Työyhteisön hiljaiset sankarit

Johtajuudesta puhutaan paljon, eikä syyttä – hyvä johtaminen on olennainen osa toimivaa työyhteisöä. Mutta entä työntekijät? Ne arjen tukipilarit, jotka ottavat vastuuta, huolehtivat työstään ja toisistaan, usein ilman näkyvyyttä tai erityistä kiitosta. Tätä näkymätöntä, mutta korvaamatonta osaamista kutsutaan työelämätaidoiksi tai alaistaidoiksi – ja juuri niihin nojaa suuri osa organisaation arjesta.

Alaistaidot eivät tarkoita sokeata kuuliaisuutta tai passiivista tottelemista. Päinvastoin: kyse on aktiivisesta, rakentavasta toiminnasta työyhteisön hyväksi. Ne ovat taitoja, jotka tekevät jokaisesta työntekijästä arvokkaan – ei vain oman tehtävänsä hoitajana, vaan koko työyhteisön kehittäjänä ja kannattelevana voimana. Työelämä- ja alaistaidot liittyvät siihen, miten toimimme toistemme kanssa, miten suhtaudumme yhteisiin tavoitteisiin ja miten otamme vastuuta myös oman ammattiroolimme ulkopuolella.

Alaistaidot näkyvät työelämässä monin tavoin: toisten auttamisena, oikeudenmukaisuutena, lojaliteettina organisaatiota kohtaan, sääntöjen noudattamisena, aloitteellisuutena, haluna osallistua ja kehittyä sekä taitona arvioida ja kehittää omaa toimintaa (Organ 1988; Podsakoff ym. 2000). Ne eivät perustu käskyihin tai sääntöihin, vaan henkilökohtaiseen vastuunkantoon. Ne ovat hiljaisia valintoja – sitä, että ojennat auttavan käden kiireessä, suhtaudut kollegaan arvostavasti tai viet esiin havaitsemasi epäkohdan rakentavalla tavalla.

Työelämä- ja alaistaidot rakentavat ja ylläpitävät luottamusta

Työsopimuslaki (2001) antaa raamit työntekijän velvollisuuksille: työ tulee tehdä huolellisesti, turvallisuutta on noudatettava ja epäkohtiin on puututtava. Nämä ovat kuitenkin minimitasoa – työelämä tarvitsee enemmän. Tarvitaan kykyä ja tahtoa toimia yhdessä, ratkoa ongelmia, tukea kollegoita ja kehittää omaa työtä.

Hyvät alaistaidot eivät vain tue esimiestä – ne vahvistavat koko työyhteisöä. Kun työntekijät toimivat vastuullisesti, avoimesti ja rakentavasti, syntyy ilmapiiri, jossa jokainen voi tehdä työnsä paremmin. Luottamus ei ole pelkästään tunne, vaan seurausta pitkäjänteisestä, toisia kunnioittavasta toiminnasta. Alaistaitojen puute puolestaan näkyy nopeasti: yhteistyö takkuaa, työilmapiiri kärsii ja esihenkilö uupuu arjen kuormaan.

Alaistaitojen kehittäminen ei ole vain työyhteisön etu – se on myös henkilökohtainen mahdollisuus kasvaa ammatillisesti. Jokaisella meistä on tilaisuus tarkastella omaa toimintaansa: olenko kollega, jonka kanssa on hyvä tehdä töitä? Tuonko esiin asioita avoimesti? Uskallanko ottaa vastuuta myös tilanteissa, joissa se ei ole pakollista?

Työelämätaitojen tulee jatkossa olla päivittäisroolissa myös terveydenhuollon koulutuksen sisällöissä. Näin voidaan vaikuttaa jo opiskeluvaiheessa työrooleihin asennoitumiseen ja työyhteisön toimivuuteen liittyviin osaamisiin. Heti uran varhaisvaiheessa on tärkeää luoda ymmärrystä työelämän säännöistä ja työyhteisöjen toimintaperiaatteista. Tuloksena voidaan odottaa entistä valmiimpia ammattilaisia työelämään siirtymisen suhteen.

Pienillä teoilla on suuri vaikutus

Alaistaidot eivät vaadi sankaritekoja – vaan halua nähdä oman työnsä osana kokonaisuutta. Taitava alainen ei tarvitse ohjausta jokaisessa tilanteessa, vaan osaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Hän ei vieroksu sääntöjä, mutta ei myöskään peittele ongelmia. Hän uskaltaa ottaa puheeksi vaikeitakin asioita – ei arvostellakseen, vaan parantaakseen.

Usein työyhteisöissä on henkilöitä, jotka eivät korosta itseään, mutta joiden ympärillä työ sujuu. Heidän vaikutuksensa näkyy siinä, että ilmapiiri on rauhallinen, yhteistyö toimii ja ongelmat ratkotaan nopeasti. He ovat työelämän hiljaisia sankareita – ja juuri heissä työelämä- ja alaistaidot näkyvät kirkkaimmin.

Työelämä- ja alaistaitoja voi – ja kannattaa – kehittää. Se alkaa arjen valinnoista: kuuntelusta, vastuunkannosta, rakentavasta palautteesta, yhteistyöstä ja halusta tehdä asiat hyvin. Ne ovat taitoja, joita arvostavat niin kollegat, esihenkilöt kuin asiakkaatkin.

Lähteet

Organ, D.W., 1988. Organizational citizenship behavior: The good soldier syndrome. Lexington, MA: Lexington Books.

Podsakoff, P.M., MacKenzie, S.B., Paine, J.B. &  Bachrach, D.G. 2000. Organizational citizenship behaviors: A critical review of the theoretical and empirical literature and suggestions for future research. Journal of Management. Vol. 26(3), 513–563. Viitattu 6.5.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/014920630002600307

Työsopimuslaki 26.1.2001/55. Finlex. Viitattu 6.5.2025. Saatavissa https://finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2001/55/ajantasa/2024-12-30/fin