Ihmisten eliniän kasvaessa isovanhemmilla on yhä enemmän yhteisiä elinvuosia lastenlastensa kanssa (Hämäläinen ym. 2021, 5). Samalla sukupolvien väliselle vuorovaikutukselle nähdään avautuneen aiempaa enemmän mahdollisuuksia (Danielsbacka ym. 2020, 135).
Siitäkin huolimatta, että yhteisiä elinvuosia on jaettavana aiempaa enemmän, koetaan sukupolvien välisiä kohtaamisia olevan liian harvoin (Rosenqvist 2019, 42). Tähän on vaikuttanut muun muassa viime vuosina vallinnut Covid-19-pandemia, jonka aiheuttamien rajoitusten vuoksi isovanhemmat eivät voineet tavata lapsenlapsiaan (Hiilamo 2021, 4). Toimintaa sukupolvien välille kaivataankin tänä päivänä lisää. Sukupolvien välisen toiminnan katsotaan edistävän sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä tarjoavan monia etuja sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. (Lorenzi ym. 2022.)
Sosiaalinen isovanhemmuus mahdollistaa ylisukupolviset kokemukset
Eliniän pitenemisen ja syntyvyyden laskun seurauksena kasvaa niiden ikääntyneiden määrä, joilla ei ole biologisia lapsenlapsia (Nikander & Pietiläinen 2021). Vaihtoehtona biologiselle isovanhemmuudelle on sosiaalinen isovanhemmuus, jonka myötä nekin lapset, joilla ei ole omia isovanhempia, voivat saada elämäänsä tärkeitä varaisovanhempia. Varaisovanhemmilta saadun huomion on todettu vaikuttavan myönteisesti mm. lapsen minäkuvaan ja itsetunnon kehittymiseen. (SOS Lapsikylä 2022, 11.)
Sosiaalinen isovanhemmuus tuottaa biologisen isovanhemmuuden ohella iloa, ja se koetaan antoisana. Yhtä lailla kuin biologinen isovanhemmuus tarjoaa myös sosiaalinen isovanhemmuus mahdollisuuden opettaa ja kertoa lapsille tarinoita menneistä ajoista. Samalla mahdollistuu turvallisena aikuisena ja perinteiden siirtäjänä toimiminen. (Perko 2019, 67–68.) Riippumatta biologisesta suhteesta ylisukupolviset kohtaamiset nähdään tärkeinä (Oulasmaa 2020, 19).
Sukupolvet kohtaavat kumppanuustoiminnassa
Sukupolvien välisen kohtaamisen tueksi kehitettiin kumppanuustoiminta, joka syntyi osana Anna Venäläisen (2023) opinnäytetyönä toteutettavaa kehittämistyötä. Kumppanuustoiminnassa koottiin yhteen Jyväskylässä sijaitsevan Palokan alueen ikäihmiset ja Savulahden päiväkodin lapset. Kehittämistyön lopputuotoksena laadittiin kumppanuustoiminnan kulmakivet -toimintamalli. Toimintamallissa kuvataan sukupolviyhteistyön kannalta keskeisiä tekijöitä, joiden avulla voidaan tukea lasten ja ikäihmisten välistä vuorovaikutusta, vastavuoroista oppimista, osallisuutta sekä ikäihmisten hyvinvointia.
Sukupolvien välinen yhteistyö koettiin positiiviseksi ja omia arvoja mukailevaksi. Toiminnan tuoma ilo ja ikäihmisen innostus lasten opettamiseen kertovat sukupolviyhteistyön merkityksellisyydestä. Sukupolvien välistä toimintaa kaivataan lisää myös varhaiskasvatuksessa. (Venäläinen 2023, 60, 62.) Päiväkoti nähdäänkin toimijana, jolla on hyvät edellytykset olla eri sukupolvia yhdistävä kohtaamispaikka (Saarenheimo ym. 2014, 114).
Kirjoittajat
Anna Venäläinen on LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -opiskelija lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutusohjelmasta.
Jaana Mantela on LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan lehtori.
Lähteet
Danielsbacka, M., Karisto, A. & Tanskanen, A. 2020. Isovanhemmat. Julkaisussa Danielsbacka, M., Hämäläinen, H. & Tanskanen, A. (toim.) Suomalainen auttaminen. Gaudeamus, 135–154. Viitattu 10.11.2023. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/327483
emailme3. 2016. Isovanhemmat, kävellä. Pixabay. Viitattu 27.10.2023. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/isovanhemmat-k%C3%A4vell%C3%A4-vanha-1927320/
Hiilamo, H. 2021. Koronakriisin sosiaalinen velka. Miten pandemia vaikuttaa laaja-alaiseen hyvinvointiin? Kalevi Sorsa -säätiö. Viitattu 2.11.2023. Saatavissa https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/KSS_Koronakriisin-sosiaalinen-velka_Web.pdf
Hämäläinen, H., Danielsbacka, M., Hägglund, A., Rotkirch, A. & Tanskanen, A. 2021. Sukupolvien suhteet. Ikääntyminen ja vuorovaikutuksen muutos suurten ikäluokkien ja aikuisten lasten elämänkulussa. Helsinki: Väestöliitto.
Lorenzi, F., Filho, A., Corrigan, T & Grintal, B. 2022. Luova sosiaalinen resepti: ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen luovuuteen perustuvan sukupolvien välisen toiminnan avulla. Dublin city university, Ireland. Viitattu 25.10.2023. Saatavissa https://cesie.org/media/creation-pop-final-report-fi.pdf
Nikander, T. & Pietiläinen, M. 2021. Vähemmän lapsia, enemmän isovanhempia. Tieto & Trendit. Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit. Tilastokeskus. Viitattu 16.5.2023. Saatavissa https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2021/vahemman-lapsia-enemman-isovanhempia/
Oulasmaa, M. 2020. Suukkoja ja säröjä sukupolvisuhteissa. Kirja isovanhemmille. Väestöliitto. Viitattu 27.10.2023. Saatavissa https://www.vaestoliitto.fi/isovanhemmat/julkaisut-ja-materiaalit/suukkoja-ja-saroja-kirja/
Perko, M. 2019. Isovanhemmuus lapsettomuuden kontekstissa. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 9.11.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906282316
Rosenqvist, T. 2019. Jaetusta arjesta etäyhteydenpitoon. Lapsenlapsistaan etäällä asuvien isovanhempien kokemuksia isovanhemmuudesta. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 2.11.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171770
Saarenheimo, M., Pietilä, M., Maununaho, S., Tiihonen, A. & Pohjalainen, P. 2014. Ikäpolvien taju. Elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto. Viitattu 30.10.2023. Saatavissa https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2016/08/artikkelikokoelma_webreso.pdf
SOS-Lapsikylä. 2022. Mummun ja vaarin tupa. Toimintakäsikirja 2022. Viitattu 30.10.2023. Saatavissa https://www.sos-lapsikyla.fi/wp-content/uploads/2022/06/Mummon-ja-vaarin-tupa-kasikirja-2022-valmis_KORJATTU0522.pdf
Venäläinen, A-L. 2023. Kohti arvokasta sukupolviyhteistyötä. Toimintamallin kehittäminen lasten ja ikäihmisten välisen yhteistyön tueksi. Sosionomi YAMK -opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen. Viitattu 7.11.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023110728750
