Pari kuukautta sitten LAB-ammattikorkeakoulun kasvualustan johtava asiantuntija nosti esille mielenkiintoisen kysymyksen. Suomi on jälleen rankattu maailman onnellisimmaksi kansaksi – mistähän siinä on oikein kysymys?
Pystyäkseen ymmärtämään ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta on ymmärrettävä heidän kokemuksiaan. Kokemuksen suunnittelussa (experience design) on kyse juuri suunnittelusta, joka tähtää ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Voisimmeko saavuttaa nuo suunnittelun ajurit, joilla suomalaiset ovat onnellisuuden tavoittaneet?
Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous (Helliway ym. 2023) organisoi maailman valtioille vuosittain kyselyn, jossa kartoitetaan kansakuntien onnellisuutta pysyvien seitsemän kysymyksen ja vuosittain vaihtuvien johonkin teemaan liittyvien kysymysten avulla. Kyselyssä selvitetään kansalaisten kokemuksia muun muassa vapaudesta tehdä omaa elämää koskevia valintoja, anteliaisuudesta, sosiaalisen tuen saamisesta ja korruptiosta. Tieoja kerätään myös valtion bruttokansantuotteesta ja elinajanodotteesta. Tutkimuksen mukaan Suomi sijoittui jälleen ensimmäiseksi maailman onnellisempana kansana ennen Tanskaa, Islantia ja Israelia (Helliway ym. 2023, 34).
Onnellisuus on paikkasidonnaista
Kärkisija kansakuntien välisessä onnellisuuskisassa johti meidät tarkastelemaan onnellisuutta kansallisessa viitekehyksessä. Martela (2018, 331.) esitti artikkelissaan, että onnellisuutta olisi parempi mitata koetun hyvinvoinnin kautta, jolloin tarkastelun kohteeksi otettaisiin elämäntyytyväisyys, myönteiset ja kielteiset tunteet, masentuneisuus sekä psykologinen toimintakyky. Hänen päätelmänsä oli: Luotettava koetun hyvinvoinnin mittaaminen rakentaa pohjan tietoon perustuvaan poliittiseen päätöksentekoon (Martela 2018, 335). Saarinen ja kumppanit (2013, 530) havaitsivat, että maaseudulla asuvat ihmiset ovat onnellisempia kuin kaupungin keskustassa elävät, ja naiset kokevat elävänsä hivenen onnellisempaa elämää kuin miehet (Aurio ym. 2014, 268).
Vihantajoki (2017, 346) esitti tutkimuksessaan, että kaupungeissa asukkaiden hyvinvointi perustui pitkälti koettuun ympäristön estetiikkaan eli siihen, miten ihmiset toimivat arjessa ja miten he aistivat ympäristön. Monimuotoinen ympäristö tuotti ihmisille positiivisia tunnekokemuksia kaupunkiympäristössä. Useat tutkimukset toivat esille saman asian; elipä ihminen maalla tai kaupungissa, hänellä on perustarve elää onnellista elämää.
Päijät-Hämeen kunnat kertovat kuntalaistensa koetusta hyvinvoinnista – vai kertovatko?
Kansallinen onnellisuustarkastelu vei meidät lopulta Päijät-Hämeeseen ja sen kymmeneen kuntaan. Vierailimme kuntien verkkosivuilla turistin roolissa. Olimme kiinnostuneita siitä, mitä kunnat tarjoavat vierailijoille ja miten he kertovat asukkaiden tai vierailijoiden kokemuksesta. Verkkosivuilla on tärkeä merkitys, kun lukija muodostaa mielikuvan kunnasta ja tekee mahdollisen päätöksen kuntaan vierailusta.
Kuntien verkkosivut tuottivat meille pettymyksen. Verkkosivuilta ei löytynyt kuntalaisten omia tarinoita heidän asuinpaikkaansa liittyvistä hyvinvoinnin tai onnellisuuden lähteistä. Kuntaviestinnästä on jäänyt valtava potentiaali hyödyntämättä. Kuntalaisten tai vierailijoiden omat tarinat ja kokemukset olisivat autenttista markkinointimateriaalia kuntien vetovoima- ja brändityöhön. Tästä syntyi hankeidea, jonka nimesimme KuntaLumoksi. Seuraavaksi hakemus etenee rahoittajan käsittelyyn. Asiakaskokemus ja ihmislähtöinen muotoilu -kasvualusta löysi innostavan hankeidean mutkittelevan ajatuspolun kautta.
Kirjoittajat
Tarja Korpela on LAB-ammattikorkeakoulun lehtori hyvinvointiyksikössä sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelumuotoilu (YAMK) -koulutuksen koordinaattori. Hän työskentelee myös asiantuntijana asiakaskokemus ja ihmislähtöinen muotoilu- kasvualustalla (Muotoiluinstituutti).
Markus Ahola (Ph.D. Design) toimii LAB-ammattikorkeakoulussa asiakaskokemuksen ja ihmislähtöisen muotoilun kasvualustan johtavana asiantuntijana. Kasvualusta kutsuu yrityksiä ja yhteisöjä mukaan kehittämään suomalaista asiakaskokemusosaamista yhdessä LABin kanssa.
Lähteet
Aurio, I. & Saarinen, A. 2014. Alueelliset onnellisuuserot Pohjoismaissa. Sosiologia 3, 259–274. Viitattu 27.11.2023.. Saatavissa https://journal.fi/sosiologia/article/view/124136/74296
Helliwell, J., Layard, R., Jeffrey D., Sachs, J.D., De Neve, J-E., Aknin, L.B. & Wang, S. 2023. World Happiness Report 2023. United Nations General Assembly. Viitattu 27.11.2023. Saatavissa https://happiness-report.s3.amazonaws.com/2023/WHR+23.pdf
Martela, F. 2018. Maailman onnellisin vai keskinkertaisen masentunut kansa – miten onnellisuutta politiikan päämääränä tulisi mitata Suomessa? Yhteiskuntapolitiikka, 82 (3), 330–337. Viitattu 27.11.2023. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136515/YP1803_Martela.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Saarinen, R., Airio, I., Kaikkonen, R. & Luoma, M-L. 2013. Onnellisuus erityyppisillä asuinalueilla. Yhteiskuntapolitiikka, 78 (5), 320–532. Viitattu 27.11.2023. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114733/saarinen.pdf?sequence=1
Vihanninjoki, V. 2017. Kokonaisvaltaisen kaupunkihyvinvoinnin aika? Urbaani monimuotoisuus ja kaupunkiympäristön estetiikka hyvinvointitekijöinä. Yhteiskuntapolitiikka, 82 (3), 343–349. Viitattu 27.11.2023. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135395/YP1703_Vihanninjoki.pdf?sequence=1
Wellington, J. 2015. Pikkutyttö-taika-kimalteleva-polku. Pixabay. Viitattu 27.11.2023. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/pikkutytt%C3%B6-taika-kimalteleva-polku-626114/
