Suomen kasvilajisto on palautunut hitaasti jääkauden jälkeen, mikä näkyy nykyäänkin kasvilajistossa. Ihmisvaikutuksen myötä lajisto on rikastunut muinais- ja uustulokkaiksi luokiteltavilla lajeilla, joiden katsotaan olevan Suomessa jo vakiintuneita, eikä niitä pidetä haitallisina. Nämä tulokkaat ja alkuperäislajit ovat sopeutuneet toisiinsa ja saavuttaneet tasapainotilan, jossa lajit ovat löytäneet oman paikkansa leviämisen ja kilpailun kautta. (Turunen 2015, 45-49, 53, 56, 180-181, 202.)
Haitallisina vieraslajeina pidetään lajeja, jotka ihmistoiminnan seurauksena ovat kyenneet leviämään alueille, joilla niitä ei luontaisesti esiinny. Ne voivat uhata luonnon monimuotoisuutta tai siihen liittyviä ekosysteemipalveluja. (Luomus & Luke.) Piesalan (2012) mukaan ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan ekosysteemien tuottamia ilmaisia, aineellisia ja aineettomia hyötyjä ihmiselle. Suomen ja kasvien kannalta merialueet ovat tehokas leviämiseste ja ilmasto osaltaan rajoittaa vieraslajien leviämistä. Tilanne voi kuitenkin muuttua ilmaston lämmetessä ja tuttujenkin lajien leviäminen voi muuttua haitalliseksi. Esimerkiksi kuvien tuoksuköynnöskuusama ja mustaselja ovat vielä toistaiseksi viljelyperäisiä tulokaslajeja (Suomen lajitietokeskus a; Suomen lajitietokeskus b).
Rajoitustoimet ja kiellot
EU:n biodiversiteettistrategiassa korostetaan vieraslajien muodostamaa uhkaa jo entuudestaan uhanalaisille lajeille. Vakiintuneiden vieraslajien osalta on tärkeää edelleenkin jatkaa leviämisen rajoittamista, mutta samalla on tunnistettu tarve estää täysin uusien vieraslajien leviäminen ja vakiintuminen Euroopan Unionin alueelle. (Euroopan komissio 2020, 15-16.) Suomessa Luontopaneeli on ehdottanut jopa ulkomaisten kasvilajien käytön rajoittamista puutarhoissa ja viherrakentamisessa (Ketola ym. 2022, 16). Käyttökielto ja korvaaminen kotimaisilla lajeilla supistaisi merkittävästi käytettävissä olevaa kasvivalikoimaa. Monista vierasperäisistä kasvisuvuista on viljelykokemusta vuosikymmenien ajalta eivätkä monet puutarhalajikkeet jalostuksen seurauksena kykene edes lisääntymään siemenistä. Vaikka leviämisriskin arviointi on monimutkaista ja haastavaa, se olisi tarpeellista, jotta ei suotta rajoiteta haitattomien koristekasvien käyttöä.
Puutarhat ja puutarhurit vieraslajien levittäjinä
Kun kasvien lisääntymisen ja leviämisen tavat tunnetaan, torjuntakin on helpompaa. Siemenistä haitallisesti leviävien kasvien kukinnot leikataan ajoissa kukinnan jälkeen ennen kuin siemenet kehittyvät. Kasvullisesti versoista tai juurenpaloista leviävien lajien kitkentä- tai leikkausjätteet voi kuivattamisen jälkeen kompostoida. Erityisen tärkeää on, että mitään puutarhajätettä ei läjitetä luontoon. (Tuominen 2014.) Vieraslajiriskiä lisää puutarhureiden kiinnostus ja innokkuus viljellä uutuuskasveja, joiden leviämistapoja ja -tehokkuutta ei tunneta riittävästi, eikä leviämisriskiäkään siten pystytä arvioimaan. Kasvien ja niiden lisäysmateriaalien helppo saatavuus ja tilattavuus ulkomailta voi muodostaa uuden leviämisuhan uusien ja tuntemattomampien lajien kannalta. Vaikka vieraslajien haitallisuutta arvioidaan jatkuvasti viranomaisten toimesta, harrastajien havainnoilla ja kokemuksilla voisi olla suurempi rooli varsinkin uusien puutarhakasvien leviämisriskien arvioinnissa. Tiedotusta ja neuvontaakin tarvitaan, jotta uusien lajien leviämistä opitaan seuraamaan ja riskilajit tunnistetaan ajoissa.
Kirjoittajat
Mari Peijari valmistui keväällä 2023 LAB-ammattikorkeakoulusta Kestävä kaupunkiympäristö YAMK-koulutusohjelmasta. Hän on laatinut opinnäytetyön Kestävä Kupittaa: siirtolapuutarhan arvo ja merkitys 2020-luvun kaupunkitilassa
Paul Carroll on lehtori LAB-ammattikorkeakoulussa ja työskentelee mm. Kestävä kaupunkiympäristö Yamk – koulutusohjelmassa ja toimii teknologian asiantuntijana.
Lähteet
Euroopan komissio. 2020. Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia. Luonto takaisin osaksi elämäämme. COM (2020) 380 final. Bryssel 20.5.2020. Viitattu 6.5.2023. Saatavissa https://eurlex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:a3c806a6-9ab3-11ea-9d2d-01aa75ed71a1.0006.02/DOC_1&format=PDF
Ketola, T., Boström, C., Bäck, J., Herzon, I., Jokimäki, J., Kallio, K. P., Kulmala, L. Laine, I., Lehikoinen, A., Nieminen, T. M., Oksanen, E., Pappila, M., Silfverberg, O., Sinkkonen, A., Sääksjärvi, I. & Kotiaho, J. S. 2022. Kohti luontoviisasta Suomea: Keinoja luontopositiivisuuden saavuttamiseksi. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 2/2022. Viitattu 6.5.2023. Saatavissa https://luontopaneeli.fi/wp-content/uploads/2022/06/luontopaneelin-julkaisuja-2-2022-kohti-luontoviisasta-suomea.pdf
Luomus & Luke. Mikä on vieraslaji? Vieraslajit.fi. Viitattu 6.5.2023. Saatavissa https://vieraslajit.fi/info/i-933
Piesala, P. 2012. Ekosysteemipalvelut. Opetushallituksen sivustosta Luovasti luonnosta. Viitattu 13.6.2023. Saatavissa http://www.edu.fi/luovasti_luonnonvaroista/suomen_luonnonvarat/ekosysteemipalvelut
Suomen Lajitietokeskus a. Mustaselja. Lajikortti. Viitattu 20.6.2023. Saatavissa https://laji.fi/taxon/MX.41447
Suomen Lajitietokeskus b. Tuoksuköynnöskuusama. Lajikortti. Viitattu 20.6.2023. Saatavissa https://laji.fi/taxon/MX.39349
Tuominen, A. 2014. Älä levitä vieraslajia – näin käsittelet puutarhajätteen oikein. Vieraslajit.fi. Viitattu 6.5.2023. Saatavissa https://vieraslajit.fi/ajankohtaista/i-1897
Turunen, S. 2015. Valloittavat lajit: Tulokkaat ja vieraslajit tulimuurahaisisista jättipalsamiin. Helsinki: Into.
Linkit
Linkki 1. Peijari, M-J. 2023. Kestävä Kupittaa: siirtolapuutarhan arvo ja merkitys 2020-luvun kaupunkitilassa. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, kestävä kaupunkiympäristö (insinööri). Lahti. Viitattus 21.6.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052112349
