Sosiaali- ja terveysalalla digitaaliset palvelut ovat kehittyneet nopeasti viime vuosina. Niiden tavoitteena on parantaa kustannustehokkuutta, sujuvoittaa työskentelyä ja tukea hoidon laatua. Digitaalisia hoitopolkuja käytetään laajasti esimerkiksi diabeteksen, astman, painonhallinnan ja rintasyövän hoidossa. Myös eturauhassyöpäpotilaille on kehitetty digitaalisia palveluita, joiden avulla tietoa sairaudesta, tutkimuksista ja hoidon etenemisestä on saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta (Patrikainen 2020).
Digitalisaatio tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta samalla herää tärkeä kysymys: mitä tapahtuu niille potilaille, jotka eivät osaa tai halua käyttää digitaalisia palveluita, älypuhelimia tai erilaisia sovelluksia?
Potilaiden erilaiset tiedontarpeet
Syöpään sairastuminen on usein elämän kriisi. Epävarmuus, pelko ja ahdistus voivat alkaa jo silloin, kun potilas saa lähetteen erikoissairaanhoitoon esimerkiksi kohonneen PSA-arvon vuoksi. Vastaanottokäynneillä annetaan paljon tietoa tutkimuksista, mahdollisesta diagnoosista ja hoitovaihtoehdoista, kuormittavassa tilanteessa kaiken tiedon omaksuminen voi olla haastavaa (Harju ym. 2019; Syöpäjärjestöt 2026).
Digitaaliset hoitopolut tarjoavat mahdollisuuden palata tietoon myöhemmin, mutta ne eivät sovi kaikille. Osa potilaista ei käytä älylaitteita tai sähköisiä palveluita, osa kokee niiden käytön vaikeaksi ja toisille painettu materiaali on edelleen se luontevin tapa vastaanottaa tietoa. Potilaiden tarpeet ovat erilaisia, eikä yhden ratkaisun voida olettaa palvelevan kaikkia.
Tämä havainto toimi lähtökohtana kehittämistehtävälleni. Halusin tarjota saman tiedon myös niille potilaille, jotka eivät käytä digitaalisia palveluita. Tämän vuoksi laadin eturauhassyöpäpotilaille potilasoppaan, johon koottiin keskeiset tiedot sairaudesta, siihen liittyvistä tutkimuksista sekä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa käytettävistä hoitovaihtoehdoista. Oppaan tavoitteena oli tukea potilaan tiedonsaantia ja auttaa ymmärtämään hoitopolun eri vaiheita. Tässä blogissa kuvattu potilasopas on laadittu osana kehittämistyötä, eikä sitä ole toistaiseksi otettu yleiseen jakeluun tai potilaskäyttöön.
Potilasoppaan merkitys potilasohjauksessa
Eturauhassyövän hoito suunnitellaan yksilöllisesti sairauden riskiluokan, levinneisyyden, potilaan iän, terveydentilan ja omien toiveiden perusteella. Kaikki eturauhassyövät eivät vaadi välitöntä hoitoa, vaan osalle potilaista aktiiviseuranta on turvallinen vaihtoehto. Tarvittaessa hoitovaihtoehtoina voivat olla esimerkiksi leikkaushoito, sädehoito tai hormonaalinen lääkehoito. Levinneen sairauden hoidossa voidaan käyttää myös muita lääkehoitoja (Utriainen, Murtola & Päiväniemi 2025).
Tutkimusten mukaan potilaat arvostavat kirjallista informaatiota. Kirjallinen materiaali täydentää suullista ohjausta, helpottaa tiedon muistamista ja mahdollistaa asioihin palaamisen myöhemmin. Erityisesti syöpäsairauden kaltaisessa kuormittavassa tilanteessa selkeä tieto voi lisätä turvallisuuden tunnetta ja vähentää epävarmuutta tulevasta. (Roivas & Karjalainen 2013; Kyngäs ym. 2007).
Potilasoppaan tarkoituksena on antaa tietoa tutkimuksista ja hoitovaihtoehdoista jo ennen hoitokäyntejä. Oppaasta kerättiin palautetta lääkäreiltä ja sairaanhoitajilta sähköisellä kyselykaavakkeella, minkä perusteella sisältöä rajattiin ja selkeytettiin. Mielipiteet oppaan tarpeellisuudesta jakautuivat. Osa vastaajista piti opasta tarpeettomana digitaalisten palveluiden rinnalla, mutta kuitenkin hyödyllisenä niille potilaille, jotka eivät ota digitaalista hoitopolkua käyttöön. Toiset näkivät oppaan tärkeänä keinona tukea yhdenvertaista tiedonsaantia.
Digitalisaation rinnalla tarvitaan edelleen myös perinteisiä tiedonvälityksen keinoja. Tärkeintä ei ole se, missä muodossa tieto annetaan, vaan se, että jokainen potilas saa tarvitsemansa tiedon ymmärrettävästi, oikea-aikaisesti ja itselleen sopivalla tavalla. Yhdenvertainen potilasohjaus tarkoittaa, että myös ne potilaat, jotka eivät käytä digitaalisia palveluita, voivat osallistua omaan hoitoonsa ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä sairauden eri vaiheissa.
Kirjoittajat:
Terhi Toivola on sairaanhoitaja ja LAB-ammattikorkeakoulun uroterapiaopiskelija. Hän työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Urologian poliklinikalla ja hoitaa työssään muun muassa urologisia potilaita
Marjut Lintunen toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä hoitotyön lehtorina.
Blogikirjoituksen otsikoinnissa ja kieliasun tarkistuksessa on käytetty apuna Copilot- tekoälysovellusta.
Lähteet
Harju, E., Hakulinen, A., Jones, M., Ojala, H. &Pietilä, I. 2019. Syöpäpotilaiden psykososiaalinen tuki ja terveydenhuollon yhteistyö järjestöjen kanssa – erikoissairaanhoidon henkilöstön näkökulma. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 56: 192–203. Viitattu 13.5.2026. https://journal.fi/sla/article/view/76164/43772
Kyngäs, H., Kääriäinen, M., Poskiparta, M., Johansson, K., Hirvonen, E. & Renfors, T. 2007. Ohjaaminen hoitotyössä. 1. painos. WSOY Oppimateriaalit Oy.
Patrikainen, M. 2020. Terveydenhuollon digitalisaatio ja sen tuomat hyödyt ja haasteet. Jyväskylän yliopisto, kandidaatin tutkielma. Saatavissa: Terveydenhuollon digitalisaatio ja sen tuomat hyödyt ja haasteet:: JYX.
Roivas, M. & Karjalainen, A.L. 2013. Sosiaali- ja terveysalan viestintä. 1.painos. Porvoo: Edita Publishing Oy.
Syöpäjärjestöt. Kaikki syövästä. 2026. Sairastuminen on kriisi. Saatavissa: Sairastuneelle – Kaikki syövästä
Utriainen, T., Murtola, T. & Päiväniemi, M. 2025. Eturauhassyöpä. Potilaan opas. Suomen syöpäpotilaat ry. Saatavissa: Eturauhassyöpä potilaan opas
