Tulen ja jään laulu

Islannin Reykjavikissa järjestettiin 15.-17.8.2024 Nordic Academy of Management -järjestön NFF2024-konferenssi, johon LAB-ammattikorkeakoulusta osallistui kuusi liiketoimintayksikön palkkalistoilla olevaa henkilöä. Allekirjoittanut oli yksi näistä henkilöistä, ja avaan tässä blogitekstissä kokemuksia ja vinkkejä muille halukkaille konferenssimatkaajille.

Alkuja ja loppuja

Konferenssimatka alkaa aina artikkelista, jonka järjestäjä hyväksyy ja tuo artikkeli on se, mitä matkaajalle jää lopulta käteen julkaisun muodossa konferenssin päättymisen jälkeen. ”Artikkeli” ja eritoten ”tieteellinen artikkeli” voi tuntua pelottavalta ajatukselta, jos sellaisia ei ennen ole kirjoittanut mutta kyseessä ei kuitenkaan ole salatiede. Artikkelin kirjoittamista helpottaa, että varsinainen hyväksyminen tulee yleensä abstraktin perusteella. Abstraktissa kirjoittaja kertoo tiivistetysti, mitä aihetta on tutkimassa, ja minkälaisia tuloksia voisi olla odotettavissa. Prosessia kun vertaa vaikka opinnäytetyösuunnitelman ja varsinaisen opinnäytetyön tekemiseen, ei asia lopulta ole sen kummoisempi.

Tyhjän paperin syndrooma

Mistä sitten kirjoittaisi? Jokaisella meistä on varmasti omat ammatilliset mielenkiinnon kohteet. Niistä on hyvä aloittaa. Konferenssikutsuissa (”Call for papers” englanniksi) mainitaan, minkä tyyppisiä aiheita konferenssi käsittelee, ja aiheet on yleensä jaettu ”trackeihin”, joilla jokaisella on oma teemansa. Trackien kuvauksista on yleensä hyvä lähteä liikkeelle. LABin TKI-johtajat ovat auttaneet allekirjoittanutta löytämään mielenkiintoisia konferensseja, joten heiltä kannattaa pyytää apua tai listausta. Usein jo julkaisseet työkaverit osaavat myös vinkata.

Edes aineiston puute ei välttämättä estä motivoitunutta kirjoittajaa. Konseptuaalinen paperi käsittelee usein kirjallisuuden avulla jotain tiettyä ilmiötä ilman, että siihen yritetään saada vahvistusta empiriasta, jolloin aineistoa ei tarvita (Gilson & Goldberg 2015). Toinen vaihtoehto on tarkistaa, hyväksyykö konferenssi research-in-progress -papereita, jolloin paperin ja siihen pohjautuvan esityksen pääfunktio on saada palautetta akateemisilta vertaisilta.

Matkaan

Nyt hyväksymiskirje konferenssista on tullut, artikkeli on kirjoitettu, ja matkalaukut pakattu. On aika lähteä matkaan. On ehdottoman hyvä, jos saat matkaan muita kollegoita, jotka ovat kirjoittaneet omat artikkelinsa konferenssiin varsinkin, jos kyseessä on ensimmäinen konferenssimatka. Mitä konferenssissa joutuu sitten tekemään? Omaa hyväksyttyä paperia täytyy esitellä yleensä noin viidentoista minuutin ajan, minkä jälkeen saa palautetta yleisöltä.

Esitystä ja palautetta tärkeämpää on kuitenkin tavata ihmisiä, kuunnella toisten esityksiä, ja huomata, ettei akateeminen konferenssi loppujen lopulta niin pelottava olekaan. Aamiaisilla, illallisilla ja kiertoajeluilla käydyt kohtaamiset ovat avanneet todella paljon verkostoja, yhteistyömahdollisuuksia sekä -hankkeita. Mitä enemmän konferensseissa käy, sitä luontevammin onnistuu luomaan uusia kontakteja – ja pääsee tapaamaan vanhoja – joiden avulla LABin kv-tunnettuus kasvaa. Konferenssissa oleminen vaatii sen, että on ”työmoodissa” 24/7 muutaman päivän ajan mutta on ehdottomasti sen arvoista.

Lähteet

Gilson, L. & Goldberg, C. 2015. Editor’s Comment: So, What Is a Conceptual Paper? Group & Organization Management. Vol. 40(2), 127–130.