Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on yksi yleisimmistä toimintakykyä heikentävistä sairauksista. Se voi aiheuttaa toispuolihalvauksen, lihasheikkoutta ja tasapainovaikeuksia, jotka heikentävät liikkumista, lisäävät kaatumisriskiä ja vaikeuttavat asennonhallintaa. Fysioterapian tavoitteena on tukea aivojen toimintojen palautumista ja parantaa potilaan toimintakykyä (Aivoinfarkti ja TIA: Käypä hoito -suositus 2024).
Fysioterapian kulmakivet kuntoutuksessa
AVH-kuntoutus perustuu yksilölliseen arvioon ja voi hyödyntää useita menetelmiä samanaikaisesti. Lihasvoimaharjoittelu on tärkeää, sillä AVH-potilaiden lisääntynyt lihaskato (sarkopenia) heikentää kuntoutusvastetta. Eksentrinen kuormitus kannattaa sisällyttää voimaharjoitteluun, koska se tuottaa voimakkaan lihasjännitteen ja aktivoi hermo–lihasjärjestelmää erityisen tehokkaasti (Choi ym. 2024). Progressiivinen, korkean intensiteetin vastusharjoittelu parantaa voimatasoja paremmin kuin toiminnalliset harjoitteet ja on osoittautunut hyödylliseksi myös kroonisessa AVH-vaiheessa toimintakyvyn ylläpidossa (Andersen ym. 2006; Flansbjer ym. 2012).
Kävelyä harjoitellaan eri alustoilla ja tilanteissa apuvälineiden avulla. Tavoitteena on mahdollisimman itsenäinen ja turvallinen liikkuminen (Aivoinfarkti ja TIA: Käypä hoito -suositus 2024). Tasapainon ja kehonhallinnan harjoittelu on myös olennainen osa AVH-kuntoutusta. Monipuolinen, toistuva ja kuormittava tasapaino- ja painonsiirtoharjoittelu parantaa toimintakykyä, tukee tasapainon palautumista ja vähentää kaatumisriskiä (Pollock ym. 2014). Tasapainoharjoituksilla pyritään parantamaan kehon asennonhallintaa staattisissa ja dynaamisissa tilanteissa. Arjen asennonhallinta ja tasapaino edellyttävät usein jatkuvaa submaksimaalisen voiman ylläpitoa. Siksi harjoittelun tulee olla haastavaa ja progressiivista sekä keskittyä kognitiivisten häiriöiden varhaiseen kuntoutukseen (Aivoinfarkti ja TIA: Käypä hoito -suositus 2024). Käytännössä harjoittelu voidaan toteuttaa haasteilla, kuten tukipinnan pienentämisellä tai kaksoistehtävillä (Dual Tasking). Kaksoistehtävissä potilas yhdistää kävely- tai tasapainoharjoitteluun kognitiivisesti haastavan tehtävän (esim. laskemisen). Tämä simuloi arjen monimutkaisia tilanteita, joissa kognitiivinen ja motorinen kontrolli yhdistyvät, mikä on tärkeää kaatumisriskin vähentämiseksi ja itsenäisyyden lisäämiseksi (Plummer & Iyigün 2018).
Perturbaatioharjoittelu: Uusi ulottuvuus tasapainon kehittämiseen
Perturbaatioharjoittelu (PBT) on tasapainoharjoittelun muoto, joka keskittyy reaktiivisen tasapainon hallintaan – kykyyn reagoida odottamattomiin häiriöihin. PBT harjoittaa kehon automaattisia tasapainoreaktioita altistamalla kuntoutujaa yllättäville ärsykkeille kontrolloidusti (McCrum ym. 2022). Tavoitteena on nopeuttaa ja automatisoida korjaavia liikkeitä ja parantaa liikkumisen varmuutta. Menetelmä täydentää perinteisiä tasapainoharjoitteita ja voi vähentää kaatumisriskiä (Brown ym. 2023). PBT:tä voidaan toteuttaa AVH-kuntoutujilla esimerkiksi juoksumatolla simuloiden liukastumisia tai manuaalisesti terapeutin työnnöillä (Kumar & Pathan 2016). Kuntoutujat, jotka altistuvat häiriöille turvallisessa ympäristössä, oppivat nopeasti uusia suojautumisstrategioita (McCrum ym. 2022).
