Olemme kaikki olleet ”samassa veneessä”

Koronapandemia on koskettanut meitä jokaista, myös vapaaehtoisia kriisiauttajia. Mieli ry:n vapaaehtoiset ovat kohdanneet yhteydenottajia kriisipuhelimessa ja verkossa koko pandemian ajan. Miten he ovat jaksaneet?

Koronasta on aiheutunut suurelle osalle suomalaisista erilaisia psyykkisiä haasteita. Valtioneuvoston tilaaman Kansalaispulssi-kyselyn mukaan jopa noin 87 % suomalaisista oli kokenut eriasteista koronaan liittyvää huolestuneisuutta aikavälillä maaliskuusta 2020 helmikuuhun 2022. Vastaavasti noin 77 % oli kokenut jonkinasteista stressiä. (Valtioneuvosto 2022.) Tämän keskellä Mieli ry:n vapaaehtoiset kriisiauttajat ovat tehneet tärkeää työtään.

Lamppu (2022) haastatteli opinnäytetyöhönsä Mieli ry:n alaisuudessa toimivan Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n Saimaan kriisikeskuksen vapaaehtoisia kriisiauttajia ja selvitti, miten koronapandemia on vaikuttanut heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa.

Kun huoli on yhteinen

Yleensä vapaaehtoinen kriisiauttaja kohtaa yhteydenottajan, jonka tilanne ja huoli on hyvin henkilökohtainen. Miten auttajan rooli pidetään yllä, kun huoli onkin yhteinen, kuten koronapandemia? Kansalaispulssi-selvityksen perusteella vapaaehtoiset kriisiauttajat ovat kokeneet huolestuneisuutta ja stressiä omassa elämässään samassa suhteessa kuin suomalaiset keskimäärin (Valtioneuvosto 2022).

Lampun (2022) opinnäytetyön mukaan nämä tunteet heijastuivat myös kriisipäivystystyöhön. Kukaan vastaajista ei kuitenkaan kokenut, että koronapandemian aiheuttama huoli olisi vähentänyt halukkuutta toimia päivystystyössä. Päin vastoin, vastaajat kokivat, että vapaaehtoinen kriisiauttamistyö oli auttanut heitä itseään voimaan paremmin koronapandemian keskellä.

Yhteisöllisyyden voimalla

Tärkeimpänä vapaaehtoistyötä tukevana tekijänä nousi esille yhteisöllisyys. Vapaaehtoistyöntekijät muodostavat kriisikeskuksen työntekijöiden kanssa yhteisön, jossa koetaan hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä annetaan ja saadaan tukea. Itse päivystystyössä toisen vapaaehtoisen läsnäolo kriisikeskuksella koettiin hyvin merkitykselliseksi. On tärkeää saada purkaa yhteydenottojen nostattamia tunteita ja ajatuksia vertaisen kanssa, jotta ne eivät jää kuormittamaan omaa mieltä. Erityisesti korona-aikana muiden päivystäjien tapaaminen on ollut suorastaan henkireikä monelle. Tärkeää on ollut tuki päivystystyössä, mutta myös sosiaalinen kanssakäyminen. Tämä on linjassa tuoreen pro gradu -tutkielman kanssa, jossa sosiaaliset motiivit nousevat esiin yhtenä tärkeimmistä syistä tehdä vapaaehtoistyötä (Kiuru 2022, 52).

Vapaaehtoista kriisiauttamista tukevia tekijöitä korona-aikana ovat olleet muun muassa työnohjaukset sekä tukikeskustelut kriisityöntekijöiden kanssa. Yhteisöllisyyden merkitys korostuu kuitenkin myös siten, että vapaaehtoiset kokivat koronapandemian keskellä yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteydenottajien kanssa.

Lähteet

Kiuru, M. 2022. Miksi tehdä vapaaehtoistyötä? Vapaaehtoistyöntekijöiden motiivit VFI-teorian näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Viitattu 12.9.2022. Saatavissa https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/139033/KiuruMiro.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Lamppu, A. 2022. Vapaaehtoisten kriisiauttajien kokemuksia koronapandemian ajalta. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 27.9.22. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/779657/Lamppu_Anne.pdf?sequence=2&isAllowed=y

mailanmaik. 2017. Luonne, vene, purjehtia. Pixabay. Viitattu 27.9.2022. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/luonne-vene-purjehtia-kwai–joki-2494526/

Valtioneuvosto. 2022. Kansalaispulssi-kyselyt. Viitattu 12.9.2022. Saatavissa https://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/kansalaispulssi