Rakennuspurkujätteen kierrätystä on pyritty tehostamaan viime vuosina. Aiemmin asetettu tavoite kierrättää 70 prosenttia purkujätteistä vuoteen 2020 mennessä jäi kuitenkin saavuttamatta; kierrätystaso on alle 60 prosenttia. Toisten jätelajien, esimerkiksi betonin, kierrätys on usein hyvällä tasolla, mutta Suomessa puupohjaiset jätteet päätyvät edelleen pääosin poltettavaksi. Poltettaessa materiaali tuhoutuu, jolloin puuhun vapautunut hiili vapautuu takaisin ilmakehään, eikä sitä luokitella kierrättämiseksi. (Tolpo 2020.)
Puu sitoo kasvaessaan hiiltä ja varastoi sitä, kunnes puu tuhotaan. Kuutioon havupuuta sitoutuu keskimäärin 195 kg hiiltä, eli 715 kg hiilidioksidia. (Puuinfo 2020.) Tämän vuoksi puutuotteiden jalostusarvoa halutaan kasvattaa sekä puurakentamista lisätä. Suomessa omakotitaloja on perinteisesti rakennettu puusta, mutta kerrostalojen ja koulujen kaltaisia rakennuksia valmistetaan edelleen pääosin betonista. Kuitenkin insinööripuutuotteet eli monikerroslevy (CLT), viilupuu (LVL) ja liimapuu ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia myös suurikokoisten rakennusten rakentamiseen puusta. Näillä materiaaleilla ja elementtirakentamisella saadaan vietyä rakentamisen kiertotaloutta uudelle tasolle, sillä samaa puumateriaalia on mahdollista käyttää rakentamisessa uudelleen.
Rakentamisesta aiheutuvan puujätteen kokonaismäärästä ei ole tarkkaa tilastollista tietoa, mutta Tilastokeskus arvioi sen määräksi 280 000 tonnia. Polttoon siitä päätyi vuonna 2018 arviolta 256 000 tonnia, mikä on merkittävä osa kaikesta puujätteestä. Rakennusteollisuus synnyttää laadukkaampaa puujätettä, mutta purkuteollisuuden jäte voi olla todella heikkolaatuista eikä purkupuuta tällä hetkellä lajitella laadun mukaan. Samaan aikaan rakennusteollisuudessa sekajätteestä jopa 20 prosenttia on puhtaasti puujätettä. (Häkämies ym. 2019, 7.)
Tuleeko kierrätys lisääntymään?
Miksi puujäte ei sitten päädy uusiokäyttöön? Yksi merkittävimmistä syistä mielestämme on materiaalin kirjava laatu. Purkuteollisuus synnyttää paljon materiaalia, joka ei yksinkertaisesti sovellu enää hyödynnettäväksi. Lajittelu on nykyisillä keinoilla liian kallista ja valtaosa materiaalista tulee juuri purkuteollisuudesta, jolloin lajittelu ei ole kannattavaa. Epäpuhtauksien, kuten metallien poisto asettaa omat haasteensa ja rajoittaa esimerkiksi sahausta ja lujuuslajittelua.
Kiertotaloudessa Suomi tavoittelee hiilineutraalia kiertotalousyhteiskuntaa vuoteen 2035 mennessä. Osana näitä tavoitteita energiateollisuudessa pyritään nostamaan biopolttoaineiden käyttöä. Tämänhetkinen maailman tilanne ja tarve vahvistaa energian huoltovarmuutta vahvistavat puujätteiden asemaa polttoaineena. Metsähakkuiden lisäys on kaksijakoinen asia ja tulisi suorittaa kestävästi.
Positiivista tutkimusta kierrätyspuun materiaalikäytöstä on viime vuosina tehty, mutta merkittävää innovaatiota ei ole vielä kehitetty. Innovaation lisäksi tarvitaan monialaista yhteistyötä laadukkaan jätepuun tuottamiseksi niin purkuteollisuuden ja kierrätysyritysten toimesta. Vain aika näyttää saadaanko kierrätystä lisättyä ja puurakentamiselle ympäristöarvoa myös rakennuksen purkamisen jälkeen.
Kirjoittajat
Jonna Pakkanen opiskelee puutekniikkaa LAB-ammattikorkeakoulussa ja on kiinnostunut puun kiertotaloudesta.
Jari Suominen toimii puutekniikan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun teknologiayksikössä Lahdessa.
Lähteet
Häkämies, S., Lähdesmäki-Josefsson, K., Pitkämäki, A. & Lehtonen, K. 2019. Puupohjaisen rakennus- ja purkujätteen kiertotalous. Loppuraportti. Helsinki: Ympäristöministeriö. Viitattu 30.3.2022. Saatavissa https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Rakentaminen/Ymparistoministeriolta_avustusta_puurake(54686)
Puuinfo. 2020. Puuhun sitoutuu hiiltä. Viitattu 14.5.2022. Saatavissa https://puuinfo.fi/puutieto/ymparistovaikutukset/puuhun-sitoutuu-hiilta/
Tolpo, A. 2020. Suomi pulassa rakennusjätteen kanssa – neljän vuoden päästä alkaa aika kierrätyksen mallimaana, mutta omakin tavoite on liian kaukana. Yle. Viitattu 14.5.2022. Saatavissa https://yle.fi/uutiset/3-11341859
