Opetushallituksen raportissa vuodelta 2020 arvioidaan tekniikan alan työvoimatarpeen kasvun aiheuttavan vuoteen 2035 mennessä ammattikorkeakouluissa 55 % ja yliopistoissa 59 % tutkintomäärän kasvun tarpeen. (Hanhijoki 2020, 7)
Tekniikan ala ei ole ainoa työvoimapulaa kokeva ala vaan esimerkiksi hyvinvointialan AMK tutkintomääriä on kasvatettu viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes 50 % eli noin 7000 tutkinnosta yli 10.000 tutkintoon. (Vipunen 2020)
Insinöörin identiteetti
Opiskelijamäärien kasvun seurauksena on väistämätöntä, että esim. insinöörin identiteetti muuttaa muotoaan niin nykytilanteeseen kuin viime vuosisadan arkeenkin verrattuna. Ja tämä pelkästään huomioituna ainoastaan opiskelijamäärien kasvu – rahoitusmallin tuomat tutkintopaineet ja perusrahoituksen niukkuus tuovat vielä oman mausteensa.
Tämän yhteydessä meidän tulee nostaa esiin kysymys, onko ympäröivä maailma eli insinöörejä rekrytoivat yritykset, opiskelijat sekä opettajat valmiita insinöörin identiteetin muutokseen? Takavuosina insinöörin tutkinto takasi tietyn ihmistyypin, tietynlaisen työntekijän mallin. Tähän malliin liittyi syvällistä harkintaa, huolellista suunnittelua ja asioiden varmistamista monipuolisen laskennan kautta. Tämä insinöörin perusmalli on jo muuttunut ja muuttuu tulevaisuudessa yhä lisää eli insinöörin työtehtävät monipuolistuvat ja muokkautuvat insinöörien lukumäärän myötä suuntiin, joita ei aiemmin pidetty tyypillisinä insinöörien työtehtävinä.
Tässä tullaan ”uhka vai mahdollisuus” -dilemman ytimeen. Insinöörien lukumäärän kasvu on uhka, mikäli työmarkkinoiden odotukset insinöörin prototyypistä tai opiskelijoiden sekä opettajien odotukset työtehtävistä eivät muutu. Mahdollisuus tämä kasvu taas on siitä näkökulmasta, että insinöörin koulutus antaa monelle työntekijälle nykyistä laajemman kuvan kokonaisuuksista ja tämä auttaa elinkeinoelämää esim. kansainvälistymisen ja tuotekehityksen saralla. Näin, vaikkeivat varsinaiset työtehtävät perinteiseen insinöörin laatikkoon mahtuisikaan.
Vaikutus LABin teknologian koulutukseen
LAB-ammattikorkeakoulun teknologian yksikössä olemme päättäneet satsata edelleen myös perinteisempään insinööriosaamiseen eli suunnitteluun. Näin sekä rakennus-, kone- että automaatiotekniikassa. Nämä koulutukset, joita voidaan kutsua opetusorientoituneiksi koulutuksiksi, vaativat opiskelijalta edelleen perinteistä pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja sitkeyttä.
Tämä on meille sekä uhka että mahdollisuus. Uhka sikäli, että opiskelijan prototyypin muuttuessa näihin pitkäjänteisyyttä vaativiin koulutuksiin löytyy suhteessa aina vaan vähemmän opiskelijoita. Mahdollisuus taas sikäli, että näitä osaamisia edelleen kaivataan elinkeinoelämän puolelta ja monet koulut ovat vähentäneet tämän tyyppistä koulutusta eli meillä on markkinarakoa. Isona haasteena on vain löytää oikeat opiskelijat oikeisiin koulutuksiin ja kuinka valtakunnallinen valintakoe tätä tukee.
Kirjoittaja
Tapani Heikkilä työskentelee osaamispäällikkönä LAB-ammattikorkeakoulun teknologian yksikössä.
Lähteet
Hanhijoki, I. 2020. Opetushallituksen julkaisu. Koulutus ja työvoiman kysyntä. Helsinki: Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2020:6. Viitattu 31.1.2022. Saatavissa https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/koulutus_ja_tyovoiman_kysynta_2035.pdf
Vipunen. 2020. Ammattikorkeakoulujen tutkinnot – koulutusala. Opetushallinnon tietopalvelu. Viitattu 31.1.2022. Saatavissa https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Ammattikorkeakoulujen%20tutkinnot%20-%20koulutusala.xlsb
