Luontokato eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen aiheuttaa huolta maailmanlaajuisesti. Luontokadon ensisijainen syy on elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstaloituminen, minkä lisäksi muun muassa ilmastonmuutos ja vieraslajit kiihdyttävät sitä. Maaseudulla maatalouden muuttuminen on vähentänyt laidunnusta, mikä puolestaan on heikentänyt luonnon monimuotoisuutta vähentämällä niityillä ja laitumilla elävien lajien elinympäristöjä. (Krauss ym. 2010, 597–598.)
Metsien yksipuolistuminen ja lahopuun merkitys
Suomen metsälajeista yli 5000 on riippuvaisia lahopuista, ja ne edustavat lähes kaikkia eliöryhmiä, kuten sieniä, sammalia, hyönteisiä ja lintuja. Lahopuissa elävät lajit käyttävät puuta ravinnokseen, pesivät sen koloissa tai lahottavat sitä. (Keto-Tokoi & Kuuluvainen 2010, 154–155.) Suurin osa Suomen metsistä on talousmetsiä, joiden ongelma luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta on lahopuun puute. Luonnontilaisissa metsissä on runsaasti suuria, vanhoja puita sekä eri lahoamisasteessa olevia, pystyyn kuolleita tai kaatuneita puita, jotka tarjoavat elinympäristöjä monille lajeille. Kaupungeissa puiden annetaan usein kasvaa vanhoiksi maisemallisista syistä, mutta samalla sen seurauksena kaupungeissa puusto on usein monimuotoisempaa kuin talousmetsissä. (Uimonen 2024, 166.)
Vaikka kaupungistuminen aiheuttaa luonnontilaisten alueiden vähenemistä ja pirstaloitumista ja heikentää niiden laatua nostamalla niiden lämpötilaa ja kuluttamalla niitä, voivat kaupunkien viheralueet olla eliöstöltään monipuolisia. Metsien yksipuolistuessa ja laidunten vähetessä kaupunkimetsät, puistot, joutomaat ja pientareet voivatkin tarjota elinympäristöjä mm. uhanalaisille lajeille. Kaupunkien viheralueille jätetyissä lahopuissa voi elää lahopuihin erikoistuneita lajeja, ja teiden pientareet tarjoavat ravintoa pölyttäjille. (Korhonen 2022, 9.) Kaupunkien kasvillisuus myös puhdistaa ilmaa, helpottaa hulevesien hallintaa ja pienentää lämpösaarekeilmiötä, ja erilaiset viheralueet tarjoavat virkistysmahdollisuuksia.
Käytännön ratkaisuja monimuotoisen lähiluonnon edistämiseksi
Taajama-alueilla luonnon monimuotoisuutta voidaan tukea eri tavoin. Vuonna 2026 Taavettiin, Luumäen kunnan keskustaajamaan, rakennetaan kosteikko ja luontopolku 1950-luvulla palokunnan vesivarastoksi rakennetun Palolammen viereen. Palolammen alue on lähivirkistysalue, jossa ihmisen toiminta näkyy voimakkaasti muun muassa vanhojen linnoitusrakenteiden muodossa. Alue on valmiiksi ekologisesti arvokas monipuolisen ja runsaan lajiston ansiosta. Kosteikon rakentamisella halutaan lisätä luonnon monimuotoisuutta entisestään tarjoamalla esimerkiksi vesilinnuille ja tytönkorennoille sopiva elinympäristö. Kosteikon on tarkoitus myös vähentää Palolammen ja sen alapuolisen Kirkkojoen ravinnekuormitusta sekä hallita hulevesiä. (Ympäristökonsultointi Niemeläinen 2025, 3, 8.)
Kouvolaan puolestaan perustettiin Niivermäen luonnonsuojelualue vuonna 2014, ja sitä laajennettiin METSO-ohjelman kautta vuonna 2020 (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus KASELY/861/2018). METSO-ohjelmassa suojellaan luontoarvoiltaan monipuolisia metsiä, jotka tarjoavat arvokkaita elinympäristöjä eliölajeille. METSO on metsän omistajalle vapaaehtoinen, ja siinä valtio maksaa metsän omistajalle korvausta ohjelman mukaisesta metsän suojelusta ja hoidosta. (METSO.) Niivermäki luontopolkuineen sijaitsee kauppakeskuksen vieressä noin neljän kilometrin päässä Kouvolan keskustasta, ja hyvien kulkuyhteyksien vuoksi se on suosittu ulkoilualue. Niivermäen monipuolinen luonto käsittää lehtoa, soita, metsäisiä kallioita ja louhikoita. Lahopuuta on runsaasti. Alue on saanut kehittyä luonnontilaiseksi 1950-luvulta lähtien, joten siellä on suuria ja vanhoja lehti- ja havupuita, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä. (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus KASELY/861/2018; Kouvolan kaupunki 2023.)
