Ilmiöitä pyörämatkailun historiassa

2020-luvun moderneja fillareita ihastellessa eräille meistä tulee mieleen pohtia, millaista pyöräily oli 100 vuotta sitten tai vielä aiemmin, kun polkupyörä oli oikeammin Velocifere eli potkupyörä, jota sai liikutettua eteenpäin potkimalla vauhtia maasta. Tästä enemmän nykyisiä versioitaan muistuttavaksi polkemalla eteneväksi menopeliksi pyörä kehittyi vuonna 1817, kun saksalainen paroni Karl von Drais de Sauerbrun patentoi maailman ensimmäisen kaksipyöräisen kulkuneuvon (Tekniikan maailma 2019).

[Alt-teksti: kaksi polkupyörää mustina siluetteina piirrettynä, vasemmalla antiikkinen pyörä, jossa valtava etupyörä ja pieni takapyörä, oikealla nykyaikainen sulavalinjainen retkipyörä.] — Kuva 1. Noin 200-vuotisen historiansa aikana polkupyörä on kehittynyt korkeasta seisaaltaan ajettavasta menopelistä huomattavasti virtaviivaisemmaksi. (Oberholster Venita 2017)

Kulttuuriväen inspiraation lähde

Jo kehityksensä alkuaikoina polkupyörä innosti ihmisiä matkustamaan, tarjosihan se hevoskärryjä huomattavasti edullisemman ja huolettomamman etenemistavan. Suomessa pyörämatkailu alkoi kehittyä 1900-luvun alussa, jolloin se nosti suosiotaan erityisesti kulttuuriväen piireissä. Tunnetuista kirjailijoistamme ainakin Juhani Ahon, I. K. Inhan ja Kalle Kajanderin tiedetään hakeneen inspiraatiota teoksilleen pitkiltä pyörämatkoilta kotimaassa ja Keski-Euroopassa (Naskila 2014). Kiinnostavan aikahypyn 1900-luvun alun pyörämatkailuun voikin tehdä kotisohvalla tutustumalla esimerkiksi Juhani Ahon teokseen Matkakuvia vuodelta 1922.

1900-luvun alussa pyöräily oli pääosin miesten huvitus, kunnes 1920-luvulla sukupuolierot alkoivat tasaantua ja polkupyöräily löysi harrastajansa myös maaseudun naisten keskuudessa ja toi uudenlaista itsenäisyyttä naisten elämään. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen pyöräilystä tuli ns. kaiken kansan huvi ja Suomessakin monet naiset intoutuivat kiertämään maata pyörällä (Nostalgiset naiset 2022).

Maantieltä maastoon ja tiettömille taipaleille

Sauerbrunin keksinnön jälkeen seuraava suurempi mullistus pyöräilyn teknologian kehittymisessä nähtiin vasta noin 150 vuotta myöhemmin, kun joukko kalifornialaisia nuoria löysi alamäkiajon riemun moottoripyöräillessään alas Mount Tamalpais -vuoren rinteillä. Kun paikalliset viranomaiset eivät hyväksyneet heidän harrastuksensa ympäristöhaittoja, syntyivät ensimmäiset maastoajoon suunniteltujen polkupyörien prototyypit (Marin Museum of Bicycling 2022).

Nyt, 50 vuotta myöhemmin, maastopyöräilystä on tullut erittäin suosittu harrastus ja Euroopassakin monin paikoin erittäin vetovoimainen pyörämatkailun muoto. Pyörien teknologian kehittyminen on innostanut joitakin pyörämatkailijoita siirtymään myös kokonaan pois poluilta, tiettömille erämaataipaleille.

Vastakkainasetteluja ja vakiovaikutuksia

Kuten edellä mainitut nostot pyörämatkailun historiasta kertovat, pyörämatkailun tarinaan mahtuu monenlaisia vastakkainasetteluja. Kun alkuaikoina haluttiin matkustaa mahdollisimman kauas, syventyy moni pyörämatkailija nykyään etsimään elämyksiä lähimatkailusta. Samanlainen tendenssi hahmottuu myös harrasteeseen liittyvään urheilullisuuteen; alkuaikojen rasittavuushakuisuudesta on sähköpyöräilyn ansiosta päästy eroon ja pyörämatkailu sopii nykyään melko hyvin myös mukavuudenhaluisille matkailijoille.

Yksi asia kuitenkin on säilynyt ennallaan koko pyörämatkailun 200-vuotisen historian ajan; yhä edelleen pyörämatkailu inspiroi ihmisiä jakamaan tarinoita ja kokemuksia uusista paikoista ja pienistä lähiympäristön ihmeistä.

Kirjoittaja

Päivi Tommola toimii LAB-ammattikorkeakoulussa projektipäällikkönä Pyörämatkailijan Päijät-Häme -hankkeessa (LAB 2022). Pyörämatkailun historian ja siihen liittyvien ilmiöiden hahmottaminen luo lisää ymmärrystä pyörämatkailun kehittämiseen ja auttaa ymmärtämään pyörämatkailun uusia trendejä. Linkki Pyörämatkailijan Päijät-Häme -hankkeeseen: https://lab.fi/fi/projekti/pyoramatkailijan-paijat-hame