Lapsen kasvuolosuhteiden vaarantuessa lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle (Lastensuojelulaki 417/2007, 40§). Perhehoito on lastensuojelulain (417/2007, §50) mukaan ensisijainen keino järjestää sijaishuoltoa. Perhehoitoa tuottavat hyvinvointialueet, yksityiset yritykset ja yhdistykset. (Perhehoitoliitto ry 2024). Perhehoitajat valitsevat perhehoidon palveluntuottajan, jonka kanssa he solmivat toimeksiantosopimuksen.
Perhehoidon ensisijaisuus luo tarvetta perhehoidon lisäämiselle (Heinonen 2011, 23). Perhehoitajista on lastensuojelussa pulaa (STT-info 2023). Huostaanotettuja lapsia on Suomessa sijoitettuna enemmän lastensuojelulaitoksiin kuin perhehoitoon (Forsell & Kuoppala 2023, 12). Perhehoitajia tarvitaan lisää, jotta perhehoito on todellinen sijaishuollon vaihtoehto (Heinonen 2011, 24).
Solja Mäkirinne ja Tiina Pyykkö tutkivat YAMK-opinnäytetyössään perhehoidon palveluntuottajien vetovoimatekijöitä perhehoitajien kokemana. Kyselytutkimuksen mukaan perhehoidon palveluntuottajan vetovoimaa lisää perhehoitajien sopivaksi kokema palkkio sekä riittäväksi kokema tuki. Myös perhehoitajan kokema arvostus sekä palveluntuottajan henkilökunnan ammattitaito nousivat vastauksissa vetovoimaa lisääviksi tekijöiksi. (Mäkirinne & Pyykkö 2024.)
Tieto ja kokemus muuttaa perhehoidon vetovoimatekijöitä
Opinnäytetyössä huomattiin perhehoidon palveluntuottajan vetovoimatekijöiden riippuvan osin perhehoitajille kertyneestä kokemuksesta. Kokemuksen myötä lisääntynyt ymmärrys perhehoitajuudesta ja palveluntuottajista muuttaa kyselyn perusteella hieman palveluntuottajiin kohdistuneita toiveita. Hyväksi koetun hoitopalkkion ja itselleen sopivien tukimuotojen merkitys vetovoimatekijänä kasvoi kokemuksen myötä. Kokemuksen lisääntyessä myös palveluntuottajan henkilökunnan toimintaan liittyy enemmän toiveita. (Mäkirinne & Pyykkö 2024.)
Kiinnostava huomio oli, ettei osa perhehoitajista ollut tiennyt voivansa itse valita palveluntuottajaa. Joko valinta oli tehty tiedostamatta, oli valittu ensimmäinen kohdalle osunut palveluntuottaja tai luultu, että perhehoitajana voi toimia vain omalle hyvinvointialueelle (aiemmin kunnalle). Kokemus perhehoitajana lisäsi ymmärrystä palveluntuottajien eroavaisuuksista ja omista mahdollisuuksista valita. (Mäkirinne & Pyykkö 2024.)
Randlen ym. (2012) mukaan perhehoidon markkinointia kannattaa suunnata henkilöille, joilla ei ole tietoa perhehoidosta (Randle ym. 2012, 13–14). Kokeneet perhehoitajat eivät tarvitse yleistä tietoa perhehoidosta, vaan palveluntuottajan vetovoimana toimivat esimerkiksi hyvät hoitopalkkiot ja kattavat tukimuodot. Palveluntuottajien kannattaakin kiinnittää huomiota omien toimintatapojen ja periaatteiden avaamiseen markkinoinnissa. Kattavat tiedot verkkosivuilla nähtiin vetovoimaa lisäävänä tekijänä. (Mäkirinne & Pyykkö 2024.)
Tiedonkulku on kuitenkin tehokkainta perhehoitajalta toiselle (Thomson ym. 2016, 29). Palveluntuottajalle tämä on tärkeää näkökulma, sillä tyytyväiseltä perhehoitajalta kuullut kokemukset lisäävät palveluntuottajan vetovoimaa toisten perhehoitajien silmissä myös opinnäytetyön tulosten perusteella (Mäkirinne & Pyykkö2024).
Kirjoittajat
Solja Mäkirinne on LAB-ammattikorkeakoulun opiskelija sosionomi YAMK -tutkinnossa, lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutusohjelmassa.
Tiina Pyykkö on LAB-ammattikorkeakoulusta lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutusohjelmasta valmistunut sosionomi YAMK.
Elina Kosonen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan lehtorina.
Lähteet
Forsell, M. & Kuoppala, T. 2023. Lastensuojelu 2022. Yhä useammasta lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus. Tilastoraportti 24/2023. THL. Viitattu 21.5.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146573/Lastensuojelu_2022.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Heinonen, H. 2011. Sadoissa verkoissa sukkulointia – kumppanuudet sijaishuollossa. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto. Viitattu 21.5.2024. Saatavissa https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/Sadoissa_verkoissa_sukkulointia_Kumppanuudet_sijaishuollossa.pdf
Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Finlex. Viitattu 21.5.2024. Saatavissa https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L10P50
Mäkirinne, S. & Pyykkö, T. 2024. Lastensuojelun perhehoidon palveluntuottajien vetovoimatekijöitä – Kyselytutkimus perhehoitajille. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Sosionomi (YAMK), lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen. Lahti. Viitattu 21.5.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052918099
Perhehoitoliitto ry. 2024. Miten perhehoitoa järjestetään? Viitattu 21.5.2024. Saatavilla: https://www.perhehoitoliitto.fi/tietoa_perhehoidosta/perhehoidon_jarjestaminen
Randle, M., Miller, L., Dolnicar, S. & Ciarrochi, J. 2012. Heterogeneity among potential foster carers: an investigation of reasons for not foster caring. Australian Social Work, 65 (3), 382–397. Viitattu 21.5.2024. Saatavissa http://ro.uow.edu.au/commpapers/2776
STT-info. 2023. Sijaisvanhemmista on pulaa – Erityisesti vieraskielisiä perhehoitoperheitä on liian vähän. Perhehoitoliiton tiedote 31.8.2023. Viitattu 6.6.2024. Saatavissa https://www.sttinfo.fi/tiedote/70008050/sijaisvanhemmista-on-pulaa-erityisesti-vieraskielisia-perhehoitoperheita-on-liian-vahan?publisherId=64089972&lang=fi Thomson, L., McArthur, M. & Watt, E. 2016. Foster carer attraction, recruitment, support and retention. Institute of child protection studies. Australian catholic university. Canberra. Viitattu 21.5.2024. Saatavissa https://acuresearchbank.acu.edu.au/download/60ea77b3754e4a7faad33831ace1fe673ff84b9b2e0f682dd8e9f092a18d763b/1030576/Thomson_2016_Foster_carer_attraction_recruitment_support_and.pdf
