Soveltavan liikunnan merkitys sosiaali- ja terveyspoliittisesta näkökulmasta

Suomessa on jopa 630 000 toimintarajoitteista henkilöä. Heidän liikuntamahdollisuuksiensa edistäminen on tärkeää, koska liikunnalla on merkittävä vaikutus terveyteen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Toimintarajoite ei estä elämästä aktiivista arkea, sillä sopivat sovellutukset mahdollistavat lähes kaikkien liikuntamuotojen harrastamisen. (Saari 2021; Saari & Määttänen 2024.)

Liikkumisen suositukset ja liikkumattomuuden kustannukset

UKK‑instituutin (2020) mukaan viikoittainen soveltava liikkumisen suositus on 2 h 30 min reipasta tai 1 h 15 min rasittavaa liikuntaa sekä lihaskunto- ja liikeharjoittelua kahdesti viikossa. Pitkäkestoista paikallaanoloa tulisi välttää. Toimintarajoitteisilla henkilöillä liikuntasuositukset täyttyvät harvemmin kuin muulla väestöllä (Saari & Määttänen 2024).

Adams ym. (2024) tutkivat paikallaanolon vaikutuksia selkäydinvammaisilla ja osoittivat, että he viettävät merkittävän osan päivästään paikallaan. Liikkumattomuus on yhdistetty kroonisiin elintapasairauksiin, suurempaan terveyspalvelujen käyttöön, työkyvyttömyyteen ja sairauspoissaoloihin. Liikkumattomuus kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia Suomessa yli 3 miljardilla eurolla. (UKK-instituutti 2026.)

Soveltava liikunta kokonaisvaltaisen toimintakyvyn edistäjänä

Toimintakykyä ja terveyttä tarkastellaan ICF-viitekehyksen avulla, joka perustuu biopsykososiaaliseen malliin. Siinä toimintakyky ymmärretään biologisten, yksilöllisten ja sosiaalisten tekijöiden vuorovaikutuksena, eikä pelkästään sairauden tai vamman kautta. Malli tarkastelee ihmistä kokonaisuutena, jossa terveydentila, kehon toiminnot, suoriutuminen, osallistuminen sekä ympäristö- ja yksilötekijät yhdessä määrittävät toimintakykyä. (THL 2013.)

Soveltavan liikunnan terveysvaikutuksia käsittelevien tutkimusten mukaan liikuntaan osallistuminen parantaa fyysistä suorituskykyä. Se edistää myös sydän- ja verenkiertoelimistön terveyttä, ja vähentää kroonisia oireita, kuten kipua, spastisuutta ja uupumusta. Nämä helpottavat arjessa selviytymistä, lisäten itsenäisyyttä ja itseluottamusta. Yhteisölliset liikuntamuodot vähentävät yksinäisyyttä. Nämä toisiinsa kytkeytyvät fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät tukevat kokonaisvaltaisesti terveyttä ja toimintakykyä ja mahdollistavat osallistumisen aktiiviseen elämään. (Koon ym. 2023; Mueller ym. 2026.)

Kuva 1. Toimintakykyyn vaikuttavat tekijät, ja niiden vuorovaikutussuhteet (Kuva: Sonja Nummi 2026)

Liikuntaan osallistuminen riippuu ympäristötekijöistä

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (2016) mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus osallistua liikuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Yhdenvertaisuuslaki (2014) kieltää syrjinnän esimerkiksi vammaisuuden perusteella. Silti monet liikuntaympäristöt ovat suunniteltu vammattomien näkökulmasta, eikä toimintaan ole aina helppoa tulla mukaan.

Toimintarajoitteisten osallistumista rajoittavat monet esteet, joiden tunnistaminen mahdollistaa muutoksen kohti inklusiivisempaa liikuntakulttuuria. Niitä ovat muun muassa esteelliset tilat, valmentajien osaamisen puute, vammattomuuden normi, ennakkoluulot ja ulkopuolisuuden kokemus. Myös tieto sopivista harrastusmahdollisuuksista on vaikeasti saavutettavaa. (Saari 2021; Elipe-Lorenzo ym. 2025; Saari 2025, 43–46.)

