Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tavoitteena on rakentaa eheä yhteiskunta ja kestävää hyvinvointia. Tämä tarkoittaa, että hyvinvointi ja terveys ovat niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin taloudellisestikin kestävällä pohjalla. (STM 2018.) Hallitusohjelman “Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta” yhtenä strategisena kohtana on sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistus.
Uudistuksen keskeisinä tavoitteina on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua. (VN 2020.)
Tuottaminen ja järjestäminen erilleen
Suomessa vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta on erittäin pienillä toimijoilla eli kunnilla (Poikonen 2020). Palvelujen rahoitus- ja järjestämisvastuu on hajautettu alueellisille tai paikallisille tahoille, ja palveluiden tuottamisessa, resurssoinnissa, saatavuudessa ja laadussa on vaihteluita (Erhola 2014). Julkinen hallinto on hajautettua, liikelaitostaminen on yleistä ja julkiset hankinnat on tuotu kilpailuttamismenettelyn piiriin.
Lisäksi on kehitetty vaihtoehtoisia tapoja tuottaa palveluita, tulosjohtamista ja laadunhallintaa sekä kehitetty strategista johtamista. (Oulasvirta ym. 2002.)
Rakenneuudistuksella pyritään siirtämään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuuta kunnilta ja kuntayhtymiltä merkittävästi suuremmille itsehallintoalueille eli maakunnille sekä eriyttää palvelujen järjestäminen ja tuottaminen toisistaan. Uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertainen palvelujen saatavuus ja rahoituksen kestävyys. (Poikonen 2020.)
Hallituspuolueet ja kansalaiset käyvät uudistuksen suunnitelmista vilkasta keskustelua. On havaittavissa, että palveluiden yksityistäminen tai ulkoistaminen pelottaa ja se saattaa olla yksi syy, miksi uudistamista vastustetaan. Kuitenkin tutkimusten mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden ja yhdenvertaisuuden edellytykset voivat parantua laajemmissa rakenteissa. Järjestämisvastuun keskittäminen mahdollistaa uudenlaisen toiminnallisen hajauttamisen, jossa yhdistyvät joustavuus, osaaminen, yhteistyö ja hyvä työnjako.
Myös globaalista näkökulmasta katsottuna kansainvälinen suuntaus sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa on kohti suurempia järjestäjä- ja rahoittajatahoja. (Erhola 2014.)
Terveydenhuollossa teknologian käyttöönotolla tavoitellaan paitsi kustannusten hillitsemistä myös palveluiden saatavuuden paranemista (Tynkkynen ym. 2016). Ilman uudenlaista ohjaus- tai kannustinjärjestelmää tavoitteiden saavuttaminen on epätodennäköistä. Lisäksi tavoitteiden saavuttaminen on suhteessa siihen, miten valtio onnistuu ohjaamaan itsehallintoalueita ja kuinka nämä edelleen onnistuvat ohjaamaan palveluiden tuottajia. (Kauhanen ym. 2016.)
Johtopäätös
Uudistusten toteuttamiseksi tarvitaan tasa-arvoa kunnioittavaa, uudenlaista ja innovatiivista ajattelua, ehkä myös riskienottoa ja uskallusta yrittää.
Kirjoittaja
Anna Romakkaniemi työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina.
Lähteet
Erhola, M., Vaarama, M., Pekurinen, M., Jonsson, P. M., Junnila, M., Hämäläinen, P., …& Linnosmaa, I. (2014). SOTE-uudistuksen vaikutusten ennakkoarviointi. [Viitattu 21.3.2020] Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/115008/URN_ISBN_978-952-302-176-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kauhanen, A., Kotiranta, A., Kulvik, M., Lassila, J., Maijanen, S., Tähtinen, M., & Valkonen, T. (2016). Sote–enemmän, paremmin ja halvemmalla? Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 15/2016. [Viitattu 27.3.2020] Saatavissa: https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=10308
Oulasvirta, L., Ohtonen, J. & Stenvall, J. 2002. Kuntien sosiaali-ja terveydenhuollon ohjaus. Tasapainoista ratkaisua etsimässä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 19, Helsinki. [Viitattu 21.3.2020] Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/69987/julkaisu.pdf?sequence=1
Poikonen H. 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon juridiikka. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä 5 op. Luentotallenne. Itä-Suomen yliopiston Avoin yliopisto.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 2018. Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus. [Viitattu 9.2.2020] Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160904/22_TUKA_STM_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y .
Tynkkynen, L-K., Milen, A. & Moisio, A. 2016. Valtionohjaus ja julkisen talouden ohjausjärjestelmä. Teoksessa Keskimäki, I., Moisio, A., & Pekurinen, M. (2016). Julkisen talouden ohjaus ja sosiaali-ja terveydenhuollon ja koulutuksen rakenneuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 22/2016. [Viitattu 18.4.2020] Saatavissa: http://www.julkari.fi/handle/10024/131261
Valtioneuvosto (VN). 2020. “Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan painopistettä siirretään perustason palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan”.[Viitattu 1.2.2020] Saatavissa:https://valtioneuvosto.fi/rinteen-hallitus/hallitusohjelma/sosiaali-ja-terveyspalveluiden-rakenneuudistus
Kuva
Kuva 1. Suomi lukuina 2020 kertoo meistä. Tilastokeskus. Saatavissa: https://www.stat.fi/uutinen/suomi-lukuina-2020-kertoo-meista
