Näkymättömät lapset varhaiskasvatuksessa

Tove Janssonin Kertomus näkymättömästä lapsesta -novellissa muumitaloon saapuu tyttö nimeltään Ninni. Tyttö on asunut kauhistuttavan, Ninniä vasten tahtoaan hoitaneen tätinsä luona ja muuttunut tunnekylmän kohtelun seurauksena näkymättömäksi. (Taipale 2016, 20–21.) Ninnin kaltaisia lapsia on monenlaisissa ympäristöissä, kuten kodeissa, kouluissa, harrastuksissa ja päiväkodeissa. He kokevat vielä vieraalta kuulostavaa ilmiötä: ostrakismia. Ostrakismi koskettaa kuitenkin lähes jokaista aikuista ja lasta, tavalla tai toisella (Williams 2001, 1–2).

Ostrakismi on tahattomasti tai tahallaan tuotettua sosiaalista kipua. Ilmiö on verrattavissa väkivaltaan, vaikka siinä ei satuteta fyysisesti tai sanallisesti. Ilmiössä satutetaan tekemättä yhtään mitään: ei katsota, ei kosketa, ei puhuta. Sulkemalla ulkopuolelle aiheutetaan kokemus merkityksettömyydestä. (Junttila 2018, 48–49.) Ostrakismin heikentäessä merkityksellisyyden tunnetta ihminen voi kokea itsensä näkymättömäksi (Williams 2007, Abrams ym. 2011, 3 mukaan).

Ostrakismi vahingoittaa

Opetusalan turvallisuusfoorumi nosti vuonna 2020 fyysisen väkivallan ohelle ostrakismin ilmiönä, jota pitäisi huomioida oppilaitoksissa nykyistä enemmän. Tutkimusten mukaan ostrakismin pitkäaikaiset vaikutukset voivat johtaa terveyttä ja turvallisuutta uhkaaviin tekoihin. (Eduskunta 2021.) Suomessa 10–20 % lapsista ja nuorista kärsii yksinäisyydestä, jolla on samoja vahingollisia vaikutuksia kuin ostrakismilla esimerkiksi mielenterveyteen (Suomen akatemia 2022, 2).

Hetkellinen näkymättömyys satuttaa ja saa aikaan muutoksia niin tunnetasolla kuin käyttäytymisessä. Ostrakismi voi saada ihmisen vetäytymään vuorovaikutuksesta, tai tavoittelemaan vuorovaikutusta ja hyväksyntää käyttäytymällä aggressiivisesti. (Syrjämäki ym. 2017, 11.)

Opas ostrakismin ennaltaehkäisyyn

Vaikuttavimpia tapoja puuttua ostrakismiin on tietoisuuden lisääminen ammattilaisten keskuudessa (Huttu 2022, 6). Varhaiskasvatuksessa rakennetaan pohjaa tulevaisuuteen, joten ammattilaisten tulisi tunnistaa ostrakismi ja ehkäistä sen syntymistä. LAB-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat laativat oppaan ostrakismin ennaltaehkäisystä liittyen Turvallista pedagogiikka oppimisyhteisöihin -hankkeen teemoihin.

Tarkoituksena on lisätä ammattilaisten tietoisuutta ostrakismista sekä antaa työkaluja sen ennaltaehkäisemiseen. Oppaassa seikkailee piirroshahmo Niila, joka jakaa kokemustaan ostrakismista ja auttaa varhaiskasvattajia tunnistamaan näkymättömyyden ilmiön. (Muli & Nieminen 2023.)

Opas kannustaa ammattilaista kohtaamaan lapsen omana itsenään. Varhaiskasvatuksessa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota vuorovaikutustaitojen tukemiseen, sillä ne vaikuttavat lapsen vertaissuhteisiin.

Turvallisen ilmapiirin vahvistaminen sekä huoltajien ja kasvattajien yhteistyö ovat tärkeitä tekijöitä ostrakismin ennaltaehkäisemissä. Lämmin ja arvostava kohtaaminen, pitkäjänteinen tukeminen, kuunteleminen ja kannustaminen sekä ilo ja huumori vahvistavat kokemusta nähdyksi tulemisesta.

Jokainen voi vaikuttaa koettuun ostrakismiin, sillä näkymättömyyden voi poistaa huomioimalla. Tärkeintä on osoittaa toiselle, että näen sinut, sinä olet olemassa (Fagerholm 2022, 123).

Lähteet

Abrams, D., Weick, M., Thomas, D., Colbe, H. & Franklin, K-M. 2011. Online ostracism affects children differently from adolescents and adults. British Journal of Developmental Psychology 3/2011, 110-123. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://kar.kent.ac.uk/27493/1/Abrams_et_al_Cyberostracism_BJDP_2011_Manuscript.pdf

Eduskunta. 2021. Valiokunnan lausunto SiVL 18/2021 yp. Sivistysvaliokunta. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/SiVL_18+2021.aspx

Fagerholm, A. 2022. ”Huomaisiko kukaan jos lakkaisin olemasta?” – Näkymättömyyden kokemukset koulun arjessa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, erityispedagogiikka. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/153154/Fagerholm_Annika_opinnayte.pdf?s%20equence=1

Huttu, T. 2022. Tutkimuksella ulkopuolisuutta vastaan. Kasvun tuki -aikakausilehti. Nro 2. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://kasvuntuki.fi/wp-content/uploads/2022/12/kasvun-tuki-02-2022-tutkimus-tutuksi.pdf

Junttila, N. 2018. Kaiken keskellä yksin. Helsinki: Tammi.

Muli, E. & Nieminen, E. 2023. Näkymättömät lapset varhaiskasvatuksessa. Opas ostrakismin ennaltaehkäisyyn varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 11.5.2023.  Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/794974/Muli_Nieminen.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Suomen akatemia. 2022. Right to Belong: Yksinäisyyden ja ostraksimin vähentäminen lapsuudessa ja nuoruudessa (R-to-B). Strateginen tutkimus. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/tilannekuvaraportit/stn2022-hankkeet/rtob-tilannekuvaraportti-2022.pdf

Syrjämäki, A.H., Lyyra, P. & Hietanen, J.K. 2017. Yksin jääminen satuttaa – katsaus kokeelliseen ostrakismitutkimukseen. Psykologia. Vol. 52 (05). Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://docplayer.fi/106300292-Yksin-jaaminen-satuttaa-katsaus-kokeelliseen-ostra- kismitutkimukseen.html

Taipale, J. 2016. Tove Janssonin ”Näkymätön lapsi” ja sosiaalinen peilaaminen. Psykoterapia-lehti. Nro 35. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/taipale116.pdf

Williams, K. 2001. Ostracism – The power of silence. E-kirja. New York: The Guilford Press.