Tulevaisuuden näkymät fysioterapiassa
Fysioterapian menetelmät kehittyvät jatkuvasti. Uudet lähestymistavat, kuten PBT, tarjoavat mahdollisuuksia yksilöllisempään kuntoutukseen, joka kohdistaa harjoittelun suoraan kaatumisia ehkäiseviin reaktiivisiin taitoihin. On tärkeää, että hoito perustuu huolelliseen arviointiin ja yhdistää tutkitut menetelmät potilaan tarpeisiin. Tulevaisuuden tutkimus, johon myös Kulmalan ja Saastamoisen (2025) opinnäytetyö antaa pohjaa, auttaa integroimaan uusia keinoja osaksi kokonaisvaltaista kuntoutusta.
Kirjoittajat
Lari Saastamoinen on LAB-ammattikorkeakoulusta valmistuva fysioterapeuttiopiskelija.
Heli Lahtio toimii LAB-ammattikorkeakoulussa fysioterapian lehtorina.
Lähteet
Aivoinfarkti ja TIA. Käypä hoito -suositus. 2024. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 28.10.2025. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/hoi50051
Andersen, L.L., Magnusson, S.P., Nielsen, M. & Aagaard, P. 2006. Neuromuscular activation in conventional therapeutic exercises and heavy resistance exercises: implications for rehabilitation. Physical Therapy, 86(5), 683–697. Viitattu 29.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1093/ptj/86.5.683
Brown, D., Simpkins, C. & Yang, F. 2023. A systematic review of perturbation-based balance training on reducing fall risk among individuals with stroke. Clinical Biomechanics. Vol. 109. Viitattu 29.10.2025. Saatavissa DOI https://doi.org/10.1016/j.clinbiomech.2023.106078
Choi, A.-Y., Lim, J.-H. & Kim, B.-G. 2024. Effects of muscle strength exercise on muscle mass and muscle strength in patients with stroke: a systematic review and meta-analysis. Journal of Exercise Rehabilitation, 20(5), 146–157. Viitattu 29.10.2025. Saatavissa DOI: 10.12965/jer.2448428.214
Flansbjer, U.B., Holmbäck, A.M., Downham, D. & Lexell, J. 2012. Long-term benefits of progressive resistance training in chronic stroke: a 4-year follow-up. Journal of Rehabilitation Medicine, 44(3), 218–221. Viitattu 29.10.2025. Saatavissa DOI: 10.2340/16501977-0936
kali9. 2012. Physical Therapist Working with a Patient. iStock. Viitattu 4.11.2025. Saatavissa https://media.istockphoto.com/id/184969362/photo/physical-therapist-working-with-a-patient.jpg
Kumar, C. & Pathan, N. 2016. Effectiveness of manual perturbation exercises in improving balance, function and mobility in stroke patients: a randomized controlled trial. Journal of Novel Physiotherapies. Vol. 6 (2). Viitattu 29.10.2025. Saatavissa https://www.researchgate.net/publication/301903803_Effectiveness_of_Manual_Perturbation_Exercises_in_Improving_Balance_Function_and_Mobility_in_Stroke_Patients_A_Randomized_Controlled_Trial
Kulmala, R. & Saastamoinen, L. 2025. Perturbaatioharjoittelu neurologisissa sairauksissa. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu.
McCrum, C., Bhatt, T. S., Gerards, M. H., Karamanidis, K., Rogers, M. W., Lord, S. R. & Okubo, Y. 2022. Perturbation-based balance training: Principles, mechanisms and implementation in clinical practice. Frontiers in sports and active living. Vol. 4. Viitattu 29.10.2025. Saatavissa DOI https://doi.org/10.3389/fspor.2022.1015394
Plummer, P., & Iyigün, G. 2018. Effects of Physical Exercise Interventions on Dual-Task Gait Speed Following Stroke: A Systematic Review and Meta-Analysis. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation, 99(12), 2548–2560. Viitattu 29.10.2025. Saatavissa DOI: 10.1016/j.apmr.2018.04.009
Pollock, A., Baer, G., Pomeroy, V. & Langhorne, P. 2014. Physical rehabilitation approaches for the recovery of function and mobility following stroke. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 4, CD001920. Viitattu 29.10.2025. Saatavissa DOI: 10.1002/14651858.CD001920.pub3
