Työnimua ja siitä luopumisen aika

Työssäjaksaminen, työmotivaatio ja työelämän pelisäännöt ovat lähes päivittäin otsikoissa (Holm 2024). Välillä tulokulma on asioiden toteamista, välillä myös niiden parantamista, jotta työntekijät jaksaisivat työelämässä erilaisten paineiden alla.

Olen saanut työskennellä LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä erilaisissa hankkeissa kuuden vuoden ajan. Aloitin syksyllä 2020, kun kampukset olivat käytännössä suljettuja koronapandemian vuoksi. Alussa oli hankala tutustua kollegoihin ja omassa elämässäkin oli juuri tapahtunut isoja muutoksia. Myös LAB itsessään oli vielä lapsenkengissä, sillä olihan Lahden ammattikorkeakoulu ja Saimaan ammattikorkeakoulu yhdistyneet vasta vuoden 2020 alussa (OKM 2019, LAB 2020).

Muutos on jatkuvaa myös koulutusalalla. Osittain se on johtunut rahoituksen määrän muutoksista ja sen seurauksena toiminnan tehostamisesta. Uusin rahoitusmalli otettiin käyttöön viime vuonna (OKM 2026). Kaiken opetuksen ja kehittämistyön keskellä ovat kuitenkin olleet ihmiset, työntekijät eri tehtävissään. Ilman osaavia ja kannustavia kollegoita ja esihenkilöitä olisi moni työ jäänyt tekemättä tai ne olisi tehty huonommin ja viiveellä. Jokainen työntekijä on omalla käytöksellään voinut edesauttaa yhteisiin päämääriin pääsemistä.

Kaksi naista seisoo kallioseinän edessä — Kuva 1. LuoPaKe-hankkeen loppuseminaaria juontamassa Lusikkovuoren luolassa kollega Mona Taipaleen (oikealla) kanssa 3.11.2025. (Kuva: Teemu Rasi)

Oma työurani alkoi 12-vuotiaana kirjakaupassa kiireapulaisena. Toimenkuvaani on vuosien saatossa kuulunut erilaisia tehtäviä projektien ja venäjänkaupan sekä myyntitehtävien parissa. Tärkeimpänä pidän sitä, että olen ollut avoin ja kiinnostunut kaikesta työstä, mitä minulle on tarjottu. Kaikesta on saanut oppia jotain uutta ja hyödyllistä – niin itselle kuin työyhteisölle. Tämän ajatusmallin soisin olevan myös LABilta valmistuvien nuorten ohjenuorana.

LAB on kasvanut olemassaolonsa aikana. Sen strategiaa ja painopistealueita on terävöitetty kuluvan kuuden vuoden aikana (LAB 2026b). Kaikissa muutoksissa on varmasti ollut pyrkimys hyvään, vaikka muutokset ovatkin joskus herättäneet hämmennystä työntekijätasolla. Avoimuus, konstailemattomuus, kollegan arvostaminen ja auttaminen ovat vieneet LABia mielestäni hyvin eteenpäin. Korkeasti koulutetut ja asiansa osaavat asiantuntijat eivät tarvitse ”kädestä pitäen” ohjausta työssään, vaan tukea ja kannustusta välillä vaikeissakin haasteissa. Tällöin henkilöstöresurssien allokointi on avainasemassa työssäjaksamisessa ja motivaation ylläpitämisessä.

Työnantaja on halunnut kuulla, miten meillä menee. LABissa on tehty työtyytyväisyyskyselyitä kuukausittain ja hyvinvointiyksikössä tulokset ovat olleet pääosin positiivisia. (LAB 2026a). Oma tulkintani on, että työn kuormittavuus on alentanut ajoittain tyytyväisyyttä. Työhyvinvointi on myös itselleni ollut aina tärkeä asia, sillä kun ihmiset voivat hyvin työssään ja ovat motivoituneita työhönsä, niin yrityskin voi paremmin (Moilanen 2026).

Innolla rivissä loppuun asti

Olen tituleerannut itseäni hyvinvointiyksikön ”erilaiseksi nuoreksi” kollegoiden joukossa, sillä kauppatieteen maisterin ja tuotantotalouden diplomi-insinöörin koulutuksella en ole kovin syvällisesti osannut pureutua terveydenhuollon haasteisiin. Onneksi ei ole tarvinnutkaan, sillä jokaisella kollegalla on oma osaamisalansa, mistä on voinut jakaa muille. Itse olen auttanut kollegoita yritysmaailmaan liittyvien asioiden parissa sekä yrittäjiä heidän haasteissaan ja auttanut kollegoita verkostoitumaan itselleni tuttujen tahojen kanssa. Arvostan työnantajaani kovasti siitä, että palkkasivat henkilön minun osaamistaustallani täydentämään hyvinvointiyksikön osaamista.

Mielenkiintoinen työ on vienyt mennessään monta kertaa. Tämän kuuden vuoden pesti päättyy jatkoajalla, sillä eläkeikäni täyttyi jo kaksi vuotta sitten. Olen kokenut työni mielekkääksi ja motivoivaksi ja siksi olen jatkanut siinä tähän syksyyn asti. Terveyteni on hyvä ja lapsenlapset asuvat muutaman sadan kilometrin päässä, joten nyt pääsen jatkossa kalenterivapaasti myös heitä helpommin tapaamaan. Merellä purjehtiessa olen myös saanut esimakua siitä, mihin elämä voi kuljettaa uusia tuulia haistellessa.

Kirjoittaja:

Tarja Vahtokari toimii TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä sekä projektipäällikkönä VERKOT -Verkostovoimaa ja etäohjausratkaisuja -hankkeessa sekä asiantuntijana Nature4All- hankkeessa.