Lähiluontokohteet tietoisuuden lisääjinä
Ekholm ja Ravantti (2026) selvittivät opinnäytetyössään taajama-alueiden luonnon monimuotoisuuden edistämisen mahdollisuuksia ja luonnon tuomista lähemmäksi asukkaita opastesuunnittelun avulla Luumäen Palolammella. Työssä nousi esiin luonnon monimuotoisuuden yleistajuisen ymmärryksen merkitys, ja siinä esitettiin käytännön esimerkein, miten opasteet voivat toimia luonnossa oppimisen välineinä.
Vaikka luontokato on merkittävä ympäristöhaaste, sitä voidaan torjua myös taajama- ja kaupunkiympäristöissä. Kosteikkojen rakentaminen ja lahopuun säilyttäminen voivat tarjota elinympäristöjä uhanalaisille lajeille. Taavetin ja Kouvolan esimerkit osoittavat, että monimuotoista luontoa voidaan säilyttää myös rakennetuissa ympäristöissä. Lähiluontokohteiden ja opasteiden avulla voidaan lisätä ihmisten tietoisuutta monimuotoisuuden hyödyistä ja vahvistaa luontosuhdetta.
Kirjoittajat
Heini Ekholm valmistuu ympäristöteknologian insinööriksi LAB-ammattikorkeakoulusta vuonna 2026. Hän on opinnäytetyönään suunnitellut luontopolkuopasteita Luumäen Palolammen alueelle yhdessä Sara Ravantin kanssa.
Susanna Vanhamäki työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun teknologiayksikössä yliopettajana. Hän toimi Ekholmin ja Ravantin opinnäytetyön ohjaajana.
Lähteet
Ekholm, H. & Ravantti, S. 2026. Luonto-opasteiden suunnittelu lähivirkistysalueelle. Luumäen Palolammen kosteikkoalue. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, ympäristöteknologia. Lahti. Viitattu 4.6.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052617253
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus KASELY/861/2018. Päätös luonnonsuojelualueen perustamisesta. Viitattu 4.6.2026. Saatavissa https://www.sll.fi/wp-content/uploads/sites/136/2020/06/pc384c384tc396s-ely-metso-5.6.2020-niivermc3a4en-luonnonsuojelualue-2-kouvola-861_2018_paatos.pdf
Keto-Tokoi, P. & Kuuluvainen, T. 2010. Suomalainen aarniometsä. Helsinki: Maahenki.
Korhonen, A. 2022. Deadwood and wood-inhabiting fungi in urban forests – Biodiversity conservation potential in cities. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta. Viitattu 25.4.2026. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/340975
Kouvolan kaupunki. 2023. Niivermäen luontopolku. Viitattu 25.4.2026. Saatavissa https://www.kouvola.fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-ymparisto/luontopolut/niivermaen-luontopolku/
Krauss, J., Bommarco, R., Guardiola, M., Heikkinen, R. K., Helm, A., Kuussaari, M., Lindborg, R., Öckinger, E., Pärtel, M., Pino, J., Pöyry, J., Raatikainen, K. M., Sang, A., Stefanescu, C., Teder, T., Zobel, M. & Steffan‐Dewenter, I. 2010. Habitat fragmentation causes immediate and timedelayed biodiversity loss at different trophic levels. Ecology letters. Vol. 13 (5), 597–605. Saatavissa https://doi.org/10.1111/j.1461-0248.2010.01457.x
METSO. METSO – Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma. Viitattu 22.5.2026. Saatavissa https://metsonpolku.fi/tietoa-metso-ohjelmasta
Uimonen, L. 2024. Indikaattori: Kaupunkipuiden laho: Laho kaupunkiluonnon monimuotoisuuden indikaattorina. Teoksessa Vaattovaara, M., Jännes, J. & Posti, M. (toim.). Kohti kestävämpiä asuinalueita. Kaupunginosien ja kortteleiden kestävyysindikaattoreita. Kaupunkitutkimusinstituutti Urbaria, Helsingin yliopisto. 165–175. Viitattu 25.4.2026. Saatavissa https://doi.org/10.31885/9789515183019
Ympäristökonsultointi Niemeläinen. 2025. Luumäen kunta. Palolammen kosteikko, Taavetti. Yleissuunnitelma.
