta luotiin Orimattilan Asunnot Oy:lle yhteisöllisen ja ikäystävällisen asumisen malli. Mallissa keskeisiksi teemoiksi nousivat ikäystävällinen asunto ja rakennus sekä asuinympäristö, joka tukee iäkkään toimijuutta. Yhteisöllisyyttä vahvistavilla toimintatavoilla ja -tiloilla vuokranantaja kykenee varsin matalalla kynnyksellä kohentamaan yhteisöllisyyttä ja synnyttämään luonnollisia kohtaamisia. Ikäystävällisen matalan kynnyksen asiakaspalvelun ja asiakaskokemuksen kehittämisellä pystytään vaikuttamaan iäkkäiden asumistyytyväisyyteen ja siten asumisen houkuttelevuuteen.
Kirjoittajat
Marko Hiekkanen opiskelee LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan Tulevaisuuden johtaja -koulutuksessa tutkintonimikkeellä sairaanhoitaja (ylempi AMK). Hän työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa asiakkuuspäällikkönä.
Mari Kokkonen työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointi-yksikössä yliopettajana.
Lähteet
Hiekkanen, M. 2023. Iäkkäiden yhteisöllisen ja ikäystävällisen asumisen kehittäminen Orimattilan Asunnot Oy:ssä. Viitattu 25.1.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301231550
Jaakkola, E. 2015. Yhteisöllisyys syrjäisellä maaseudulla asuvien ikääntyneiden arjessa. Väitöskirja. Lapin yliopisto. Viitattu 27.1.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-839-8
Pexels. 2017. Eläkkeellä, hoiva, ihmiset. Pexels. Viitattu 27.1.2023. Saatavissa https://www.pexels.com/fi-fi/hae/vanhus/
Seddigh, M., Hazrati, M., Jokar, M., Mansouri, A., Bazrafshan, M-R., Rasti, M., Kavi, E. 2020. A Comparative Study of Perceived Social Support and Depression Among Elderly Members of Senior Day Centers, Elderly Residents in Nursing Homes, and Elderly Living at Home. Iranian journal of nursing and midwifery research 25.2;160–165. Viitattu 26.1.2023. Saatavissa rajoitetusti https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7055191/
Shiovitz-Ezra, S. 2015. Loneliness in Europe: do percieved neighbourhood charasteristics matter? Teoksessa Börsch-Supan, Axel. Ageing in Europe: Supporting Policies for an Inclusive Society. Ed. Axel Börsch-Supan. Berlin; De Gruyter, 169–178. Viitattu 26.1.2023. Saatavissa https://www.econstor.eu/bitstream/10419/182284/1/978-3-11-043704-1.pdf#page=182
Sosiaalihuoltolaki 790/2022. Finlex. Viitattu 26.1. 2023. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220790
Ympäristöministeriö. 2020. Asumisen kehittämisen toimenpideohjelma 2020–2022. Viitattu 26.1.2023. Saatavissa https://ym.fi/documents/1410903/38439968/Ikaantyneiden_asumisen_toimenpideohjelma_FI-52565ACB_21A7_4EB5_B5E1_99651279528D-159518.pdf/52eb690c-1d88-17c4-a571-9d0054ff7961/Ikaantyneiden_asumisen_toimenpideohjelma_FI-52565ACB_21A7_4EB5_B5E1_99651279528D-159518.pdf?t=1603259593212
