Suomen luonnossa on tuhansia kansanperinteen kautta tunnettuja pyhiä paikkoja, joilla on uskottu olevan kohtalonyhteys ihmisten elämään ja joissa on ajateltu olevan tuonpuoleista voimaa (Taivaanaula 2024a). Vaikka moni näistä paikoista on muuttunut ajan saatossa ja osin menettänyt pyhän luonteensa, ovat kohteet erittäin kiinnostavia nähtävyyksinä ja tutkimuskohteina -kantavathan ne mukanaan kappaleen alueensa arvokasta kulttuurihistoriaa.
Kalliomaalauksia ja uhripaikkoja
Etelä-Karjalan pyhistä paikoista matkailussa tunnetaan jo melko hyvin esimerkiksi Ruokolahdella sijaitsevat Kolmiköytisen kalliomaalaukset. Noin 3700–4700 vuoden mittaisen historian omaavat maalaukset tunnetaan nykyisin myös yhtenä Saimaa Geoparkin nähtävyyskohteista. Maalausten on arveltu kuvaavan rituaalimatkaa, jossa noita vaipuu transsiin jonkin henkieläimen avulla (Saimaa Geopark 2024).
Kolmiköytisen ohella Etelä-Karjalan moniin matkailun näkökulmasta kiinnostaviin pyhiin paikkoihin kuuluu uhripaikkoja, kuten Taipalsaaren Metelivuori ja Parikkalan Uhrikivi sekä kalmistoja, kuten Kauskilan kappelinmäki Lappeenrannassa (Kejonen & Kesäläinen 2017; Taivaanaula 2024b). Vaikka pyhät paikat useimmiten liittyvätkin erilaisten uhkien torjumiseen, on kansanperinne nostanut esille myös toivosta ja onnesta viestittäviä kohteita, joilla on uskottu olevan esimerkiksi terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä positiivisia vaikutuksia.
Kohteiden tarinat tärkeitä matkailussa
Matkailun näkökulmasta luonnon pyhät paikat ovat kiinnostavia kehittämiskohteita. Tärkeää tästä näkökulmasta on kohteisiin liittyvää kulttuurihistoriaa sanoittavien tarinoiden kehittäminen. LAB-ammattikorkeakoulun, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön ja Suomen Erämuseosäätiön yhteisessä Luontokohteiden kulttuuriperinnöstä vetovoimaa rajaseudun matkailuun -hankkeessa (LAB 2024) kootaan Etelä-Karjalan luontokohteisiin liittyvää kulttuuriperintötietoa ja tehdään sitä näkyväksi alueen matkailussa. Koottua tietoa on tarkoitus hyödyntää muun muassa hankkeessa tehtävässä tuotteistamisessa ja markkinoinnissa sekä myöhemmin Erämuseon tuotannoissa.
Luontoympäristöön sijoittuvien pyhien paikkojen hyödyntämisestä matkailussa löytyy hyödyllisiä esimerkkejä muun muassa Pyhä-Luoston ja Hossan kansallispuistoista (Metsähallitus 2024 a; Metsähallitus 2024b). Useimmat kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ympäristöt ovat samalla myös suojelukohteita, joiden suojelu on säädetty Muinaismuistolaissa (17.6.1963/295). Kohteiden suojelusäännökset estävät harvoin matkailukäytön kokonaan, mutta niihin liittyvät käyttörajoitukset tulee huomioida erityisellä tarkkuudella näihin herkkiin kohteisiin liittyvässä matkailun viestinnässä.
Kirjoittaja
Päivi Tommola toimii LAB-ammattikorkeakoulussa Luontokohteiden kulttuuriperinnöstä vetovoimaa rajaseudun matkailuun -hankkeen projektipäällikkönä.
Lähteet
Kejonen, A. & Kesäläinen, T. 2017. Suomen luonnon pyhät paikat. Viitattu 12.2.2024. Saatavissa https://www.salakirjat.net/product/319/–suomen-luonnon-pyhat-paikat
LAB. 2024. Luontokohteiden kulttuuriperinnöstä vetovoimaa rajaseudun matkailuun. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.2.2024. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/luontokohteiden-kulttuuriperinnosta-vetovoimaa-rajaseudun-matkailuun
Metsähallitus. 2024a. Pyhä-Luoston kansallispuisto. Viitattu 12.2.2024. Saatavissa https://www.luontoon.fi/pyha-luosto
Metsähallitus. 2024b. Hossan kansallispuisto. Viitattu 12.2.2024. Saatavissa https://www.luontoon.fi/hossa
Muinaismuistolaki 17.6.1963/295. Finlex. Viitattu 12.2.2024. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1963/19630295
Saimaa Geopark. 2024. Viitattu 12.2.2024. Saatavissa https://saimaageopark.fi/kolmikoytisien-kalliomaalaus/#filter=r-fullyTranslatedLangus-,r-onlyOpened-,sb-sortedBy-0&zc=15,28.62741,61.27112
Taivaanaula. 2024a. Kansanuskon pyhät paikat. Viitattu 12.2.2024. Saatavissa https://www.taivaannaula.org/perinne/hiisi/
Taivaanaula. 2024b. Hiidet.fi. Viitattu 12.2.2024. Saatavissa https://hiidet.fi/kartta/
