Monet yhteiskunnallisen yrityksen tai yrittäjyyden tieteelliset määritelmät jättävät avoimeksi kysymyksen siitä, mitä eroa on yhteiskunnallisella yrittäjyydellä ja yhteiskuntavastuuohjelmilla. Osa tutkijoista on jopa rinnastanut yhteiskunnallisen yrittäjyyden yritysten yhteiskuntavastuualoitteisiin. Baron (2007) toteaa, että yhteiskuntavastuu projektit ovat yhteiskunnallista yrittäjyyttä. Toiset tutkijat ovat ehdottaneet, että yhteiskunnallisella yrittäjyydellä voidaan viitata vapaaehtoisiin kestävää kehitystä edistäviin toimintatapoihin missä tahansa yrityksessä (Dees & Anderson 2006; Austin & Reficco 2009; Kannampuzha & Hockerts, 2019). Fowler (2000) puolestaan esittää, että yhteiskunnallista yrittäjyyttä voitaisiin ryhmitellä kolmeen tyyppiin, sellaiseen, jossa taloudellinen toiminta tuottaa sosiaalisia tuloksia (esimerkki voisi olla itsensä työllistävä osuuskunta), sellaiseen, jossa jokin voittoa tuottamaton osatoiminta vaikuttaa niin, että se lisää tuottoa (yhtiöiden yhteisvastuuohjelmat) ja kolmanneksi, jossa kaupallisesti hankittava voitto ohjataan sosiaaliseen tarkoitukseen (Näin toimii esimerkiksi Lasten Päivän Säätiö).
Mikä on sosiaaliseen tai ympäristöön liittyvän tarkoituksen merkitys yrityksessä?
Huybrechts & Nicholls (2012) kuuluvat niihin, jotka erottavat selkeästi yhteiskuntavastuu ohjelmat ja yhteiskunnallisen yrityksen perusmääritelmät. He viittaavat eri tutkijoiden esittämiin kriteereihin yhteiskunnalliselle yritykselle: sosiaaliseen tai ympäristöön liittyvän tavoitteen ensisijaisuuteen, innovatiivisuuteen ja markkinatoimijuuteen. He väittävät, että yritysten yhteiskuntavastuuohjelmat eivät ole yrittäjämäisiä eikä innovatiivisia kuten yritystoiminnan on oltava, koska yrittäjämäistä riskiä ei ole. Heidän mukaansa yhteiskuntavastuu ohjelmia voi hyödyntää myös välineellisesti. Huybrectin & Nichollsin (2012) mukaan yhteiskunnallisissa yrityksissä sosiaalinen tai ympäristöön liittyvä tarkoitus lähtee yrityksestä sisäsyntyisesti. Esimerkiksi Lasten Päivän Säätiö ylläpitää Linnanmäkeä tukeakseen lasten suojelutyötä, ja tämä on toiminnan tarkoitus.
Yhteiskunnalliset yritykset yhteiskuntavastuun edelläkävijöitä
Yhteiskunnalliset yritykset määritellään eri maissa tietyin kriteerein, mutta yhteiskuntavastuuta voivat toteuttaa kaikenlaiset yritykset. Erityisesti yhteiskuntavastuuta on tutkittu suuryritysten tapauksessa, ja monet kansainväliset tunnistetut ohjeistukset koskevat monikansallisia yrityksiä. Toisaalta esimerkiksi kansainvälisen standardointijärjestö ISO:n ISO 26000:ta eli yhteiskuntavastuuta ohjeistavaa opasta voivat hyödyntää yritykset koosta, yritysmuodosta ja taustasta riippumatta (ISO 2010). Toisaalta osa yhteiskunnallisista yrityksistä sosiaalisella tai ympäristöä edistävällä tarkoituksellaan ja demokraattisella tai osallistavalla hallintomallillaan ovat valmiiksi edelläkävijöitä yhteiskuntavastuussa. Olipa kyse yhteiskunnallisista yrityksistä tai yhteiskuntavastuuohjelmista, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät parannukset ovat tervetulleita.
Kirjoittaja
Heidi Myyryläinen toimii projektipäällikkönä LAB-ammattikorkeakoulun Central Baltic- ohjelman iSEE – Innovating Social Entrepreneurship Education-projektissa (ja Erasmus+ ohjelman SEinHE – Social Entrepreneurship Competences in Higher Education -projekteissa vuosina 2020-2022. LAB-ammattikorkeakoulu kehittää näissä kansainvälisissä projekteissa uutta yhteiskunnallisen yrittäjyyden koulutusta.
Lähteet
Austin, J. E. & Reficco, E. A. 2009. Corporate Social Entrepreneurship. Oekologisches Wirtschaften. [Viitattu 20.11.2020]. Saatavissa: https://ssrn.com/abstract=1427898
Baron, D. P. 2007. Corporate Social Responsibility and Social Entrepreneurship. Journal of Economics & Management Strategy. Vol. 16(3), 683-717.
Dees, G. & Anderson, B. B. 2006. Framing a theory of social entrepreneurship. Teoksessa: Mosher-Williams, R. (toim.) Building on two schools of practice and thought. Research on Social Entrepreneurship, Arnova Occasional Papers Series. Vol. 1(3), 39-66. [Viitattu 20.11.2020]. Saatavissa: https://www.ashoka.org/sites/default/files/2019-11/Research%20on%20Social%20Entrepreneurship%20-%20Understanding%20and%20Contributing%20to%20an%20Emerging%20Field.pdf#page=39
Fowler, A. 2000. NGDOs as a Moment in History: Beyond aid to Social Entrepreneurship? Third World Quarterly. Vol 21(4), 637-654. [Viitattu 20.11.2020]. Saatavissa: DOI 10.1080/713701063
Huybrechts, B. and Nicholls, A. 2012. Social Entrepreneurship: Definitions, Drivers, and Challenges. Teoksessa: Volkmann, Christine K., Tokarski, Kim Oliver ja Ernst, Kati, (toim.) Social Entrepreneurship and Social Business: An Introduction and Discussion with Case Studies. Wiesbaden, Germany: Springler Gabler. 31-48.
Kannampuzha, M. & Hockerts, K. 2019. Organizational social entrepreneurship: scale development and validation. Social Enterprise Journal. Vol. 13(3), 290-319.
SFS-ISO 26000: 2010. Yhteiskuntavastuu. International Organization for Standardization.
Linkit
LAB-ammattikorkeakoulu. 2020. iSEE – innovating Social Entrepreneurship Education. [Viitattu 20.11.2020]. Saatavissa: https://www.lab.fi/fi/projekti/isee-innovating-social-entrepreneurship-education
Kuvat
Kuva 1. 政徳 吉田. 2020. 5591464. Pixabay. [Viitattu 20.11.2020] Saatavissa: https://pixabay.com/images/id-5591464/
