Virtsainkontinenssista kärsivä nainen hyötyy ohjatusta omahoidosta

Virtsankarkailu on merkittävä naisen elämänlaatua heikentävä tekijä. Raskaana olevista jopa kaksi kolmasosaa on kokenut virtsankarkailuoireita ainakin satunnaisesti raskauden aikana (Moosdorff-Steinhauser 2020, 3; Jaffar ym. 2021). Synnyttäneistä noin joka kolmannes kärsii virtsankarkailusta (Woodley ym. 2017). Raskaus ja synnytys voivat vahingoittaa virtsarakonkaulaa sekä virtsarakkoa tukevia ja ohjaavia kudosrakenteita Tämän vuoksi raskautta ja synnytystä pidetään merkittävinä itsenäisinä riskitekijöinä virtsainkontinenssin kehittymiselle. Ne lisäävät myös todennäköisyyttä myöhemmälle virtsainkontinenssin esiintyvyydelle. (Virtsankarkailu (naiset): Käypä hoito- suositus 2017; Erkal ym. 2021; Wang ym. 2022; Datar ym. 2022.)

Yhteistyönä luotu omahoitomalli

Junnila ja Koskimaa (2024) kehittivät opinnäytetyössään ohjatun omahoidon mallin virtsainkontinenssin ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen kuntoutukseen raskaana olevien asiakkaiden, synnyttäneiden äitien sekä neuvolan ammattilaisten käyttöön (Kuva 1).

Työn tilaajana toimi Tampereen yliopiston tutkimus- ja kehittämishanke, Vaippahanke. Mallin luomisessa hyödynnettiin Vaippahankkeessa aiemmin kerättyä aineistoja sekä neuvolan asiakkailta ja ammattilaisilta kerättyjä haastatteluaineistoja. Lisäksi verkkoetnografiassa esille tulleet virtsainkontinenssista kärsivien naisten kokemukset vaietusta ongelmasta toivat esille tarpeen ottaa virtsatieinkontinenssi puheeksi neuvolapalveluissa ja antaa raskaana oleville ja synnyttäneille äideille keinoja virtsankarkailun ehkäisyyn ja kuntoutukseen. (Junnila & Koskimaa 2024, 3–4, 31.)

Ohjattu omahoito toteutuu palvelupolun eri vaiheissa

Mallin mukaisesti ohjattua omahoitoa tarjotaan neuvolassa raskauden alussa, keskiraskauden vaiheilla, synnytyksen jälkeen sekä tarpeen vaatiessa äitiysneuvolan asiakkuussuhteen päätyttyä (Kuva 2).

Ohjaus perustuu terveydenhoitajan ja fysioterapeutin yhteistyöhön ja sovittuun tehtävänjakoon. Terveydenhoitajan tehtävänä on tunnistaa asiakkaan ja äidin ohjauksen yksilöllinen tarve. Hän hyödyntää tilanteen arvioinnissa riskikartoitus- ja oirekyselyjä ja ohjaa asiakkaan tai äidin tarvittaessa fysioterapeutin antamaan yksilö- tai ryhmäohjaukseen. Ammattilaisilla on käytössä ohjausmateriaalit, joissa kerrotaan virtsainkontinenssista, sen ennaltaehkäisystä, oireista ja varhaisesta kuntoutuksesta. Omatoiminen harjoittelu opastaa raskaana olevia ja äitejä systemaattiseen harjoitteluun sekä huomioimaan hengitys- ja rentoutusharjoitusten merkityksen virtsainkontinenssin ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa. (Junnila & Koskimaa 2024, 63–65.)

Seuraava askel virtsankarkailun omahoitomallin kehittämisessä olisi mallin jalkauttaminen hyvinvointipalveluihin, ohjausmateriaalien kansallinen yhtenäistäminen ja digitaalisen ohjauksen vahvistaminen. Hyvinvointipalveluiden ammattilaiset tarvitsevat hoitomallin mukaista osaamista ja työnjakoa vaikuttavasta tavasta lisätä asiakkaidensa elämän laatua.

Lähteet

Datar, M., Pan, L-C., McKinney, J., Goss, T. & Pulliam, S. 2022. Healthcare resource use and corts burden of urinary incontinence to United States payers. Neurourol Urodyn. Vol. 41 (7), 1553–1562. Viitattu 22.8.2023. Saatavissa https://doi: 10.1002/nau.24989

Erkal Aksoy, Y., Akın, B. & Dereli Yılmaz, S. 2021. Urinary incontinence experiences of pregnant women: A qualitative study. Urologia Journal. Vol. 88 (2): 140–147. Viitattu 22.8.2023. Saatavissa https://doi: 10.1177/0391560320974880

Jaffar, A., Mohd-Sidik, S., Abd Manaf, R., Foo, C. N., Fu, G. Q., Saad, H. & 2021. Quality of life among pregnant women with urinary incontinence: A cross-sectional study in Malaysian primary care clinic. PLoS One. Vol 16(4), e0250714. Viitattu 7.12.2023. Saatavissa https:// doi:10.1371/journal.pone.0250714

Junnila, P & Koskimaa, R. 2024. Virtsainkontinenssin ohjattu omahoito: ennaltaehkäisevän mallin kehittäminen neuvolapalveluihin raskaana olevien, synnyttäneiden ja ammattilaisten käyttöön. Viitattu 19.8.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/865373

Mjelde, L. Litherland, A. & Beisland, E. 2024. Women’s experiences of assessment for urinary incontinence: a qualitative study. British Journal of Nursing. Vol 33 (4), 168–174. Viitattu 9.6.2024. Saatavissa https://web-p-ebscohost-com.ezproxy.saimia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=0&sid=d25e6de5-af2e-406f-8f71-fedd80417cf6%40redis

Moossdorf‑Steinhauser, H., Houkes, I., Berghmans, B., Spaanderman, E. & Bols, E.2020. Urinary incontinence 6 weeks to 1 year post-partum: prevalence, experience of bother, beliefs, and help-seeking behavior. International Urogynecology Journal. Vol. 32, 1817–1824. Viitattu 31.5.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s00192-020-04644-3

Virtsankarkailu (naiset). Käypä hoito -suositus. 2017. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 7.12.2023. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/hoi50050#K1

Wang, X., Jin, Y., Xu, P. & Feng, S. 2022. Urinary incontinence in pregnant women and its impact on health-related quality of life. Health and Quality of Life Outcomes. Vol. 20 (1), 13–13. Viitattu 7.12.2023. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12955-022-01920-2 Woodley, S.J., Boyle, R., Cody, J. D., Mørkved, S. & Hay-Smith, E. J. C. 2017. Pelvic floor muscle training for prevention and treatment of urinary and faecal incontinence in antenatal and postnatal women. Cochrane Database of Systematic Reviews. Vol. 22 (12). Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1002/14651858.cd007471.pub3