Soveltavan liikunnan kehittäminen edistää yksilön hyvinvointia ja tuottaa yhteiskunnallisia hyötyjä

Nummi ja Vilén (2026) kuvaavat opinnäytetyössään inklusiivisen toiminnan kehittämistä jatkuvana prosessina, joka edellyttää esteettömyyden huomioimista, valmennusosaamisen vahvistamista ja asennemuutosta sekä kohdennettua viestintää, kohderyhmän kuulemista ja toiminnan kriittistä tarkastelua.

Kuten ICF-mallissa kuvataan, toimintakyvyn osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Pienetkin muutokset voivat käynnistää laajemman positiivisen kehityksen. Harrastusmahdollisuuksen kehittäminen voi edistää toimintarajoitteisten henkilöiden terveyttä ja toimintakykyä laaja-alaisesti. Laajassa mittakaavassa tämä tuottaa sekä kansanterveydellisiä että taloudellisia hyötyjä.

Lähteet

Adams, N. T. Tong, B. Buren, R. Ponzano, M. Jun, J. & Martin Ginis, K. A. 2024. A Scoping Review of Acute Sedentary Behaviour Studies of People with Spinal Cord Injury. International journal of environmental research and public health, 21(10), 1380. Viitattu 20.5.2026. Saatavissa https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC11507420/pdf/ijerph-21-01380.pdf

Elipe-Lorenzo, P. Diez-Fernández, P. Ruibal-Lista, B. & López-García, S. 2025. Barriers faced by people with disabilities in mainstream sports: a systematic review. Front Sports Act Living. Vol 7, 1520962 Viitattu 21.5.2026. Saatavissa https://www.frontiersin.org/journals/sports-and-active-living/articles/10.3389/fspor.2025.1520962/full  

Koon, L. Hall, J. Arnold, K. Donnelly, J. & Heinrich, K. 2023. High-Intensity Functional Training: Perceived Functional and Psychosocial Health-Related Outcomes from Current Participants with Mobility-Related Disabilities. Sports. Vol 11 (6), 116. Viitattu 21.5.2026. Saatavissa https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10305242/#sec6-sports-11-00116  

Mueller, K., Whaley, D. & Thomas, A. 2026. Adaptive Sport as Complementary and Holistic Health Intervention: Outcomes for Participants to Improve Resiliency, Promote Health, and Live in Recovery. Healthcare. Vol 14 (2), 167. Viitattu 21.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3390/healthcare14020167 

Nummi & Vilén. Adaptive CrossFit –urheilijoiden kokemukset inklusiivisuudesta ja esteettömyydestä –­ Laadullinen haastattelututkimus. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 21.5.2026. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/925835

Saari, A. 2021. Liikuttaako? Toimintarajoitteisille henkilöille suunnatun Liikkujakyselyn ja Seurakyselyn raportti. Suomen Paralympiakomitea. Viitattu 21.5.2026. Saatavissa https://www.paralympia.fi/uploaded/section_files/Materiaalit/Tutkimusraportit/liikuttaako_raportti-1.pdf 

Saari, A. & Määttänen, M. 2024. Soveltava liikunta. Teoksessa: Arokoski, J. Mikkelson, M. Saltychev, M. Vaininpää, A. (toim.). Fysiatria. Helsinki: Kustannus Oy. Duodecim. Saatavissa https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/fys00100 

Saari, A. 2025. Osallistumisen esteiden purkaminen lähtee niiden ymmärtämisestä. Teoksessa M. Salasuo & M. Rauas (toim.), Viisautta ja välittämistä: Liikunta-alan ammattieettinen koodisto ja näkökulmia eettisiin kysymyksiin (s. 43–52). Helsinki: Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat.

UKK-instituutti. 2020. Soveltavat liikkumisen suositukset. Viitattu 19.5.2026. Saatavissa https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/soveltavat-liikkumisen-suositukset/

UKK-instituutti. 2026. Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa. Viitattu 20.5.2026. Saatavissa https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-ja-paikallaanolon-kustannusvaikuttavuus/liikkumattomuuden-kustannukset-suomessa/

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2013). Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus (ICF).Viitattu 19.5.2026. Saatavissa https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/78d7218b-c216-4a56-bb4a-4c977556dc81/content

Yhdenvertaisuuslaki 30.12.2014/1325. Finlex. Viitattu 20.5.2026. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. 27/2016. Finlex. Viitattu 20.5.2026. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2016/20160027

World Health Organization (2022) Global report on health equity for persons with disabilities. Geneva: WHO. Viitattu 19.5.2026. Saatavissa https://www.who.int/publications/i/item/9789240063600